Happy lads from Manchester – koliseeko Oasis?

[-OO-]

Jahas, taas vaihteeksi on Gallagherin veljeksiltä välit poikki ja Noel lähdössä/lähtenyt pois. Saas nähdä kuinka pitkään tätä välirikkoa tällä kertaa kestää... En jaksa uskoa että tämä lopullista olisi. Sääli vaan että kun bändi taas vaihteeksi teki hyvänkin levyn niin taas alkavat nuo kakarat tappelemaan.

 

[leivoja]

Minun nuoruuteni ja elämäni tärkein bändi on nyt sitten telakalla. Mulle Oasis näytti ainakin sen kuinka suuren vaikutuksen ja merkityksen musiikki voi elämässä saada.

Thanks mates.

Noihin sanoihin on yhdyttävä, sillä itselleni Oasis on eittämättä yksi suurista. Kenties se kaikkein suurin ja pitkäaikaisin yhtye. Tietty The Beatles ja Black Sabbath ja muut ovat niitä myös, mutta Oasis on kuitenkin soinut soittimissani lähes aina. Beatlesia tulee kuunneltua kerran vuodessa, kun Oasis soi kerran viikossa, vähintään.

Kolme keikkaa yhtyeeltä näin, joten onneksi se ei elämästä jäänyt uupumaan.
Yhtenä hienoimpana keikkana ikinä koskaan, oli tuo Sjöhistoriska Museetin keikka. siltä kotiuduttuani oli asetuttava radion ääreen, sillä Knebworthin legendaarisista vedoista toinen tuli suorana, muistaakseni Mafialta (vai mikä oli nimi tuohon aikaan).

Live forever!

 

[lefa]

Aika apeaksi tuo uutinen kyllä pistää. Oasis oli kyllä omasta mielestäni eittämättä 1990- ja 2000-luvun paras bändi. Saas nähdä kestääkö tämä ero sitten ikuisesti vai yhdistyvätkö veljekset muutaman vuoden kuluttua uudelleen.

 

[Schadowan]

No vihdoin tämä tapahtui. Kannattaa olla Oasis-fanienkin tyytyväisiä, että esim. Morning Gloryn jälkeen on tullut niinkin monta levyä, koska silloinkin välit olivat veljeksillä melkein poikki.

Oasis jää historiaan 90-luvun suosituimpana brittibändinä, jolla on näin jälkeenpäin katsottuna, aika yllättävästi, vain kourallinen ns. huippubiisejä. Yllättävästi siksi, koska bändiä hehkutettiin seuraavana Beatlesina (itsekin olin lähestulkoon fani MorningGloryn aikana), mutta biisithän ovat "vain" perusrokkia, eikä bändi missään vaiheessa ottanut mitään suurta kehitysaskelta suurimman idolinsa lailla. Oasis oli ilmiönä hienompi juttu kuin musiikillisena vaikuttajana.

 

[Fordél]

Ei tietysti millään tapaa yllättävä uutinen, mutta onhan se surullista, että 1990-luvun suurin bändi on nyt ilmeisesti historiaa. Voihan se toki olla, että veljekset saavat vielä asiansa sovittua, mutta aika lopulliselta Noelin lausunto vaikuttaa. Jos ero jää lopulliseksi, ei Oasiksesta ole enää mihinkään. Jo nykyisellään Liam on pelkkä riippakivi, ja jos Noel vielä lähtee niin mitä jää jäljelle? Joukko suht tuntemattoamia muusikoita ja yksi liikaa itsestään luuleva laulaja, joka ei osaa edes laulaa. Toki voihan niitä 90-luvun suurimpia hittejä käydä vetämässä stadikoilla ilman Noeliakin, mutta aika nopeasti sekin toiminta kuihtuisi.

Jep, mutta toivottavasti tämä tarkoittaa sitä, että saamme jatkossa kuunnella Noelin sävellyksiä ilman Liamin kaameeta laulua, joten mielestäni selkeä win-win-situation.

Tuossa MTV3:n uutisessa oli muuten väärin kun Noel mainittiin bändin perustajajäsenenä. Jos ollaan tarkkoja niin Noel liittyi bändiin sen jo ollessa Oasis.

 

[Harald73]

Ei tietysti millään tapaa yllättävä uutinen, mutta onhan se surullista, että 1990-luvun suurin bändi on nyt ilmeisesti historiaa.

Eikö Nirvana ollut historiaa siinä vaiheessa, kun Kurt Cobain kuoli, joten se siitä 90-luvun suurimmasta bändistä??

Tästä ouääsis -nimisestä ryhmästä, no, p.skasta en ole koskaan kovasti pitänyt, joten jätetään kommentoimatta.

 

[James_M]

Netin syövereistä löytyy sellaista tietoa (Live4ever forum), että Oasis ei jäisi telakalle vaikka Noel riveistä poistuikin. Lisäksi Kaiser Chiefsin kitaristin on huhuttu liittyvän mukaan. Huhujen asteella kuitenkin.

Eri asia tietty on se, että kuinka moni fani haluaisi kutsua tätä projektia nimellä Oasis. Jos olisivat tulleet Suomeen, niin olisin ollut valmis maksamaan korkeahkon lipun hinnan bändin näkemisestä viime aikojen kokoonpanossa. Ilman Noelia jäisi "Oasis" näkemättä. Väistämättä tulee mieleen Axl Rosen GNR. Uuden kokoonpanon myötä voisi olettaa, että Liam laulaisi koko keikan ajan. Kuinkahan pitkään ääni kestäisi, jos lähiaikojen vokaalisuoritukset ovat muutenkin on kuulostaneet (kauniisti sanottuna) aika karhealta.

Kertokaapa joku bändistä enemmän tietävä, että missä vaiheessa Liam alkoi poistua backstagen syövereihin heti kun hänen laulamansa biisi loppuu? Onko tälle koskaan saatu selitystä että miksi ylipäätään tekee noin? V-uilua vai tekemisen puutetta kun ei halua laulaa taustoja tai helistellä jotain?

 

[Fordél]

Eikö Nirvana ollut historiaa siinä vaiheessa, kun Kurt Cobain kuoli, joten se siitä 90-luvun suurimmasta bändistä??

Oma veikkaus on, että jos mitataan kumpi on myynyt 90-luvulla enemmän levyjä ja vetänyt isompia yleisömääriä keikoille niin Oasis vie Nirvanasta voiton. Jos mietitään orkestereiden vaikutusta silloiseen musiikkimaailmaan niin toki Nirvana oli aikanaan jotain selkeästi uutta ja mullistavaa, mutta Oasis taas vaikutti ehkä laajempaan ihmisjoukkoon eli aika tasoihin menee tässä kohdin.

 

[obi-wan]

Oma veikkaus on, että jos mitataan kumpi on myynyt 90-luvulla enemmän levyjä ja vetänyt isompia yleisömääriä keikoille niin Oasis vie Nirvanasta voiton. Jos mietitään orkestereiden vaikutusta silloiseen musiikkimaailmaan niin toki Nirvana oli aikanaan jotain selkeästi uutta ja mullistavaa, mutta Oasis taas vaikutti ehkä laajempaan ihmisjoukkoon eli aika tasoihin menee tässä kohdin.

Jos mietitään asiaa ihan tosissaan musiikilliselta kantilta niin paljon aikaisemmin Pixies oli jotain uutta ja mullistavaa. Sitten Cobain keksi rakentaa kappaleet samalla tavalla ja loppu on historiaa. Esim. Monkey Gone to Heaven on kappale josta löytyy juuret moneen Nirvanan kappaleeseen, vaikkakin on vähän "popimpi". Nirvanan musiikillinen anti on aika minimaalinen. Eri asia sitten Cobain henkilöpalvonnan kohteena.

Oasis pölli Beatlesilta, mutta melko avoimesti.

 

[Schadowan]

Jos mietitään asiaa ihan tosissaan musiikilliselta kantilta niin paljon aikaisemmin Pixies oli jotain uutta ja mullistavaa. Sitten Cobain keksi rakentaa kappaleet samalla tavalla ja loppu on historiaa. Esim. Monkey Gone to Heaven on kappale josta löytyy juuret moneen Nirvanan kappaleeseen, vaikkakin on vähän "popimpi". Nirvanan musiikillinen anti on aika minimaalinen. Eri asia sitten Cobain henkilöpalvonnan kohteena.

Oasis pölli Beatlesilta, mutta melko avoimesti.

Cobain tosiaan oli suuri Pixies-fani ja todella matki Pixiesin biisirakennetta ja heidän soft/loud/soft-dynamiikkaa ja myönsi sen itsekin, ihan niinkuin Oasis myönsi Beatles-vaikutteet. Esimerkiksi Smells Like Teen spirit oli Cobainin sanojen mukaan Pixies-ripoff. Mutta harvoin Pixiesin kaltaiset pioneerit nousevat suureen suosioon, vaan listojen kärjessä keikkuvat ne bändit, jotka osaavat sitten oikealla tavalla yhdistellä omia vaikutteitaan ja tehdä siitä jotain uutta, niinkuin Nirvana teki. Nirvana taas murtautui valtavirran suosikiksi ja oli siinä mielessä pioneeri. Perässä tuli bändejä, joista tuli suositumpia kuten esimerkiksi Pearl Jam.

Makuasioitahan nämä ovat, mutta tuskinpa kukaan voi kiistää Cobainin melodiantajua ja lahjakkuutta biisien tekijänä, vaikka kitaristina hän oli jossain määrin puutteellinen. Eikös Noelkin sanonut, että Cobain oli ainoa biiisintekijä 1990-luvulla, jota hän arvosti tms.

Vaikeahan Oasista ja Nirvanaa on verrata keskenään, myyntiluvutkin ovat varmaan about tasoissa, koska Nirvana oli suositumpi Jenkeissä. Pitäisin Nirvanaa kuitenkin tärkeämpänä bändinä 90-luvulla kuin Oasista.

 

[Bauer]

Jep, mutta toivottavasti tämä tarkoittaa sitä, että saamme jatkossa kuunnella Noelin sävellyksiä ilman Liamin kaameeta laulua, joten mielestäni selkeä win-win-situation.

Olen tuosta laulun kaameudesta kyllä hiukan eri mieltä. Liam paransi huomattavasti Don't Believe the Truthin ajoista ja kykeni ihan kelvollisiin suorituksiin viimeisimmällä rundilla. Vuosien 2008-09 Oasis oli todella kovassa iskussa sekä levyllä että livenä joten ainakin bändi päätti tähänastisen uransa ehdottomasti huipulla.

Mitä Oasiksen hajoamiseen tulee niin valtava pettymys joka tuli täysin puun takaa, mutta minkäpä sille voi. Omasta mielestäni Oasis on kaikkien aikojen paras yhtye, ja surullistahan se luonnollisesti oli lukea Pariisin tapahtumista. Onneksi ehdin kuitenkin nähdä bändin edes kerran Globenissa tammikuussa. Noelin soololevystä tullee mahtava, mutta eihän Gallaghereiden uusista projekteista ole mitenkään korvaamaan Oasiksen jättämää aukkoa. Voihan se tietysti olla että raha vetää veljekset vielä comeback-kiertueelle, mutta tämän tapahtumista saa odottaa ikuisuuden.

 

[Fordél]

Olen tuosta laulun kaameudesta kyllä hiukan eri mieltä. Liam paransi huomattavasti Don't Believe the Truthin ajoista ja kykeni ihan kelvollisiin suorituksiin viimeisimmällä rundilla. Vuosien 2008-09 Oasis oli todella kovassa iskussa sekä levyllä että livenä joten ainakin bändi päätti tähänastisen uransa ehdottomasti huipulla.

Kyllähän tuo on parempaan päin mennyt, mutta eipä tuo kummoista ole vieläkään. Liamin "laulu" on edelleen hyvin väkinäistä ja kuivaa. Noel sentään osaa oikeasti laulaa ja laulua on ilo kuunnella. Toivottavasti luvassa on siis soololevy mahdollisimman nopeasti.

 

[Schadowan]

Kyllähän tuo on parempaan päin mennyt, mutta eipä tuo kummoista ole vieläkään. Liamin "laulu" on edelleen hyvin väkinäistä ja kuivaa. Noel sentään osaa oikeasti laulaa ja laulua on ilo kuunnella. Toivottavasti luvassa on siis soololevy mahdollisimman nopeasti.

Noelin ääni on omasta mielestäni varsin tylsä, eikä mitenkään sovellu "leadsinger"-ääneksi. Hyvä kakkosääni/stemmaääni, mutta ei sen enempää. Liamin laulussa oli silloin alkuaikoina tietynlaista munaa ja persoonallisuutta, ja se ääni tosiaan jäi mieleen, ainakin itselle positiivisessa mielessä. Mutta tuo liveveto oli kyllä aika hirveää kuunneltavaa, joten taso on tippunut paljon viime vuosikymmeneen verrattuna.

 

[Fordél]

Noelin ääni on omasta mielestäni varsin tylsä, eikä mitenkään sovellu "leadsinger"-ääneksi. Hyvä kakkosääni/stemmaääni, mutta ei sen enempää.

Näinhän se on. Eihän Noelin laulussa ole samanlaista särmää, munaa ja laajuutta kuin vaikka Mike Pattonilla on tai Freddien Mercurylla oli, mutta toisaalta hänen tyylisissään biiseissä ei tarvitsekaan olla ihan samalla lailla kuin vaikka tulkittaessa Evidencea tai Bohemian Rhapsodya. Menee siis mielestäni leadsingerinä vaikkakaan ei tosiaan tarjoa mitään ihmeellistä. Ja nykyisen Liamin hakkaa 100-0. Sen sijaan 1990-luvulla Liam vei vielä voiton, koska hänen äänessään oli silloin särmää ja jotain vaarallista.

 

[Sledge Hammer!]

Koliseekos jatkislaisille Liamin Beady Eye? Viikonloppu tullut kuunneltua uutta Different Gear, Still Speeding debyyttiä ja hyvinhän se rockaa. Yllättäen voi todeta että mitään liian merkittävää ei musiikista poistunut Noelin lähdön myötä. Beatles-pastisseja tietenkin melkein kaikki kappaleet, mutta sehän nyt ei ole mikään uutinen.

 

[TKO]

Koliseekos jatkislaisille Liamin Beady Eye?

Ei erityisemmin. Onhan tuolla levyllä jotain hyvääkin, mutta kokonaisuutena fiilis on vähän sellainen "Oasis-80%", kuten vähän etukäteen pelkäsinkin. Minulle tuo levy todistaa, ettei se ihan sattumaa (tai ainakaan väärin) ollut, että Oasiksen levyille päätyi pääasissa biisejä Noelin kynästä. Kuitenkin aivan kuten Oasiksen viimeisillä levyillä oli joitain onnistuneita biisejä muiltakin jäseniltä, niin myös Beady Eyen levyllä on muutama aivan Oasiksen materiaalin tasoinen veto (Roller, Beatles and Stones ja Four Letter Word tulevat ensimmäisinä mieleen), mutta kokonaisuutena ei siinä määrin säväyttänyt, että levyä olisi syytä levyhyllyyn hankkia.

Noelin soolotuotantoa odotellessa...

 

[lefa]

Koliseekos jatkislaisille Liamin Beady Eye?

Kyllä ainakin itselleni kolisee melko hyvin. Ei tässä nyt tietenkään mikään Definitely maybe tai edes Be here now ole kyseessä mutta kyllä mielestäni kokonaisuudessaan ihan hyvä rock-levy.
Kaikki biisit ovat vähintäänkin kohtalaisia ja eikä ole ainakaan vielä tarvinnut alkaa skippaamaan kappaleiden yli. Muutama todellinen helmikin tältä lätyltä löytyy mm. The Beat Goes On, Four Letter Word, The Morning Son ja The Roller, joista ensin mainittu menisi mielestäni kevyesti myös Oasiksen Top 10 biiseihin.
Jos johonkin Oasis-levyyn tätä haluaa verrata niin ehkä soundiltaan lähinnä Don't believe the truthia. On muuten kiva huomata kuinka huikeassa vedossa Liam on ollut livenä! Laulaminen kuulostaa jo laulamiselta eikä järkyttävältä ärjymiseltä niin kuin se vielä muutama vuosi sitten kuulosti.

 

[TKO]

Tänään lopultakin tuli virallista tietoa Noel Gallagherin sooloiluista. Tulossa on kaksi levyä, joista ensimmäinen, Noel Gallagher's High Flying Birds, julkaistaan 17. lokakuuta. Jälkimmäinen julkaistaan ensi vuonna ja sillä on mukana touhuamassa Amorphous Androgynous.

 

[Shakermaker]

Noel Gallagher's High Flying Birdsin ensimmäinen musiikkivideo "The Death Of You And Me" on nyt nähtävissä YouTubessa: http://www.youtube.com/watch?v=kFx_IniNjfE

Ehkä hieman erilaista kuin mitä odotin, mutta ihan toimivalta kappaleelta vaikuttaa ensimmäisten kuuntelukertojen perusteella. Noh, kuunnellaanpa nyt muutama päivä tätä ennen kuin uskaltaa lähteä tarkemmin arvostelemaan.

Edit: Tulee kyllä The Importance Of Being Idle ja (Get Off Your) High Horse Lady mieleen tästä biisistä...

 

[Hejony]

Aivan käsittämättömän hyvä kappale. Iltapäivästä lähtien soinut melkoisella tehotoistolla, ja paremmaksi vain muuttuu. Toki, kun antaa ajan kulua niin biiseistä löytyy aina uusia puolia, toiset nostavat osakkeitaan huimasti, ja toiset taantuvat keskinkertaiseksi. Ehkä se on hieman jopa "huono" merkki, että tämä kolisee näin hyvin näin nopeasti, usein se kertoo juuri siitä, että kipale saattaa myös kulahtaa yhtä pikaisesti.

No, joka tapauksessa rautainen avaus. Enkä toki vähempää odottanutkaan, it's Noel we're talkin about.

 

[Ted Raikas]

Jälkimmäinen julkaistaan ensi vuonna ja sillä on mukana touhuamassa Amorphous Androgynous.

Hoh, no jopas on erikoisen kuuloinen yhdistelmä? Amorphous Androgynoushan tunnetaan toiselta nimeltään Future Sound of London ja kuuluu mielestäni merkittävimpiin elektronisen musiikin tekijöihin 90-luvulla.

Mitä on luvassa, mitä voi odottaa? Ihan ihmeelliseltä kuulostava yhteisjuttu, mutta mikäs siinä tietysti. On vaan musiikillisesti ihan eri maailmoista. Oikeastaan ainoa mikä yhdistää on Manchester, ehkä siinä osaltaan sitten myös vastauksen siemen.

 

[Blackie]

Muutama todellinen helmikin tältä lätyltä löytyy mm. The Beat Goes On, Four Letter Word, The Morning Son ja The Roller, joista ensin mainittu menisi mielestäni kevyesti myös Oasiksen Top 10 biiseihin.

Pidän myös biisistä kovasti, paljon enemmän kuin monesta Oasiksen hittibiisistä. Tosin mikään älytön Oasis-fani en ole koskaan ollutkaan, vaikka jotain hyviä biisejä löytyykin.

 

[TKO]

Hoh, no jopas on erikoisen kuuloinen yhdistelmä? Amorphous Androgynoushan tunnetaan toiselta nimeltään Future Sound of London ja kuuluu mielestäni merkittävimpiin elektronisen musiikin tekijöihin 90-luvulla.

Mitä on luvassa, mitä voi odottaa? Ihan ihmeelliseltä kuulostava yhteisjuttu, mutta mikäs siinä tietysti. On vaan musiikillisesti ihan eri maailmoista. Oikeastaan ainoa mikä yhdistää on Manchester, ehkä siinä osaltaan sitten myös vastauksen siemen.

Nuo tiedot tulevista levyistä julkistettiin Noelin pitämässä lehdistötilaisuudessa ja siinä Noel painotti, että tuo toinen levy tulee olemaan jotain todella erikoista, "fucking far out". Halusi varmasti tehdä selväksi, että ei kannata odotella mitään Oasis-tyylistä tuotosta. Yksi Oasis-biisihän on jo ollutkin Amorphous Androgynousin käsittelyssä ja tuo biisi on Falling Down. Tuon remixin perusteella tuleva levy tuskin on hirveästi minun mieleen. The Death Of You And Me sen sijaan kuulostaa erittäin hyvältä ja ei ainakaan yhtään pienennä odotuksia tuota ensimmäistä soololevyä kohtaan.

 

[Hejony]

Luin juuri kaksi tuntia turhauttavalta tuntuvaan tenttiin, pakenin facebookiin, huomasin uuden biisin, pistin kuulokkeet päähän, silmät kiinni ja pään tyynyyn.

Nyt maailma on taas aika kaunis maailma. Perkele, millaista musiikkia se tekee.

http://www.youtube.com/watch?v=q0QMhSLg0t0&feature=player_embedded

EDIT: Löytyihän se. Linkistä siis Noelin uusinta parhautta.

 

[nummenkallio]

Ylös!

Definitelty Maybe ja Morning Glory ovat molemmat täyttäneet jo 20 vuotta, ja kyllähän historia osoittaa molemmat timantinkoviksi klassikoiksi. Be Here Now´sta on vaarallista sanoa julkisesti mitään, mutta tyydyn sanomaan, että aivan traagisen aliarvostettu albumi on kyseessä. Muistetaanpa ne täydet pojot brittilehdissä silloin ilmestymisaikoihin.

Oasis on yksi sellainen bändi, josta tulee vuosi vuodelta rakkaampi. Koko matka on kuljettu yhdessä. Livenäkin on nämä kulmakarvaörkit nähty. Cityn voittoja on juhlittu virtuaalisesti yhdessä Liamin kanssa. Liamilla meni skumpat seinään, mulla meni kalja ohi lasin.

Kolmaskymmenes vuosi on menossa. Matka jatkuu. Mutta voi jumalauta että se on KOVA BÄNDI!!!