Oasiksen levy on kyllä yllättävän tuoreen ja "ilmavan" kuuloinen. Täytebiisejä ovat jotkut yrittäneet nimetä, mutta sellaisia ei mielestäni varsinaisesti ole: joka biisissä on kuitenkin sellaisia koukkuja, ettei mikään niistä maistu väkisin tehdyltä. Levyn tylsimmät biisit ovat ehkä "To Be Where There's Life", "High Horse Lady" ja "Ain't Got Nothin'". Muut biisit voikin sitten lukea suosikkeihin.
Varsinkin levyn aloitus on todella tiukka, "Bag It Up":ista tulee heti sellainen "We're back!"-olo. Kappaleessa on aurinkoinen tunnelma, samalla henkien päämäärätietoisuutta. Tässä biisissä toimii omituisena koukkuna puhkikompressoidut virvelit jotka iskevät tietokonemaisen tarkasti, tämä tekee biisiin sellaisen tietyn marssimaisen poljennan. Tällaisen mahtipontisen aloituksen jälkeen hieman tunnelmoivampi "The Turning" toimii hienosti. Tässä yksi ehdottomista levyn suosikeista, alku lähtee jotenkin vaivattoman oloisesti käyntiin mukavalla rumpukompilla basson tunnelmoidessa taustalla. Syntikkapiano ja laulu tulevat jotenkin täydellisellä tavalla ja biisiä täydentevällä melodialla mukaan tässä. Yhtäkkiä sitten jo ollaankin kertosäkeessä "So come ooon!". Koko kappale onkin sitten pitkälti näiden osien vuorovaikutusta parilla väliosalla varustettuna. Toimii!
"Waiting for The Rapture" junnaakin sitten enemmän sanoitusten varassa, ja ne ovatkin parhaiten jääneet mieleen levyn kappaleista. Jälleen hieman sellainen "marssihtava" fiilis tässä. "The Shock of The Lightning" on taas todella pirteä rokkiveto, joka tuntuu jälleen rullaavan todella vahvasti ja sujuvasti omalla painollaan. "I'm Outta Time" on kyllä hieno kappale niin sanoituksellisesti kuin melodioiltaankin, ei oikein muuta osaa sanoa... "Falling Down" on myös yksi levyn hienoimmista biiseistä. Todella mahtava ja unelias tunnelma, ja hienot sointukulut...
"The Nature of Reality" on kyllä yllättävä blues-pamaus levyn loppupuolella, iskee. Mukavan rouheaa riffittelyä ja herkullisen raskaat rumpusaundit. Kovasti pidän "Soldier On"issa laulumelodioista ja bassokuvioista, oiva lopetusbiisi mielestäni, vaikka joku taisi haukkua täytebiisiksikin.
Itse innostuin tässä kesän aikana hankkimaan What's The Story, Morning Gloryn rakastuttuani Wonderwalliin, joka on kyllä yksi maailman hienoimmista kappaleista. Ei mikään hirveän eheä kokonaisuus mielestäni tuo levy, mutta muutama klassikkobiisi löytyy kuten ainakin Don't Look Back In Anger, Roll With Me ja jo mainittu Wonderwall. Pitääpä tutustua lisää tähän bändiin, jonka oletin aiemmin olevan vain rankasti yliarvostettu.