Tää Patomäki on kyllä rasittava, on niin kaukana omasta ajatusmaailmasta, että päätä alkaa särkeä lukiessa.
Professori Heikki Patomäen mukaan Ukrainan pitäisi sitoutua pysymään Naton ulkopuolella.
www.iltalehti.fi
Heikki oli omien sanojensa mukaan "1970- ja 1980- luvulla kokoomusnuori". Niin varmaan. Samanlainen isänmaallinen porvari, kuin olivat 1970-luvulla resrviupseerikouluun hakeutuneet taistolaisnuoret, upseerikoulutus hankittiin vallankumousta varten. Kreml ohjasi kannattajiaan soluttautumaan eri instituutiohin ja ohjaa vieläkin, mikä näkyy monella tavalla nykypäivän Euroopassa.
Parasta vastalääkettä Patomäen horinoille on historian tuntemus. Heikki väittää Suomella menneen Neuvostoliiton kainalossa niin hyvin, että Karjalakin meinasi tulla. Karjalahaaveet kyllä perustuivat täysin siihen arvaamattoman kengänkopistelijan ja Kekkosen kaveruuteen. Kun Hrutshev syrjäytettiin, niin tilalle tullut Brezhnev piti huolen siitä, että Suomi ei uskaltanut puhua ilman neukkujen lupaa mistään, saati jostain Karjalasta. Muistan jotain jo 70-luvulta, mutta erityisesti mieleen on jäänyt, kuinka 1980-luvun alussa koko koulu ramppasi katsomassa neukkujohtajien hautajaisia vuoden välein ja Yle soitti ne illat telkussa surumusiikkia. Jäi länkkärit katsomatta. Idän varjo oli raskas, kyllä ainakin mun lähipiirissä pensasneuvostiliittolaista pelättiin, vaikka kaupassa sitä koijattiin.
Sanan- ja mielipiteenvapaus kuuluu vapaassa maassa Patomäellekin, mutta toivoisi toimittajien haastavan Patomäkeä rohkeammin. Kuten myös asiantuntijana käytettävää Markku Kangaspuroa. Edyllättäisi tietysti, että toimittaja olisi historiaa opiskeltu muualtakin kuin Tiktokista tai Wikipediasta. Siksi lukekaa pojat ja tytöt historiaa. Aloittakaa Max Jakobsonin 20. vuosisadan tilinpäätös- sarjalla ja sen päälle Paasikiven päiväkirjoja.