Vuoden kakku
Eipä tätäkään rasitetta näköjään alle vuodessa selvitetty. Perjantaina on graduseminaari, jossa esittelen graduni ja saan palautetta ohjaajaltani, ja lisäksi opponentin kommentit. Esittäminen ei juuri jännitä, onhan noita tullut vedettyä, mutta alustava arvosana on mietityttänyt. Magna on tavoitteena, mutta cum laudekin kelvannee. Riippuu vaadittavien parannusten määrästä, tarkoitus olisi kuitenkin valmistua nopeaan tahtiin, eli helmikuun lopussa tai viimeistään maaliskuun puolivälissä.
Itse gradu on liitteineen kaikkineen 75-sivuinen akateeminen möhkäle. Tekeminen on edennyt sykäyksittäin, eli välillä on saattanut olla pitkään hiljaiseloa, ja sitten olen kerralla rykäissyt paljon valmista tavaraa. Prosessia on hidastanut töissäkäynti, pettymys siitä kun en ehtinyt keväällä valmistua, sekä muuttuneet elämäntilanteet. Nyt alkaa kuitenkin näyttää jo oikein hyvältä, eli kohta lyödään Iso G kansiin ja sitten sitä ei tarvitse stressata enää koskaan. Tuota on vaikea kuvitella, koska siihen stressiin ja ajattelemiseen on jo niin tottunut. Samallahan gradu on toki hautonut päässäni, koska kirjoitustyylini on juurikin sellainen että mietin pitkään ja sitten painan kerralla menemään pitkät pätkät. En edes oikein tiedä, missä vaiheessa olen tuon kirjoittanut. Varmaan stressaamisen ohella.
Perjantaina tiedetään sitten enemmän. Hieman toiveikas olen, koska yleensä vastaavista töistä on tullut suhteellisen vähällä vaivannäöllä ihan mukavia tuloksia, miksi ei sitten nyt tulisi. Ei kuitenkaan paljoa kiinnostaisi enää alkaa enempiä kirjoittelemaan.