Ja suuri osa perustutkimuksesta on sellaista, jolla ei koskaan ole mitään maailman käyttöä yhtään missään yrityskäytössä ja voidaan perustellusti kysyä onko tälläinen tutkimus perusteltua vaikka kyseiset tutkijat maailmanlaajuisesti kuinka viittaisivat vimmaisesti toisiinsa ja saisivat omat sitaatti-indeksinsä taivaisiin.
No itseasiassa tuollainen väite on sinänsä hankala jo sen takia, että perustutkimus löytyy käytännössä kaiken teknisen toiminnan taustalta jossain kohtaa. Ja sitten kun perustutkimus yleensä linkittää voimakkaasti keskenään, niin vähäpätöisinkin asia saattaa kuitenkin loppupeleissä olla relevanttia suuremman kokonaisuuden muodostumisen kannalta.
Mutta perustutkimuksen hankalin puoli kvartaaliajattelussa on se, ettei sen arvoa pystytä mitenkään mittaamaan etukäteen ja sen takia perustutkimuksen ainoa jokseenkin oikeudenmukainen arvotus tuleekin juuri sitaattien kautta, koska laajasti lainattu tutkimus tuottaa suuremmalla todennäköisyydellä jonkinlaisia hyödyllisiä sovelluksia kuin unholaan jäänyt, toki muistaen sen että vastakkaisiakin esimerkkejä on.
Toki sitten taas valtaisia sitaattimääriä keränneetkin tutkimukset voivat loppupeleissä sitten osoittautua täysiksi flopeiksi, ainakin tämän hetken valossa. Mä odotan innolla sitä päivää kun hiilinanoputkista tai fullereenista saadaan jotain oikeasti hyödyllistä eikä vain kivoja värikkäitä litkuja.
Akatemian raporteissa yleisestikin kannattaa merkittävästi miettiä ketkä ovat yleisesti tekemässä Akatemian raportteja. Mitä tutkimusta he arvostavat?
No tietenkin tieteellisen tutkimuksen peruspilareihin kuuluu tiedon selvittäminen ja raportin tekijät affiliaatioineen löytyvät raportin lopusta, mutta ymmärrän kyllä kysymyksesi pointin ja olennaistahan on nyt ymmärtää että Suomen Akatemian tehtävä ei ole välittää teollisesta soveltamisesta vaan tieteestä, eli tottakai akatemia on biasoitunut tieteelliseen menestykseen vaikka raportin laatimisessa on ollut kiinteästi mukana myös teollisuuden edustajia.
Juuri tämän takia sanonkin, että on oma keskustelunsa sitten arvottaa sitä kumpi on Suomelle hyödyllisempää, perustutkimus vai soveltava tutkimus.
Ja oma kantani fyysikkona, alalla minkä perustutkimukseen kaikki moderni tekninen tuotanto nojaa on tietenkin vastaavasti biasoitunut siihen että perustutkimuksen edellytykset ovat _yliopistomaailmassa_ kaikista tärkeimmät, yritysmaailmassahan tutkimusta saa tehdä ihan mistä tahtoo, mutta ongelmahan on nyt se että juuri rahoituksen takia myös yliopistoissa tehtävä tutkimus on ilmeisesti siirtymässä pois perustutkimuksesta kun yritykset yrittävät siirtää R&D:tään yliopistoihin.
Mikä mittari on yleispätevä mittaamaan kaikkea tutkimusta? On melkoisen erikoista kritisoida väitöskirjojen määrää mittarina ja puolustaa viittausten määrää. Tosin mielestäni esim. Hesarin uutisointi versus ainakin omain tieteenalani raportin osuudet tuntuivat olevan jonkinmoisessa ristiriidassa.
No yleispätevistä mittareista tapelleen akateemisessa maailmassakin maailman tappiin, eivät impaktit ja sitaatit sinänsä ole koko totuus asiasta. Mutta jos väitöskirjojen määrä kasvaa, mutta sitaattien määrä vähenee, niin sehän tarkoittaa ihan suoraan sitä että keskimäärin tutkimuksen kiinnostavuus heikkenee ja kuten todettua, vaikuttavuus seuraa yleensä kiinnostavuutta. Väitöskirjanhan tekee kuka tahansa, vaikka nippuväikkärinä julkaisten sen 3-5 paperia joita ei kukaan tule koskaan lukemaan ja ainoat viittaukset ovat omia. Tällöin pelkkä väitöskirjan olemassaolo suureena +1 ei todellakaan kerro mitään tieteellisestä tasosta. Sen sijan sitaattien määrä kuitenkin kertoo, että tutkimuksella on jonkinlainen vaikutus koko tieteen kenttään
Tästä tietenkin voisi johtaa keskustelua ihan yleisesti Suomen tieteen ongelmiin, eli siihen että tutkimus on monesti jatko-opiskelijavetoista mekaanista tutkimusta missä määrä helposti korvaa laadun.
Hesarin uutisointi oli mielestänikin hieman provosoivaa, eikä fysiikankaan osalta ole mitään hävettävää itse raportin selonteossa.
Kuinka monta sitaattia pitää väitöskirjan julkaisuissa yhteensä olla viisi vuotta niitten julkaisemisen jäkeen, jotta pidät väitöskirjaa korkeatasoisena? 100, 200, 1000 vai enemmän. Minulla taitaa olla selvästi alle 200 (Google scholarin mukaan) ja tein soveltavan väitöskirjani ollessani työssä yrityksessä.
Kyllähän jos viittauksia on suuruusluokkaa 100-200 viiden vuoden jälkeen, niin on tutkimuksella ollut jonkinlainen impakti, toki viittausten määrä ei itsessään vielä kerro kaikkea. Itsellänikin viitatuin paperi toistaiseksi on paperi, jolla ei sinänsä ole mitään tieteellistä arvoa ja viittauksetkin puhtaasti kollaboraation eri tutkimusryhmien "omia viittauksia" (no ko. paperi ei tule väikkäriin joten samapa tuo).
Viittausten määrä toki riippuu myös tieteenalasta, lääketieteessä megalomaaniset viiteluettelot ovat arkipäivää, kun taas matematiikassa viitteitä tulee artikkelia kohden vain kymmenkunta. Mutta tällöin olennaista onkin verrata määriä tieteenalan keskiarvoihin.
Ihan mututuntumalta sanottuna 200 viittausta väitöskirjan papereihin 5 vuoden aikana on varsin hyvä määrä, jos oletetaan että väikkäri koostuu neljästä artikkelista se tarkoittaa keskimäärin 10 viittausta/vuosi, mikä sinänsä on jo erittäin hyvien lehtien viittausmäärien tasolla. Mutta sanoisin, että huippuväitöskirja varmaan kerännee kyllä lähemmäs 1000 kuin 200 viittausta viiden vuoden aikana ihan jo perustaen tämän siihen että niissä "huippuväikkäreissä"( sillä matalalla asteikolla mitä Suomessa voinee kutsua huippuväikkäriksi) joita olen nähnyt on tyypillisesti 6-10 paperia jotka on julkaistu alan kovimmissa lehdissä, eli jo impact factorien perusteella laskemalla tästä päästään helposti useisiin satoihin viittauksiin tuona aikana.
Edit: Ja oma kysymyksensä sitten on mikä on "huippua". On toki selvää, että jos väikkärissä on Nature/Science-julkaisuita niin kyse on oman alansa huippututkimuksesta, mutta onko se sitten ainoa kriteeri. No, kai jollain väikkärien julkaisuitten lehtien impact factorien ka. olisi jonkinlainen kvantitatiivinen suure välittömän "huippuuden" arvioimiseksi, ettei tarvitse odottaa 5 vuotta.
En usko että oma väitöskirjani välttämättä kerää viidessä vuodessa sataakaan viittausta, pitää varmaan editoida väikkärin sisältöä aiheeseen liittyviin wikipedia-artsuihin niin saa sentään vähäsen lukijoita :)
Mutta tämä keskustelu kyllä menee niin kauas ketjun aiheesta, että jos tahdot jatkaa (ei minua haittaa) vaikkapa aiheesta "Suomen tieteen tila", niin perustetaan uusi ketju ja modesedät varmaan voivat siirrellä viestejä sinne. Oma keskustelunsa onkin sitten se, että onko toisaalta "pelkkä" huippututkimukseen tähtääminen kovinkaan järkevää pitkällä tähtäimellä. Se täysin keskinkertainenkin perustutkimus voi jo sellaisenaan olla arvokasta, toisaalta ongelma on se että siinä kilpailussa peli tullaan luultavasti häviämään tulevaisuudessa kiinalaisille ja intialaisille, jotka kyllä pystyvät tekemään mekaanista tutkimusta 24/7.