Happy lads from Manchester – koliseeko Oasis?

[obi-wan]

Tuossa kuunnellessani Masterplan-kokoelmaa, tajusin että kun yhtyeellä on tuollaisia kappaleita ollut heitellä sinkkujen b-puoliksi, niin on vääryys ettei tälle ole vielä ketjua Jatkoajassa. Ja kun vielä ilmoilla on huhua että syyskuussa saadaan maailmaan uutta albumia niin kyllähän tässä saadaan ajankohtaisuuskorttikin vedettyä mukaan.

Tämä vuonna 1991 perustettu ja tyylikkäästi Gallagherin veljesten vallankaappaama yhtye on tarjonnut erinomaista musiikkia debyyttilevystään Definitely Maybe lähtien, vaikkakin kahden viimeisen levyn kohdalla on pientä tason laskua huomattavissa. Mutta toisaalta kun aloitetaan täydellisellä niin eihän siitä voi tulla kuin alaspäin.

Levyjä on myyty ympäri maailmaa ja kun on kierretty on myös oltu näkyvillä. Viinaa, huumeita, naisia, viina, huumeita ja naisia. Ja varmaan vielä hieman huumeita. Vuorotellen ovat veljekset eronneet yhtyeestä ja aina on palattu kotiin. Aina sattuu ja tapahtuu kun on Gallaghereista kyse.

Musiikki on puhdasta laatua, tässä muutama malli:

Supersonic, The Masterplan & The Importance of Being Idle

Paljon on tältä yhtyeeltä saatu ja toivottavasti paljon on vielä saamatta. Mutta tosiaan, koliseekos muille?

"I lost my faith in the summertime
Cos it dont stop raining
The sky all day is as black as night
But I'm not complaining"

 

[Jack Daniel's]

Ei Oasiksessa musiikissa sinänsä mitään vikaa ole, mutta bändin jampat kannattaa kaikki Manchester Cityä. No, kaikillahan on omat pimeät puolensa...

 

[Europoli]

Vaikka Oasis on mielestäni muuten korkeintaan keskinkertainen bändi, niin täytyy sanoa että Supersonic on kyllä yksi hienoimmista biiseistä mitä on koskaan tehty.

Bändin faneilla ja muilla asiaa seuraavilla ei ole tämän orkesterin parissa ollut koskaan tylsää, siitä ovat Gallagherin veljekset kyllä pitäneet huolen. Milloin ovat mätkineet turpaan toisiaan, milloin faneja, milloin lehtikuvaajia. Välillä sitten on käyty sanasotaa Robbie Williamsia vastaan ja bändi on ollut hajoamisen partaallakin päihdeongelmien yms. lieveilmiöiden takia. Niin joo, mainitsinko jo sen Superso...

Liam, ei siis Noel, Gallagherin tapa hengailla mikin takana aurinkolasit päässä ja kädet selän takana selkä mutkalla on jotenkin ihan suunnattoman rasittava. Mutta se Supersonic on edelleenkin ihan saatanan hyvä biisi!

Edit. Korjattu hölmö moka.

 

[Pressiboxi]

Tottakai Oasis pelittää, yksi 90-luvun suuria katurockbändejä, sittemmin iso nimi stadikoilla.

Vanha Mansen lössi voisi vetäistä kunnon nostalgiapläjäyksen joskus, Happy Mondays messiin myös. Tosin arvon muusikoista kuolisi erilaisiin päihteisiin ja niiden övereihin jopa 73% ennen ensimmäistä keikkaa.

Jaa biisejä? Rock'n'roll star, Cigarettes & Alcohol, uudemmista Lyla on aivan killeri. Kaiken kaikkiaan Gallagherit pyörittävät rockin kliseitä hauskalla tavalla ja maukkaasti.

 

[cottonmouth]

Toimii ja vaikka toimi ehkä joskus vielä kovemminkin, niin kaiken kaikkiaan siis toimii edelleen...

Jo mainituiden ohella varsinkin Champagne Supernova ja tietenkin Wonderwall.

Lisäksi olen aina jotenkin sympannut Liam yli Noelin. Joku roti.

 

[Pressiboxi]

Toimii ja vaikka toimi ehkä joskus vielä kovemminkin, niin kaiken kaikkiaan siis toimii edelleen...

Jo mainituiden ohella varsinkin Champagne Supernova ja tietenkin Wonderwall.

Live Forever unohtui omalta listalta, totaalisen hienoa settiä.

 

[Gellner]

Noel Gallagherin tapa hengailla mikin takana aurinkolasit päässä ja kädet selän takana selkä mutkalla on jotenkin ihan suunnattoman rasittava. Mutta se Supersonic on edelleenkin ihan saatanan hyvä biisi!

Pakko tarkentaa, että se on Liam, joka seisoo kädet selän takana, Noel on nimittäin kitaristi. Oasis on ihan ok bändi, mutta on toistaiseksi tehnyt vain kaksi hyvää levyä, eli Definitely Maybe ja Morning Glory. Muut levyt ovatkin sitten olleet itseään toistavaa tuubaa. En ole koskaan ollus Oasiksen keikalla, millainen bändi on livenä? Niin ja paras biisi on She's Electric.

 

[-OO-]

Definitely Maybe ja (What's the story) Morning Glory olivat loistavia albumeita, ja Oasis on myös näitä harvinaisia bändejä joilla on aina ollut sinkkujen B-puolina erinomaisen hienoja biisejä, joten siksi myös Masterplan -kokoelma on todella hyvä levy. Mutta Be Here Now'n jälkeen yhtye on mennyt yhtä alamäkeä ja on saanut aikaiseksi oikeastaan vain pari hyvää biisiä, ei kokonaista levyä. Onhan noissa Oasiksen biiseissä aina ollut paljon aika selkeitäkin Beatles-lainoja mutta taito se on sekin, varastaa siten että se kuulostaa silti ainakin jollain tavalla omalta.

Hyviä biisejä tässä ketjussa onkin jo mainittu useita mutta nostaisin vielä esiin oman Oasis-suosikkini eli Acquiescen, joka käsittääkseni kertoo näistä Gallagherin veljesten keskinäisistä suhteista.

 

[Bauer]

Kolisee kyllä. Definitely Maybe ja Morning Glory ovat täydellisiä albumeita, joihin ei ole koskaan kyllästynyt. Ja onhan The Masterplankin aivan mahtava levy. En tiedä yhtään muuta yhtyettä joka heittelisi b-puoliksi The Masterplanin, Listen Upin ja Talk Tonightin kaltaisia helmiä.

Heathen Chemistry oli kyllä surkea esitys, mutta Don't Believe the Truth on kaiken kaikkiaan mainio albumi, ja se antaa luvan odottaa paljon uudelta levyltä. Vaikuttaa siltä että musiikin tasokin on alkanut parantua kun Gallagherit ovat saaneet elämänsä järjestykseen.

Lienee turhaa toivoa että Oasista tässä hevin kyllästämässä maassa nähtäisiin, mutta pitää katsella joskus löytyykö varaa Tukholman keikkaa varten. Kyllä tämä bändi tulisi ainakin kerran livenä nähdä, vaikka Liamin ääni kuulostaakin melko hirveältä nykyään. Toivottavasti kaikkien aikojen rocklaulaja olisi saanut ääntään hiukan parempaan kondikseen tässä tauon aikana.

 

[kovalev]

Eniten bändissä tökkii tuo epätoivoinen Beatles-lainailu siellä sun täällä. Tosin Liamin touhussa näen jotain jopa aidosti kunnioittavaa Lennonia kohtaan, mutta Noel ei edes myönnä pöllivänsä sanoja, biisien nimiä, jopa melodioita. Ja sitten kaiken kukkuraksi mies väittää tekevänsä yhtä kovaa tavaraa, kuin Beatles aikoinaan.
Jossain haastattelussa Noel heitti, että jos olisi ollut 60-luvun nuori, olisi hän tehnyt saman tason klassikoita kuin "Pepper" ja "Revolver". Se on aika kovaa puhetta.
Kaksi ensimmäistä Oasis levyä ovat kyllä 90-luvun mittarilla kovia, ensimmäinen jopa loistava.

 

[Fordél]

Definitely Maybe ja Morning Glory ovat kyllä aivan loistavia kokonaisuuksia, jollaisia harvemmin musiikkimaailmassa tehdään. Ensiksi mainittu oli todella tuoreen kuuloinen ensialbumi, jossa kaikki on vielä rosoisempaa. Morning Gloryssa on sitten jo hittihakuisempaa ja suurempaa menoa, mutta albumina se on jäsen F:n rankkauksissa yksi maailman parhaista.

Näiden kahden albumin jälkeen Oasiksen taso laski mun silmissä ja korvissa enkä ole paljoakaan jaksanut ko. pumppuun tuhlata aikaani. Homma kasvoi liian suureksi ja kaikki ulkomusiikillinen toiminta otti vallan. Itse musiiksta tuli keskinkertaista ja aivan liian beatleshakuista. Se Osasikselle tyypillinen voima, uho ja rock katosivat. Pahimpana yksittäisenä asiana on Liamin nykyinen lauluääni, joka on täysi fiasko. Antaisi Noelin laulaa, joka on kuitenkin koko bändin sielu. Liamille kävi kuten ekojen levyjen aikana oli julkisuudessa puhetta eli miehen lauluääni ei kestänyt tuota laulutapaa ja nyt siitä kärsii sitten koko pändi.

Jep, mutta moni sanoo, että Oasis on mennyt viime aikoina parempaan suuntaan, joten täytyy jossain vaiheessa tutustua uudempaan materiaaliin

 

[TKO]

Tokihan maailman suurin ja paras rock-bändi oman ketjunsa ansaitsee...

Tämä vuonna 1991 perustettu ja tyylikkäästi Gallagherin veljesten vallankaappaama yhtye on tarjonnut erinomaista musiikkia debyyttilevystään Definitely Maybe lähtien, vaikkakin kahden viimeisen levyn kohdalla on pientä tason laskua huomattavissa. Mutta toisaalta kun aloitetaan täydellisellä niin eihän siitä voi tulla kuin alaspäin.

Kyllä minä sanoisin, että kaksi viimeisintä levyä ovat olleet tasaista nousua Standing on the Shoulder of Giantsin kuopan jälkeen. Etenkin viimeisin Don't Believe the Truth antoi paljon uskoa siihen, ettei Noelin kynä täysin tylsynyt ole ja Liamkin kykenee hyviä biisejä tekemään. Odotukset tulevaa levyä kohtaan ovat siis taas korkealla.

Toki Definitely Mayben ja etekään (What's the Story) Morning Gloryn tasolle Oasis ei ole enää päässyt ja tuskinpa koskaan pääseekään. Jälkimmäinen on kuitenkin allekirjoittaneen mielestä kaikkien aikojen paras levy. Be Here Now sai paljon kritiikkiä lähinnä ylisuurten odotusten vuoksi, mutta on Masterplanin kanssa kolmanneksi paras Oasis-albumi.

 

[Hejony]

Suosikkibändini, aivan saatanan kova poppoo. Iloisesti yllättynyt kuinka paljon JA:ssa näytettään Gallaghereista tykkäävän.

Nyt aivan hirveä kiire, myöhemmin lisää ja puhuttavaa kyllä riittää!

 

[Europoli]

Pakko tarkentaa, että se on Liam, joka seisoo kädet selän takana, Noel on nimittäin kitaristi.

Sori, tuli ihan täydellinen ajatuskatkos. Luonnollisesti kyseessä on Liam.

 

[calvin]

Oasis on ihan ok bändi, mutta on toistaiseksi tehnyt vain kaksi hyvää levyä, eli Definitely Maybe ja Morning Glory. Muut levyt ovatkin sitten olleet itseään toistavaa tuubaa.

Tässähän se on erinomaisesti laitettuna. Joskus silloin 90-luvulla odotin että tästä bändistä tulisi oikeasti jotain mutta taisi vain Gallagherin veljesten ego kasvaa suuremmaksi kuin heidän musiikkinsa. Akustisena tämä bändi toimii mielestäni parhaiten.

 

[Schadowan]

Niin...

Muistan kun broidi osti Definately Mayben sillon joskus ja olihan se hyvä levy. Itse ostin sitten Mornin Gloryn joka myös miellytti ja taisinpa saada lahjaksi vielä videon bändin keikasta Cityn stadikalla. Mutta tuossa jokin aika sitten kuuntelin Definately Mayben läpi, eikä purrut, ei yhtään. Kun taas esimerkiksi Revolveria voi kuunnella minä päivänä tahansa ja aina kuulostaa hyvältä. Uusimaassa Q-lehdessähän oli (taas) äänestys 50 parhaasta brittilevystä. Siellähän Oasis oli vallannut ykkös (DM) - ja kakkospaikat (MG), hohhoijaa. No mutta, makuasioitahan nämä ovat.

Ei ole Oasis kyllä muutenkaan kiinnostanut vuosikausiin, en edes muista näistä uusimmista levyistä mitään. Hyvä bändi, jolla pari hyvää levyä, pari loistavaa biisiä (Whatever, Supersonic..EI Wonderwall.), muttei lähelläkään Beatlesia tai edes Radioheadia jos ihan puhtaasti biisejä verrataan.

 

[MusanMake]

Kyllä kolisee ja lujaa! En omista muuta kuin kaksi ensimmäistä levyä, mutta niihin ei kyllä pysty kyllästymään ikinä. Molemmat, Definetely ja Morning glory, hipovat täydellisyyttä. Uudempia biisejä en edes pahemmin tiedä, mutta youtuben kautta tutuksi käynyt "Stop crying your heart out" on ainakin ihan persanan upee zibale. Ehkäpä noita uudempiakin levyjä tulee sitten ostettua joskus, vaikka levyjen osto yleensäkin on jäänyt muutamaan/vuosi. Kai se ikä näkyy siinäkin...

Sällit muuten on mun mielestä ihan aina hoitaneet hommansa just niin tyylikkäästi kuin heidänlaisiltaan katupojilta voi odottaakin. Aluksi haukuttiin Blur ja sitten keskityttiin Robbie Williamsiin ja milloin mihinkäkin paskabändiin. Ja onhan Robbie tosiaan vaan "läski tanssija" :) Kovia kundeja, vaikkakin tollasia hernekeppejä mä pieksisin vaikka molemmat kerralla ja toinen käsi selän takana ;) Jotenkin muuten näiden parin ekan levyn saundeista kuullostaa että ne on soitettu studiossakin ihan helvetin kovaa. Enhän mä mistään miksauksista tiedä, mut ihan näin vaan kuuntelijana voisin kuvitella että biisit on oikeasti soitettu täysillä ja siihen on sitten vaan haettu jotain vivahteita. Paitsi tietty Liamin lauluun: se kuullostaa livenä aikalailla varikselta...

 

[tuplapukki]

Heavy-miehiä ollaan ( siis musiikillisesti ) ja Oasis on perseestä. MUTTA don`t look back in anger ja wonderwall on kyllä hyviä biisejä joten se siitä perseestä. Eli pyörrän sanani

 

[Osmo Rapeli]

Oasiksella oli momentuminsa ja se teki hyviä biisejä. Uudemmissakin on omat helmensä, valitettavasti uudistumista on tullut hyvin vähän, osumien muodossa. Loppupeleissä brittipopin ja -rokin 90-luvun bändeistä on kunnialla selvinnyt tälle vuosituhannelle vain Supergrass ja varauksin Radiohead. Oasiskin tekee vielä musiikkia muttei enää mitään kellot ranteista lennättävää.

 

[Fordél]

Siitä täytyy antaa kyllä Oasikselle tunnustusta, että harvalta pändiltä löytyy sinkun B-puolilta samanlaisia hittejä kuten Acquiesce, Masterplan yms. Laadukasta materiaalia tuli siis parhaimpina päivinä hyvinkin paljon, mutta nyt taso on eittämättä laskenut.

Joku tuossa myös totesi, että Oasis toimii hyvin akustisena ja tämää pitää paikkansa. Toki Oasis on suurten kitaravallien pändi, mutta MTV:n Unplugged on kyllä yksi parhaista akustisista keikoista mitä on tullut nähtyä. Tosin olihan siellä melkoinen orkka takana eli kovin riisutusta akustisesta keikasta ei ollut kyse, mutta ehkä se ei olisikaan Osasiksen juttu. Koko keikan kruunasi Noelin laulu pikkuveljen ryypätessä aitossa.

Laitetaas vielä loppuun TOP5 Oasiksen piisit: Morning Glory, Acquiesce, Masterplan, Whatever ja Cast No Shadow.

 

[Snakster]

Kesä -94 ja inttiä jäljellä parisen kuukautta ja roimasti lomia pitämättä. Hyllystä löytyi kaksi ekaa sinkkua (Supersonic ja Shakermaker) ja kun pitkät lomat alkoivat eräänä elokuisena tiistaina, kävimme kavereiden kanssa hakemassa Diskeristä vasta ilmestyneen Live Forever -singlen, äänitimme c-kasetin sitä täyteen ja hyppäsimme laivaan. Laiva vei meidät Ruotsiin ja erään meistä isin Bemari (Can I drive with you...) siitä Hultsfrediin, missä pumppu veti telttalavalla. Keikka, kuten koko reissu, oli ikimuistoinen ja on se bändi aika vitun kova ollut sen jälkeenkin. Oh yeah!

 

[Hejony]

Koko keikan kruunasi Noelin laulu isoveljen ryypätessä aitossa.

Liam on pikkuveli.

Omaa Oasis-suhdettani kuvaa varmaan parhaiten se, että kun joskus huvikseni listailin mielestäni huippuhyviä Oasis-biisejä, listalle tuli mittaa yli 50 kipaletta. Ei ole kauheasti ongelmia kyllästymisen suhteen. Täällä on kiistelty onko Oasis parempi akustisena vai livenä, ja sanoisin että toimii erinomaisesti molempina. Liamhan ei voi sietää akustisena vetämistä, joten nuo keikat Noel vetää Gemin (Archer, kakkoskitaristi) kanssa kahdestaan. Ja kun Noel on biisien tekijä, saa hän laulunsa itse laulaen niihin uusia ulottuvuuksia. Vastakohtana Noelin tunteikkaille tulkinnoille on sitten nuo stadion-keikat, joilla soitetaan ns. helvetin kovaa. Ja sehän on aivan mielettömän hienoa se. Toki parhaat keikat nähtiin 90-luvun puolivälissä ja pari vuotta sen jälkeen, nykyään Liamin ääni ei ole hääppöinen. Itse en ole livenä Manchesterin poikia nähnyt, ja siihen onkin tultava muutos mitä pikimmiten.

Nyt jatkuu 24, mutta nopeana listauksena TOP5-biisit. Kuten mainitsin, Oasiksella on niin paljon hyviä biisejä, että tälläiset listat vaihtuvat varmasti ihan joka päivä, mutta totta kai siellä on joitain biisejä, jotka kuulostavat hyvältä aina:

1. Live Forever
2. Wonderwall
3. Dont Look Back in Anger
4. Talk Tonight
5. The Masterplan

 

[Fordél]

Liam on pikkuveli.

Kaamea lapsus ja kiitos huomautuksesta.

Vastakohtana Noelin tunteikkaille tulkinnoille on sitten nuo stadion-keikat, joilla soitetaan ns. helvetin kovaa. Ja sehän on aivan mielettömän hienoa se. Toki parhaat keikat nähtiin 90-luvun puolivälissä ja pari vuotta sen jälkeen, nykyään Liamin ääni ei ole hääppöinen. Itse en ole livenä Manchesterin poikia nähnyt, ja siihen onkin tultava muutos mitä pikimmiten.

Liamin ääni on oikeastaan todella karmiva eikä sitä Liamin rääkymistä voi sanoa enää hyvällä tahdollakaan laulamiseksi. Aivan kaameeta kuraa! Voi kun Noelilla riittäisi munaa hypätä laulajaksi ja Liam tajuaisi vetäytyä taustalle soittamaan vaikka rytmimunaa.

 

[Hejony]

Voi kun Noelilla riittäisi munaa hypätä laulajaksi ja Liam tajuaisi vetäytyä taustalle soittamaan vaikka rytmimunaa.

Tämän estää jo ajatustasolla Liamin suursuosio fanien keskuudessa. Ja täytyy myöntää ettei bändi olisi minustakaan enää sama Oasis jos siellä olisi vain yksi Gallagher. Totta kai Noel on tärkeämpi, ei kahta sanaa, mieshän on nero. Mutta kyllä Liamkin Oasikseen kuuluu.

Ja toinen ongelma on se, ettei Liam oikein voi siirtyä taustalle rytmimunailemaan, koska ei taida hallita mitään soitinta vaadittavan hyvin. Kitaraa kyllä soittaa Songbirdin videolla, mutta muuten en kaverin taidoista tiedä. Joten vaihtoehdoksi jäisi bändistä poistuminen, mikä, kuten ensimmäisessä kappaleessa mainitsin, ei olisi kenenkään etu.

Tai no, olisihan se ihan koomisen näköistä jos Liamin ainoa tehtävä keikoilla olisi helistellä sitä tamburiiniaan jossain Zakin rinnalla!

 

[Ex]

Lyhyestä virsi kaunis: Ei kolise. Oasis kiinnostaa kuin kilo kakkaa, mutta sama pätee moneen muuhunkin brittibändiin, kuten Coldplay ja mitä niitä nyt on.

Beatlesista pidän, mutta on lähes pyhäinhäväistystä edes mainita heitä tässä ketjussa...

Sainpahan sanottua. (Sorry, olen noussut väärällä jalalla.)