Nyt on Liamista toivuttu. Varsin hyvä keikkahan se oli. Tosin en tiennyt, mitä keikalta pitäisi oikein odottaa, kun tuorein livehavainto miehestä on Oasiksen keulilta Ruisrockista vuonna 2000. Mutta ihan sama Liam se oli, ei se näytä vanhenevan, enkä usko, että se koskaan aikuistuukaan.
Varauduin jo myöhästelyyn ja diivailuun, kun Liam oli kuulemma perunut päivän pressitkin, mutta onneksi setti alkoi ajallaan. Keikalla näki heti selvästi sen, että Oasiksen biisejä jengi oli tullut kuuntelemaan. Etenkin alussa meno oli hurjaa, ja kyllähän
Rock N´Roll Star on paitsi täydellinen levyn avausraita, myös täydellinen keikan aloitusbiisi. Ja ihan murhaahan se oli, kun seuraavana tuli
Morning Glory. Tuossa vaiheessa oli soitettu jo 40 prosenttia meikäläisen Oasis Top 5-biiseistä. Ja kyllähän Liamin
Wall Of Glass meni tuossa seurassa, mutta totta puhuen on sanottava, että muut soolobiisit toivat tunnelmaan pienen notkahduksen.
Liam voi siis valmistautua siihen, että velimiehen biiseillä mennään jatkossakin. Eikä siinä ole mitään väärää, jos se ei Liamia itseään vaivaa, sillä hän ne biisit on kuitenkin laulanut. Kun Liam veti keikan päätteeksi
Wonderwallin, ketään ei varmaan kiinnostanut, ketä muita lavalla on. Se kertoo siitä, mikä Liamin merkitys on ollut Oasiksessa.
Slide Awaysta myös iso hatunnosto. Tulin kuulleeksi kaikkiaan 60 prosenttia omasta Oasis Top 5:stäni.
Kukaan täyspäinen tuskin voi väittää, että Liam olisi veljeään taitavampi muusikko, mutta jotain Liamilla on, mitä Noelilla ei: Ääni. Vaikka Noel on kuinka kirjoittanut biisit, niin Liam laulaa ne niin kuin pitää.
Tästä vahvasti samaa mieltä. Liam laulaisi Noelinkin laulamat biisit varmaan vähintään yhtä hyvin. Sitä paitsi oikeastaan vain
Don´t Look Back In Anger on Noelin laulamista biiseistä ehdotonta klassikkokamaa.
Tai sitten siellä oli niitä änkijöitä joka puolella. Mutta aika keskeltä siitä normipaikkojen eturivin tuntumasta seurasin keikkaa.
Se tunkeminen ja riehuminen taisi olla ongelma koko normikatsomon eturivin leveydeltä. Olin keskeltä oikealle (eli satamaan) päin, ja siellä oli sama meininki. Muutamaa umpikännistä ihmiskuulaa sai aina tyrkkiä takaisinpäin, onneksi olivat niin jurrissa etteivät suuttuneet kovistakaan otteista, joita jouduin jo vittuspäissäni käyttämään. Joitain pienempiä ihmisiä kuitenkin kolasivat tehokkaasti. Yhdessä vaiheessa pari näistä sankareista oli jo toistensa rinnuksissakin kiinni. Keikan loppua kohden meno kuitenkin rauhoittui, ja yksi näistä kavereista oli lopussa jo varsin rauhallinen, kun nojasi tiedottomana puuhun ja valui alaspäin tupakka suussa. Nyt jo vähän naurattaa, mutta ei tuollaista paskajengiä jaksaisi keikoilla katsella.
Eiköhän se Oasiskin vielä joskus palaa.
Toistaiseksi näyttää vähän huonolta. Ainahan ne ovat tapelleet, mutta nyt tuntuu siltä, että riidat ovat pysyvää lajia. Cityn menestyskään ei ole Liamia ja Noelia yhdistänyt. Sanoisin, että Oasiksen paluu vaatii paljon aikaa. Mahdoton ajatus se ei kuitenkaan ole, sillä saatiinhan Axl ja Slashkin samalle lavalle. Ja Gallagherit ovat kuitenkin veljeksiä.
Tuollaiset Fan Zonet ovat kyllä omiaan tappamaan tunnelmaa jos (ja yleensä kun) ne hinnoitellaan selvästi normaaleja lippuja kalliimmiksi. Liamin keikan kohdalla sinne tosiaan onneksi oli jonkin verran porukkaa tiensä löytänyt ja näyttivät myös olevan innokkaimpia faneja ja meno sen mukaista.
Fanzonen hintahan oli lähes tuplat normilipusta, ja aika pieni karsinahan se kuitenkin oli. Cardigansin aikana koko fanzone jopa hävetti, kun Nina tosiaan ihmetteli sitä, eikä siellä Liaminkaan aikana niin hirveästi porukkaa ollut, toki täydempi oli. Onneksi tällaiset rahastukset tulevat ennen pitkää kuolemaan omaan mahdottomuuteensa, ainakin hyvien artistien kohdalla. Jotkut Cheek ja Celine Dion saavat ihan rauhassa pistää tonnin fanzone-lippuja.
