Ehkä turhimpia ärsytyksen aiheita, mutta minkäs teet kun ottaa päähän. Ärsyttää häviäminen höntsäsählyssä. Aloin tämän vuoden alussa käymään uudessa porukassa, joka on ollut itselleni todella sopiva tasoltaan, mutta olen oikeasti ollut ehkä kaksi kertaa voittavassa joukkueessa. Nytkin syyskaudella olen ollut kolmesti pelaamassa ja kolmesti häviävässä joukkueessa.
Ilon ja kuntoilun vuoksi tuolla pelataan, kun ei ole mitään panoksia, mutta olen sen verta kilpailuhenkinen, niin ottaa päähän olla häviävässä joukkueessa kerta toisensa jälkeen. Vielä kun monesti meno on sellaista, että ollaan tappiolla, mutta saadaan hyviä pyörityksiä hyökkäyspäässä ja maalit ovat kovan työn tuloksia. Sitten vastapuoli laukoo kerran päin maalia ja heti uppoaa...
Lisäksi välillä ottaa päähän omat ailahtelevaiset otteet peleissä. Minun hyvän ja huonon pelin ero on kuin yöllä ja päivällä. Viime viikolla hallilta lähtiessä suorastaan vitutti, kuinka huonosti pelasinkaan. En osunut palloon, kun oli tyhjä maali edessä ei kerran vaan kahdesti, harhasyöttöjä ja pallonmenetyksiä enkä saanut vastustajalta riistettyä palloa vaikka mikä oli. Sitä aiemmalla kerralla olin varmaan oman joukkueen paras pelaaja ja kaikki tuntui onnistuvan. Hyvin paljon homma on itseluottamuksesta kiinni, jos saa huonon alun peliin niin menee usko omaan tekemiseen todella äkkiä.