Lisätään nyt vielä, että esim. muusikkojen, urheilijoiden yms. haastattelut ei kiinnosta minua oikeastaan vatulan vertaa. Heidän yleinen tietotasonsa on sitä luokkaa, että niiden kuuntelusta saa lähinnä aivoverenvuodon. Heidän antinsa on ihan muualla ja siksi en jaksa ymmärtää miksi joku haluaa tuollaista roskaa kuunnella. Aivan yhtä validia olisi ottaa kadulta täysin sattumalla yksi vastaantulija ja alkaa häneltä kyselemään miten makaa ja petaa, lopputulos olisi aivan yhtä mielenkiintoinen ja merkitsevä. Ilmeisesti joku tälläistä haluaa, minä en. Minä kuuntelen mieluummin asiapuhetta, millä on jokin pohja. Ei jonkun yksittäisen ihmisen itse kertomat teot ja aikeet, en ymmärrä henkilöpalvontaa, ne syö samaa ruisleipää ja paskoo samalla tavalla vessaan.
Tekstisi sinänsä ymmärrän ja jopa pointtisi jossakin määrin. Itselläni vain herää kysymys, että voidaanko tietoa katsoa tuosta absoluuttisesta näkökulmasta alkuunkaan? Kaikkia ihmisiä kiinnostaa jossakin määrin ihmisasiat, joilla on merkitystä ihmiselle. Toisten ihmisten kokemuksilla, sanomisilla yms. on merkitystä maailmalle kokonaisuudessaan. Tottakai joku tieteen rakentaja yliopistossa on tehnyt vähän merkittävämmän uran yhden asian parissa, mutta yksi ihminen ei voi hahmottaa tai avata koko maailmaa muille. Tottakai tiede ja teoria on arvostettavaa ja merkittävää jo sinänsä ja yleissivistyksen kannalta on tärkeää tuntea ainakin auttavasti historiaa ja sen vaikutuksia nykyhetkeen.
Jotenkin tekstistäsi kumpusi jotenkin vahvasti itselle sellainen menneisyysperspektiivi, että kaikki tärkeä on jo tavallaan selvitetty ja tästä kaikesta tärkeästä voi nyt lukea kirjaston pursuavasta teoskokoelmasta. Kuitenkin yleensä yhden ihmisen tekemiset ja oivallukset sekä ajatukset saavat vasta niiden ansaitseman arvon historiaperspektiivin kautta, kun huomataan, mitä kaikkea yhden ihmisen yksilöajattelusta on lopulta seurannut.