Politiikka on aina myös jollain tasolla peliä, jossa pitää pärjätä. Olennaisempaa on monesti se, miltä asiat näyttävät, eikä se, mitä oikeasti tapahtuu.
Tästä näkökulmasta olen itse pohtinut, että kuinkahan tosissaan Sipilä on missään vaiheessa ollut tämän yhteiskuntasopimuksen kanssa? Totta kai kaikki ulospäin näkyvät merkit kielivät siitä, että pettymys on suuri. Mutta toisaalta nyt keskusjärjestöt ehkä huomaamattaan ajoivat itsensä tilanteeseen, jossa heillä ei ole enää "valtaa". Tästä eteenpäin hallitus voi tehdä oikeastaan mielensä mukaan. Toki esim. AY -liike voi tehdä kaikennäköisiä temppuja tästä eteenpäin ja sillä tavalla osoittaa olemassa oloaan. Mutta se ei poista sitä tosiasiaa, että nyt mielikuvissa keskusjärjestöt eivät päässeet sopuun, hallituksen on pakko tehdä mikä tehtävissä on.
Tavallaan tässä on se hyvä puoli, että nyt omasta mielestäni sitä todellista valtaa palautui sinne, mihin se kuuluukin, eli eduskuntaan ja hallitukselle. En minä työmarkkinajärjestöjä ole eduskuntavaaleissa äänestänyt vaan kansanedustaja-ehdokasta ja puoluetta.