Kuvaamaasi ajattelua tai suhtautumista ei tarvitse hyväksyä, kannattamisesta puhumattakaan, mutta sen olemassaolon syitä voi ymmärtää. Suomen ylimmän poliittisen establishmentin puolelta pidettiin yllä helmikuuhun 2022 erittäin varovaista ja verraten kainosti kritiikkiä esittävää linjaa Venäjää kohtaan. Tällä taas on puolestaan omat juurensa, eikä niistä tässä sen enempää, paitsi ihan vähäsen:
Suomen poliittisessa ilmastossa oli Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen noin 30 vuoden ajanjakso, jolloin esimerkiksi Venäjän demokratiakehityksestä, maidemme hyvistä kauppasuhteista, "Venäjän tarpeiden ymmärtämisestä" ja sen sellaisesta hevonpaskasta lässyttäminen oli selkeästi vähemmän riskialtis vaihtoehto poliitikolle kuin tosiasioista puhuminen ja johtopäätösten vetäminen näihin perustuen. Tämä koski jossakin määrin kaikkia puolueita, sitä enemmän höpöjuttujen suoltamiseen oli paineita, mitä NATO-vastaisemmasta puolueesta oli kysymys. Vasemmistoliitto nyt oli aivan oma lukunsa, mutta sekä SDP että Keskusta olivat selkeän NATO-vastaisia porukoita vielä vuoden 2022 alussa. Poikkeuksiakin tietysti oli. SDP:n Liisa Jaakonsaari oli selkeästi NATO- ja länsimyönteinen demari. Mikäpä oli Liisan ollessa NATO-myönteinen demari, kun pitkän poliittisen karriäärin jälkipuolella arki kulki mukavasti Brysselissä, ja kun sekä aika että tarve päästä demaripuolueen johtopaikoille olivat hänelle jo mennyttä aikaa. Olihan tuollainen Liisan NATO-ajattelu - hivenen liioitellen - vähän kuin Kremlin hyväksymä näennäinen oppositio duumassa, eli saa meillä tällaistakin mieltä olla.
Totta kai niiden taustoja pitää ymmärtää, ihan siitäkin syystä, että niistä voisi tulevaisuutta varten oppia jotain. Mutta jos ja kun on ollut oikealla puolella Venäjän suhteen viimeiset reilu parikymmentä vuotta ja on saanut siitä kuraa niskaan koko tuon ajan (russofobia, menneen maailman kaveri, sotahullu, ym.), niin kai sitä saa pikkasen nostaa lippua ylös. Minusta on käsittämätöntä peittelyä, vähättelyä, selittelyä, tms. ohittaa jälkisuomettumisen käsittely, koska kyllä niitä toisiakin ääniä oli ja myös niitä tukevaa tutkimus/tiedustelutietoa. Mutta jos "asiantuntijalähteet" ovat Markku Kangaspuro ja Heikki Patomäki, niin kertoo kyllä aika paljon näiden asiantuntijoiden kuulijoista.
Luen juuri toistamiseen Alpo Rusin kirjaa "Yhdessä vai erikseen- Suomen ja Ruotsin turvallisuuspolitiikka tienhaarassa". Vuonna 2016 julkaistu kirja antaa todella karun kuvan Suomen naivista suhteesta Venäjään, erityisesti Rusi osoittaa eri lähteisiin viitaten demarien olleen hyödyllisiä ja sokeita idiootteja Jeltsin kaudesta lähtien. Jos demaripäättäjä olisi lukenut Rusin kirjan vuonna 2016, ei olisi tarvinnut jatkaa samaa idoitismia talveen 2022 asti. Alpo Rusi oli vain yksi näistä oikeassa olevista näkijöistä, mutta kun ideologia rullaa, niin korvat ja silmät suljetaan.
Edelliseen viitaten tuo Urpilaisen kommentti Venäjästä....... Siis eikö oikeasti Jutta nähnyt ennen vuotta 2022 millainen Putinin Venäjä on???? Ei Georgian sota, ei Krimin miehitys, ei kalsarimyrkytykset, ei matkustajakoneen tiputtamiset, ei toimittajien, oppositiojohtajien tai kansalaisaktivistien pudottamiset ikkunoista, ei palkka-armeijan murharituaalit Afrikassa, ei Syyrian sisällisodan lietsonta, ei hämärät maakaupat Suomessa, ei pakolaiskriisi itärajalla 2015-2016, siis eikö mikään näistä avannut Jutan ja demarien silmiä?
Iso kirja kertoo, että "näkemällä näkevät ja kuulemma kuulevat, mutta eivät silti usko". Kuvaus jälkisuomettuneesta Suomesta?