Hassuja ja omituisia tapahtumia tosielämässä

[JJT]

En tunnusta itseäni eritysen taikauskoiseksi, mutta nyt taisivat asiat muuttua...

Nimittäin vietin viikonlopun mökillä, jonka pihamaalta löysin, en edes yhtä, vaan peräti kaksi nelilehtistä apilaa. Taisivat vielä olla ainoat, sillä viimeistään löydettyäni toisen lähes kaikki paikalla olijat alkoivat itsekin etsiä sellasia, mutta eivät löytäneet. Lähinnä virnuilin sillä, että olipas hauska sattuma, en niinkään odottanut mitään onnekasta tapahtuvan.

Mutta kuinkas sitten kävikään, kun piti tänään käydä työkkärissä uusimassa työnhaku, koska tulevan työkeikan aloitus venähtikin myöhemmäksi. Pelkäsin jo etukäteen, että iltapäivästä siellä on ruuhkaa, ja olin oikeassa: Sain vuoronumeron 460-jotain, kun menossa oli numero 420. Soitin ulkopuolella muutaman puhelun, mutta niidenkin jälkeen menossa taisi olla 425. Istuin sitten kännykkää näpläilemään, kun aivan yhtäkkiä joku vieressäni istunut kaveri heitti "Kannattaa mennä tonne kutoseen, sinne ei oo menossa kukaan". Aluksi olin aivan pihalla, mutta nopeasti tajusin, mitä kaveri meinaa; Kyseiseen huoneeseen ei tosiaankaan kukaan ollut menossa sillä vuoronumerolla (taisi olla 428 tms.). Juuri ennen kuin virkailija oli painamassa seuraavaa vuoronumeroa, astelin sisään muina miehinä, ja sain siis hoidettua asiani (uusimassa työnhakuni, kesti noin kolme minuuttia) arviolta noin tuntia nopeammin.

Yleensähän työkkärissä vieraillessa puolet virkailijoista on saikulla, odotustilassa joku teinityttö puhuu huutaen kännykkäänsä kaverinsa uusista kengistä ja kun itse pitäisi hoitaa joku pikkuasia, niin kaikilla edellä olevilla kestää ainakin puoli tuntia siellä kopissa, jonka jälkeen virkailija lähtee käymään jossain. Tänään oli kuitenkin onni myötä, enkä jotenkin vain jaksa uskoa, ettei niillä löytämilläni neliapiloilla olisi mitään vaikutusta asiaan... :)

 

[Vaughan]

Pelkäsin jo etukäteen, että iltapäivästä siellä on ruuhkaa, ja olin oikeassa:

Yleensä työkkäriin kannattaa mennä aamupäivällä. Suurin osa työttömistä nukkuu vielä, joten ruuhkaa on vähemmän.

 

[Chambza]

Tämä toimii siis niin, että hän vain astuu huoneeseen ja stereot menee päälle, jollekin radiokanavalle. ... Tämä varmasti selittyy nykyajan kaukosäätimillä, joilla taitaa olla kantoa kymmeniä metrejä mutta, kun tämä tapahtuu vain silloin kun aikuinen astuu huoneeseen!

Kaukosäätimet toimivat yleensä infrapunasäteilyllä, jota myös lämpösäteilyksi kutsutaan. Ihmiset lämpiminä otuksina lähettävät runsaasti infrapunaa ympärilleen (ja iso aikuinen toki säteilee enemmän kuin pieni lapsi). Kaiketi sitten kyseisten stereoiden vastaanotin on jostain syystä varsin herkkä, tai sattuu jonkun muun pienen vian takia tulkitsemaan ihmisen säteilyn 'radio päälle'-komennoksi.

Ihminen voi olla paitsi lähetin, myös vastaanotin sähkömagneettiselle säteilylle. Tämänkin ilmiön voi demonstroida juuri stereoiden kanssa, kun irroittaa varsinaisen antennijohdon, ja työntääkin sormensa sen tilalle. Kas kummaa, todennäköisesti kuuluvuus paranee (siis suhteessa kokonaan antennittomaan tilaan) ja toimit itse antennina.

 

[CBMS]

Noin kuukausi sitten sattui erikoinen episodi.

Oli eräänä lauantaina häät ja meni pitkäksi juhlinta (paljon tequilaa=)...aamu seitsemän aikaan pääsi nukkumaan. Aamulla ylös joskus 10 aikaan.
Sitten sunnuntaina lähdin ajamaan yöllä puoli neljän aikaan Loimaalta Vaasaan (siis su-ma yönä)... olin nukkunut jonkun viisi tuntia ja aamuksi piti töihin Vaasaan. Olin käsittääkseni jossain Porin ja Vaasan välimaastossa. Olin suht.koht pirteänä enkä tuntenut juurikaan itseäni väsyneeksi...ajoa oli takana about puolitoista tuntia. Ajoin pientä ylinopeutta kunnes huomasin että oikealla puolen tietä on auto pysähtyneenä tienlaitaan vilkku päällä ja tiellä on jokin möykky ja autosta nousee henkilö katsomaan möykkyä, ajattelin että joku on ajanut peuran yli (koska oli liian pieni hirveksi ja alueella liikkuu enemmän peuroja). Huomasin myös että vastaan tulee auto. Tästä johtuen tietysti tiputin nopeutta huomattavasti johonkin kuuteenkymppiin tjsp. Kunnes sitte pääsin kohdalle ja huomasin notta perkele...ei ole möykkyä, ei autoa tienlaidassa, eikä vastaantulevaa autoa. Oli hetken semmonen what the fuck olo... en tiennyt että univaje aiheuttaisi moisia hallusinaatioita. Hyvin kuitenkin piti hereillä tuo tapahtuma ja sen ihmettely.

Noh selvisin kuitenkin töihin ajoissa ja aamu sujui melko normaalisti ensimmäisen tunnin... kello kahdeksan aikaan kuitenkin olin tekemässä muotteja yksikseni (suurin osa porukasta oli kesälomilla, lisäkseni töissä oli kolme henkilöä), kun huomasin sivusilmällä jonkun hahmon. Meillä on töissä kattotuoleista rakennettuja suojia, jotka ovat katettu pressuilla ja niiden alla on muutama tiililetka, ei muuta. Hahmo oli tiililetkojen takana hakkaamassa jotain, aluksi ajattelin että se on jokin työkavereistani tekemässä jotain, kunnes muistin että muilla työkavereillani on hommat paljon sivummalla (tähänkin meni hetki ja huomasin hahmon monta kertaa "sivusilmällä".)
Päätin mennä katsomaan ja ylläripylläri, sielä tiililetkojen takana ei ollut ketään =). Ja sinne kattotuolien alle ei pääse kuin suoraa edestä koska takana on rauta-aita, joten ei ole kukaan työkaverini voinut olla.

Mutta on se hassua mitä univaje voi teettää, koska kaikki näkemäni oli niin selvää.

 

[powerplaymaker]

Jokunen vuosi sitten oltiin faijan kanssa kaapelitehtaalla tai jossain, näyttelyssä, jossa oli Panssarilaiva Ilmarisen (upposi 13. syyskuuta 1941; 271 kuoli, 132 pelastui) pienoismalli. Isäni kertoi että hänen setänsä oli yksi Ilmariselta pelastuneista. Sattumalta saman pöydän ääressä oli mies, jonka setä oli myös ollut yksi Ilmariselta selvinneistä. Aika outo sattuma...

 

[Sinner]

Isäni kertoi että hänen setänsä oli yksi Ilmariselta pelastuneista. Sattumalta saman pöydän ääressä oli mies, jonka setä oli myös ollut yksi Ilmariselta selvinneistä. Aika outo sattuma...

Ja minun pappani, joka tosin nyttemmin on jo kuollut. Ei paljon puhellut noista asioista muutenkaan.

 

[powerplaymaker]

Juu ei meidän "vaarikaan" noista hirveästi jutellut... on se varmaan aika rankkaa kun näkee lähes kaikkien kaveriensa kuolevan... "Vaari" on kertonut vaan, että, kun laiva kääntyi ympäri, hän näki ikkunoissa kaveriensa kasvoja, jotka huusivat apua jne.. Isosedällä oli silloin ikää 17v... Oli valehdellut ikänsä...

 

[Sinner]

Juu ei meidän "vaarikaan" noista hirveästi jutellut... on se varmaan aika rankkaa kun näkee lähes kaikkien kaveriensa kuolevan... "Vaari" on kertonut vaan, että, kun laiva kääntyi ympäri, hän näki ikkunoissa kaveriensa kasvoja, jotka huusivat apua jne.. Isosedällä oli silloin ikää 17v... Oli valehdellut ikänsä...

Tuosta tapahtumasta on muuten kirja. Ellen ihan väärin muista, niin kirjan nimi oli Seitsemän minuuttia merellä. Oli tuolla isovanhempieni kirjahyllyssä. Pitäisi tarkistaa löytyisikö sitä vielä (isoäitini on edelleen elossa. Tosin hän on kyllä mummu eikä mikään isoäiti. On kovasti tarkka asiasta : ) Voisi lukaista ihan mielenkiinnosta.

 

[powerplaymaker]

Kyseisen kirjan olen lukenut, ja kannattaa muidenkin sotahistoriasta kiinnostuneiden lukea!

 

[Kulttimörkö]

Minun isäni isä eli pappa siunattiin ikuiseen lepoon viime lauantaina. Pappani oli hyvin innokas lentokoneista ja kuuluikin lentotekniikan kiltaan. Oli sieltä saanut mm. kultaisen ansioristinkin. Noh, kun siunaus oli saatettu päätökseen ja siirryttiin kappelista ulos, vanha DC-3 lentää matalalla kappelin yli. Kun siirryimme muistotilaisuuteen, parkkipaikalta lähtiessä radiossa soi Samuli Edelmannin "Olen Luonasi Sun" jossa mm. lauletaan näin:

"vahvempi voima meidät vie mukanaan
kulkemaan maailmaan,
jossa perillä emme ole kai milloinkaan."

Muistotilaisuudessa aurinko paistaa niin kauan kuin muistellaan pappaa ja kun alkaa sellainen ns. vapaampi ohjelma jossa ihmiset juttelivat jostain arkisistakin asioista, alkaa sataa vettä. Kaatamalla.

Aikamoisia sattumia...

 

[Urheiluministeri]

Tiedäppä sitten kuinka hassu ja omituinen sattuma tämä oli, mutta juuri äsken aloin kuuntelemaan podcastina Politiikkaradiota, jossa Sakari Sirkkanen aloitti lähetyksen ihmettelemällä, että kyseinen, 11.11.11 lähetetty ohjelma on kaikkiaan 11. Leikola & Lähde Talkshow. Noiden sanojen aikana selasin jatkoaikaa tapatalk-sovelluksen kautta, ja huomasin olevani Sidney Crosby-ketjussa sivulla 11/11.

 

[Palstalegenda]

Olin eilen baarissa. Sitä Suomen ja Venäjän jälkeistä EHL-lätkähöntsää katselin lopustansa. Jatkoaika siinä pelissä kun loppui, niin yksi siinä peliä katsonut lähti ulos terassille. Minä katselin rangaistuspotkukilpailunkin, lupasin kertoa kuinka käy.

Menin ulkosavupaikalle pelin loputtua ja ja olin siinä sanomatta mitään. Sitten se lähtenyt kuikkaa kysymyksellä: "no?". Tässä kohtaa totean hitusen kauempaa hänelle, voluumidesibelejä kaakoittaen jonkisen verran: "SUOMI HÄVIS, VENÄJÄ OLI PAREMPI!". Koko ns. terassi hiljenee kuin Lapinlahden lintujen sketsissä. Siinä vaiheessa ikään kuin jälkilähetyksenä kuulin, että siinä oli kolme noin viisikymppistä röllipeikkoa puhunut yhdelle Afrikan neekerille toisesta maailmansodasta. Kuinkapa Suomi taisteli, Suomi oli oikea voittaja, ryssät ei. Olivat siinä, että esi-isämme olivat sankareita ja paskaa on jos joku väittää, että Suomi muka hävisi. Jännästi yhdistin vasta siinä vaiheessa ne tekstit tähän tapahtumaan. Siis ennen kuin huusin, että Suomi hävisi, niin nuo Afrikan neekerille olivat juuri sanoneet: "Suomi oikeasti voitti, ei ryssät".

Tilanteesta päästiin kaikkien nauraessa episodille. Afrikan neekeri tosin ei tiennyt mistä kyse.

 

[Datsun]

Joskus noin vuonna 2002 kävi näin. Oli maanantai, olin tullut töistä kotiin ja odottelin vaimoa saapuvaksi. Hän saapuikin, taksilla koska oli yhtäkkiä tullut niin huono olo ettei vaan mitenkään pystynyt tulemaan bussilla töistä kotiin. Vaimo siitä sitten kuumeisena petiin, eikä asiaa sitten sen enempää ihmetelty. Illalla huomasin että nyt mullakin alkaa kuume nousta ja tulen kipeäksi. Yö olikin jo ihan täyttä tuskaa ja jouduin miettimään että soitanko ambulanssin, olin niin tuskainen. Kävin välillä lyömässä sormet kurkkun ja ykäämässä vähän, olo kun oli niin legendaarisen huono...usein se hiukan auttaa kumminkin.

Tiistaiaamuna vaimo sitten lähti lääkäriin, mä jäin kotiin potemaan huonoa oloani. Muutaman tunnin kuluttua rouva soittaa ja sanoo että lähde heti lääkäriin. Vaimolla tulehdusarvo lähes 200 (kun pitäisi olla alle 10) ja siirretään suoraan Meilahden sairaalaan. Hups! Meikä perässä ja sama homma...tulehdusarvot perseellään ja taksilla Meilahteen. Oli siellä päivystyksessä kummastuneita ilmeitä kun kerroin että "vaimonikin on täällä, voisinko odottaa osastolle pääsyä hänen kanssaan." Sielläpä sitten vierekkäisillä sairaalasängyillä odoteltiin että tilaa tulee osastolle.

Muutakin kummaa...odottaessamme joku häiriintynyt mies huusi koko ajan sellaisella oopperalaulajan äänellä jossain lähellä että "tappakaa minut!" "Vaimo, jos rakastat minua tapat minut nyt" jne. Se oli ihan vitun outoa. Sekin oli outoa että minua tutkinut lääkäri oli syntynyt täysin samana päivänä ja vuonna kuin minä. En ole koskaan tuommoiseenkaan törmännyt. Kamalasti kaikkia kummallisia sattumuksia samalle päivälle.

Nätit hoitsut kiusasivat vaimoani osastolla - "et sitten uskaltanut päästää miestäsi tänne heidän hoidettavakseen, oli pakko lähteä mukaan". Olimme osaston vitsi kun koko perheen voimalla lähdettiin.

Pari-kolme päivää tuli antibioottia tiputuksella suoneen. Eikä ikinä selvinnyt että mikä meitä sitten oikein vaivasi. No, eipä kuoltu kumminkaan.

 

[stairox]

Siinä vaiheessa tiesin että saan voittoisan tarjottimen, en tiedä mistä tunne tuli, mutta yksinkertaisesti olin 100% varma asiasta. Noh, otin tarjottimen ja siellähän se tarra komeili.

Tästä tuli mieleen isän työpaikan joulujuhlat joskus 70-luvulla. Juhlissa oli arpajaiset ja yksi voitoista oli iso (n. puoli metriä pitkä) rekka-auto irrotettavalla pressulla. Heti kun näin sen olin varma minä voitan sen. Koko ilta ihailtiin tuttavaperheen samanikäisen pojan kanssa sitä rekkaa ja minä kerroin hänelle että minä tulen voittamaan sen. No, niin sinä kävi että tosiaankin voitin sen. Yritys oli kumminkin iso ja työntekijöitä yli tuhat, niin olihan se aika omituista että juuri minä voitin rekan. Voittoja oli kymmenkunta ja arpoja varmasti n. 1000. Tuttavaperheen isä osti heti seuraavalla viikolla omalle pojalle samanlaisen rekan.

 

[Kourujärven Ponnistus]

Pienempänä poikana voitin kaupan arvonnasta Aku Ankka -pyyhkeen. Tasan vuosi tuosta ja voitin koulun arpajaisissa päävoiton, elikkäs joulukinkun.
Olen tuon päivämäärän unohtanut, enkä ole noiden jälkeen voittanut mistään arvonnasta/arpajaisista yhtään mitään.

 

[Uleåborgir]

Löysin lapsena Oulun Puolivälinkankaalta 9-lehtisen apilan. Näytin sitä kyllä kavereille ja säilytin sitä hirveässä apilameressä, joka oli valtoimenaan potkupallokentän ääressä. En löytänyt sitä jälkeenpäin. Vittu että vituttaa vieläkin.

 

[kiljander]

McDonalds

Viime kesänä kävin työkaverien kanssa mäkkislounaalla ja kun kuuma päivä oli, päätimme mennä terassille syömään. Kävelin ruoat tarjottimella kohti ulko-ovea, joka oli sellainen kaksoisovi missä isohko tuulikaappi välissä. Avasin oven jotenkin kyljelläni tarjottimesta kiinnipitäen ja kas ovi sysäsi juomani brikalta lattialle. Siinä sadatellen pöytään puolikkaan juoman kanssa ja joku kolleega kehotti hakemaan uuden koska ovi sen aiheutti. Noh, menin sisälle ja jonon ohi tiskille jossa sanoin että ovi tönäs juoman kumoon, saisinko uuden. Sain, menin PELKKÄ juoma kädessä ovesta ja....toinen juoma täsmälleen samaan paikkaan lattialle....hetken mietin että ilkeänkö mennä enää ulos vai luikinko takaovesta karkuun. Kyllä jengi pyöritteli päätään että mikä mies tämä on.

Jk: ovea tultiin kuulemma huoltamaan välittömästi tämän episodin jälkeen kertoi viimeinen paikallaollut. Huh.

 

[Tarinankertoja]

Löysin lapsena Oulun Puolivälinkankaalta 9-lehtisen apilan. Näytin sitä kyllä kavereille ja säilytin sitä hirveässä apilameressä, joka oli valtoimenaan potkupallokentän ääressä. En löytänyt sitä jälkeenpäin. Vittu että vituttaa vieläkin.

Mökin lähellä oli piha, jossa oli 5, 6, 7 , 8 ja 9 lehtiapiloita pienessä pläntissä. Vuosia aina samassa paikassa, kunnes maata käännettiin ja ne katos... Lähellä oli saha ja sahan tiedetään kaataneen kaiken näkösiä myrkkyjä ympäristöönsä.. tuli mieleen aikuisemmalla iällä, jotta oisko tohon kohtaan joskus joku tynnyri tyhjennetty

(todisteet on olemassa, kuvattuja monilehtiapiloita kirjojen välissä mökillä)

 

[Aunt Wang]

En nyt tiedä onko nämä niin outoja, mutta laitetaan kumminkin.

Oltiin tuossa mennennä kesänä rahattomina kävelemässä kavereitten kanssa, ja tulin tokaisseeksi että kävellään nyt vähän, mitä enemmän edetään niin sitä enemmän se tietää rahaa. Muut sitten kysy että kuinkas noin, niin minä vaan että on sellainen fiilis. No siinä jonkun ajan päästä joku äijä tuli meitä vastaan kahden ison pullokassin kanssa ja anto ne meille sanoen että ei itse kerkeäkkään millään menemään kauppaan niitä palauttamaan, vaimoa kun piti mennä jostain hakemaan. Noista pulloista sitten kertyi yhteensä about 16e, joten tulihan sitä ennustajan uraa harkittua.

Toinen juttu liittyy taannoisiin Stanley Cup finaaleihin. Oli sellainen fiilis että Max Talbot tekee hirveät tehot. No mitä se nyt 2 maalia finaalipelissä. Oikein meni sekin arvaus.

Myös pelimaailmasta löytyy näitä juttuja. Mm. NHL pelisarjassa olen tehnyt monia kauppoja, jotka ovat toteutuneet sellaisinaan tässä männä vuosina. Yksi esimerkki esimerkiksi on Jeff Carter kauppa.

 

[forrest]

Omistin vuosia sitten punaisen Fiat Unon, jonka rekisteritunnuksena oli vaikkapa ABC-123. Erään kerran olin jossain kauempana toisella paikkakunnalla, kun bongasin jonkun kaupan parkkipaikalta täysin samanlaisen punaisen Fiat Unon, jonka rekisteritunnuksena oli ABC-124 eli yhtä suurempi. Harmi etten ollut omalla autolla liikenteessä, jolloin olisi voinut parkkeerata Unot vierekkäin ja odotella toisen auton omistajan reaktiota.

 

[tomageeni]

Omistin vuosia sitten punaisen Fiat Unon, jonka rekisteritunnuksena oli vaikkapa ABC-123. Erään kerran olin jossain kauempana toisella paikkakunnalla, kun bongasin jonkun kaupan parkkipaikalta täysin samanlaisen punaisen Fiat Unon, jonka rekisteritunnuksena oli ABC-124 eli yhtä suurempi. Harmi etten ollut omalla autolla liikenteessä, jolloin olisi voinut parkkeerata Unot vierekkäin ja odotella toisen auton omistajan reaktiota.

Ihan varma en ole, mutta tässä saattaa olla mahdollista että kyseiset autot ovat olleet ns. samaa maahantuontierää, eli aikanaan tilattu jälleenmyyjälle samassa lastissa ja päätyneet sitten peräjälkeen rekisteröitäväksi jolloin ovat saaneet peräkkäin olevat kilvet.

Isälläni oli nimittäin aikanaan 80-luvun Peugeot, josta olen nähnyt parikin "sisarkappaletta", joissa rekisterinumerot olivat viimeistä numeroa vaille samat. Tuolloin ihmettelin asiaa ja sain tämän selityksen. Siitä en tiedä onko tämä yleinenkin tapa jakaa rekisteröitäville autoille järjestyksessä eteneviä kilpisarjoja, mutta ilmeisesti joskus ollut näin.

 

[kakkonen]

Löysin lapsena Oulun Puolivälinkankaalta 9-lehtisen apilan. Näytin sitä kyllä kavereille ja säilytin sitä hirveässä apilameressä, joka oli valtoimenaan potkupallokentän ääressä. En löytänyt sitä jälkeenpäin. Vittu että vituttaa vieläkin.

Mikä vuosi? Oon saattanu poimia tuon junnuna kun Puokkarilla aiheutin hämminkiä. Sori.

 

[stiflat]

Siitä en tiedä onko tämä yleinenkin tapa jakaa rekisteröitäville autoille järjestyksessä eteneviä kilpisarjoja, mutta ilmeisesti joskus ollut näin.

Joo, ainakin 94 vuoden Volvosta näkyi myös läheltä liippaa-tyylisiä rekisterinumeroita. Olisikin kiva tietää toimitaanko vielä nykyäänkin näin.

 

[mestari]

Joo, ainakin 94 vuoden Volvosta näkyi myös läheltä liippaa-tyylisiä rekisterinumeroita. Olisikin kiva tietää toimitaanko vielä nykyäänkin näin.

Toimme muutama vuosi sitten erään tuttavan kanssa autot ulkomailta Suomeen muutaman viikon välein. Autojen rekisterikilpiin tuli samat kirjaimet ja minun autooni noin 20 numeroa pienempi numerosarja, joten kyllä tuossa perää on.

 

[Luge H]

Keväällä muutama vuosi takaperin möin Lagunani pois kun autolle ei ollut tarvetta. Pieni ikävä jäi vaikka sähkövikoja autossa piisasi. Muutama kuukausi eteenpäin tästä hetkestä lähdimme viettämään viikonloppua kaverini mökille Heinolaan. Ajoimme syvälle metsäalueelle kun pienellä hiekkatiellä tuli vastaan sama Renault henkilöauto. Ainoa auto jonka näimme koko pikkutiellä. Matkaa kuitenkin oli hiekkatien alusta noin 20 kilometriä. Täytyy sanoa että kyseinen hetki veti koko porukan hiljaiseksi.
Asuin kuitenkin lähes 300 kilometrin päässä Heinolasta ja auton uusi omistaja tuli hakemaan auton kotipihastani.