No niin. Gradussa on edetty hieman. Suurin murhe on kuitenkin se, että graduohjaajani eläköityy. Kuulin asiasta vasta pari kuukautta sitten (professori ei ole vaivautunut asiasta mainitsemaan). Nyt täytyy meilata sekä hänelle että schoolin johdolle, että mitäs nyt? Toki ohjaajanvaihto on todennäköistä, mutta toivossa olisi että tämä loppusuora voisi mennä nykyisen kanssa - vaikka siis emeritus olisikin.
Onnistuiskohan tuo? Luulisi, että uusi veikkonen/naikkonen ottaa ohjat käsiinsä, kun kahden laitoksen kaverinhan se pitää kuitenkin hyväksyä ja arvostella. Ja ainakaan itselle tuosta ohjaajasta ei ollut erityistä hyötyä. Tai siis oli hyötyä, mutta ei se mikään välttämättömyys ollut työn loppuun saattamiselle. No, riippuu tietty missä vaiheessa gradua ollaan.
Niin. Meillä ei ole enää laitoksia, vaan meillä on "kouluja". Tämä minun on Johtamiskorkeakoulu. Vielä ei ole mitään kuulunut. Mutta en anna tämän häiritä graduiluani. Se tarkastaa kuka tarkastaa. Pääasia, että tulee tehdyksi.
Niinhän ne nykyään ovat, mutta kyllä mää itte edelleen puhun laitoksista :). Gradun ohjaajan merkitys riippuu varmasti paljolti aiheestasi ja ennen kaikkea alasta. En sitä omalta kohdaltani kaikkein merkittävimpänä näe, koska ohjaajani tuntee itse tutkimusaihettani huonommin kuin jotkut muut tutkijat, joilta voin sitten tarpeen vaatiessa kysyä ihan konkreettisiin kysymyksiin apua. Toisaalta jos aihe ja sen rajaus on epäselvä, niin varmasti gradun ohjaajasta on siinä tapauksessa paljonkin apua.
Loppuen lopuksi tärkeintä on tietysti, että aihe on itselle mielekäs ja motivoiva, jotta siitä ei tue tyypillistä valmistumispakkopullaa. Työmäärä on kuitenkin gradussa niin kova, että se melkeen vaatii sen mielenkiinnon. Töitä (ei toki vakinaisia, silloin eivät esim. arkistoreissut onnistuisi) ja gradua tulee tässä tehtyä. Se on tärkeää, että aihe todella kiinnostaa ja jopa niin, että tiedän graduni päätyvän monien muidenkin luettavaksi. Toisin sanoen on niin onnellinen tilanne, että periaatteessa on kova motivaatio tehdä tutkimustyötä ilman valmistumismotivaatiotakin - joka nyt käytännössä on tietysti se päätavoite. Aineistoni on laaja, mutta uskoisin, että kirjoittamisessa ei ole esimerkiksi selkeän tutkimustehtävän takia suuria ongelmia (pieniä ongelmiahan on aina).
Onnistuiskohan tuo? Luulisi, että uusi veikkonen/naikkonen ottaa ohjat käsiinsä, kun kahden laitoksen kaverinhan se pitää kuitenkin hyväksyä ja arvostella. Ja ainakaan itselle tuosta ohjaajasta ei ollut erityistä hyötyä. Tai siis oli hyötyä, mutta ei se mikään välttämättömyys ollut työn loppuun saattamiselle. No, riippuu tietty missä vaiheessa gradua ollaan.
Juu, onnistui tuo eli emeritus ohjaa minut loppuun. Alkuvuoden pelastus, todellakin! :)
Tämäkin poika kohta diplomi-insinööri. Ei ihan heti uskois! Koulutetumpi siis kuin Pekka Haavisto.
juhla, jota ei oikein osata Suomessa aina juhlia vaikka takana voi olla helkkarinkin kova panostus.
Onhan se noinkin, kai, mutta esimerkiksi itse kuuluin juuri tähän joukkoon, joka ei paljon juhlittavaa tuossa nähnyt. Ylioppilasjuhlat ymmärrän ihan hyvin, mutta jotenkin olisi ollut outoa ns. aikuisena juhlia noita FM-papereita. Toki osa syynä saattoi olla se, että gradun aikainen työpaikka, ja aika huiman monen muunkin, meni alta norskien yritysoston takia. Eipä tuolloin varsinaisesti juhlatuulta löytynyt. Mutta joo, jokainen tavallaan toki.
Ja nyt palaute tuli. Muutamat korjaukset tehtävä, työ kansiin ja arvosteltavaksi. Sitten kypsäri ja pois tuolta helvetin laitokselta.
Vaikka vielä on nuo muutamat muodollisuudet jäljellä, niin ihan hyvältä tuntuu. Palautetta tuli, että ei mitään huikeaa uutuusarvoa, mutta helppolukuista ja kompakti paketti.
Juu en juhlinut itsekään millään tavalla, mutta oishan se hyvä paikka vähän pysähtyä ja kiittää itseään kovan urakan jälkeen. En tarkoita mitään ylioppilasjuhlan tyylisiä koko suvun juhlia, mutta onhan se aika korutonta vaan hakea paperit yliopistolta tai saada ne postitse. Kyllä sitä nyt edes voisi itselleen kunnon sapuskan tarjota:)
Vielä kerran kuitenkin onnittelut Myyrälle! Voin vaan kuvitella sitä helpotuksen tunnetta, kun se paska on viimeinkin ohi.
Ei ole hirveesti tapana täällä avautua henk.koht. asioista, mutta tänään pikku päiväporossa koen saavuttaneeni jotain itselleni merkittävää ja haluan jakaa sen myös teidän kanssa, rakkaat palstaveljet!