Kiva nähdä Fränä tänään maalissa. Odotan tosi kovalla innolla. Nyt kun Fränällä on vähän laadukkaampi joukkue edessään kuin Lappeenrannassa, niin on myös syytä odottaa todella laadukkaita otteita. Tuhkimotarinakin on jo valmiiksi kirjoitettu;
Ura käynnistyy lupaavasti Fränän toimien Suomen kauneimman urheilubrändin juniorikiekon kulmakivenä. Napashotteja koulun kuumimmilta minkeiltä kiekon tarttuessa kuin kärpäspaperiin. Fränän nimi alkaa kiiriä ja saapa sankarimme myös poskisuudelman yleisötilaisuudessa eräältä Miss Helsinki -semifinalistilta, ”Voiko tämän nastampaa ollakaan”, nuori Fränä kelailee mielessään.
Kuinka ollakaan, naapurin Ilkeä-Harry saa tästä vihiä ja aikoo hoitaa sopimusneuvottelut samalla tavalla, kuin useasti aikaisemminkin. Hjallis aseella uhaten pakottaa laittamaan nimen alle Jokerien sopimuspaperiin ja Fränä joutuu pyörimään kolmisen vuotta alla päin tuossa toksisessa ympäristössä, etsien itseään tekohymy naamallaan.
2013 Fränä onnistuu karkaamaan maakuntiin, mutta Ilmalassa saatu raippa, nälviminen, paska ympäristö ja jääkiekkokulttuuri pysyvät vielä kirkkaana alitajunnassa ja rentoutta pelaamiseen ei mahda löytyä pieniä väläytyksiä lukuunottamatta. ”Mitä jos herra Harkimo onkin saanut vihiä olinpaikasta?” Fränä joutuu vilkuilemaan liikaa olkansa yli ja pelkäämään perunasäkkikaappausta Hjalliksen perhe-Volvon takapaksiin.
Fränä päättää tehdä tietoisen valinnan ja vaihtaa tuolloisen Hämeenlinnan hetkeksi Sportiin ja Mestikseen. Fränä on fiksu nuorimies ja tietää, että sieltä ei Ilkeä-Harry häntä tavoita. Hjallishan tekee pelaajahankintansa ja scouttauksensa vain pääsarjojen pelaajien tehtyjen pisteiden ja torjuntaprosenttien perusteella. Ja kuka nyt ikinä osaisi jostain vitun Vaasasta etsiä? ”Aukoton suunnitelma!” miettii Fränä.
Tarinamme sankari ei kuitenkaan ehdi ihastuttaa vaasalaisyleisöä kuin muutaman ottelun ennen kuin Hjallis eksyy sattumalta kaupunkiin. Ilkeä-Harry on kurvannut Sipoosta suoraan Wärtsilän Vaasan toimistolle tekemään yrityksestä ostotarjousta, sillä Hjallis uskoo Wärtsilän olevan seuraava suomalainen Nokian tasoinen kansainvälinen suuryritys. ”Osakkeiden arvo tulee räjähtämään käsiin!” uskoo Hjallis. Ja onhan yrityksellä niin komea nimikin.
Vaasaan saapuessaan Ilkeä-Harry päättää käydä ajankuluksi Sportin matsissa vaatien tietenkin aloituskiekon pudotusta ja klubipaikkoja itselleen. Tarinamme sankari Fränä huomaakin Hjalliksen ”etsätiedäkukamäoon?!” -huudot vaasalaisille lipputytöille hallin aulassa ja pelästyy pahanpäiväisesti. Fränä päättää suunnata rahtilaivalla Pohjois-Amerikkaan ja Edmonton Oilersin organisaatioon.
Fränä ehtii pelailla AHL:n puolella hymy huulilla hetken, mutta Hjalliksen uskollisin kätyri - entinen divarikiekkoilija Jari Kurri huomaa hänen nimensä sopimuspelaajien joukosta. Jari soittaa välittömästi Sipooseen ja Hjallis raivostuu kuullessaan uutisesta. ”Laittakaa se ECHL:ään!” Hjallis huutaa niin, että leuat kastuvat kuolasta. Ja niin Fränä laitetaan farmin farmiin. Tilanteesta tietämättömänä Fränä on ymmällään ja turhautuu. Tällöin hän päättää palata Eurooppaan, mutta Ruotsin puolille ja Allsvenskaniin, sieltähän Ilkeä-Harry ei tunnetusti osaa etsiä.
Fränä pelaa vihdoin rauhassa ja vapautuneena, mutta tunnistaa Leksandin joukkuekavereiden ja ennen kaikkea puolustajien pelillisen kyvyttömyyden. ”Opetelkaa pelaa!”, Fränä toistuvasti opettaa joukkuetovereitaan. Oppi ei kuitenkaan mene perille, ja Fränä päättää jälleen vaihtaa maisemaa. Pitkään pähkäiltyään Fränä sen keksii, ”Mä lähden Lappeenrantaan, kuka sieltä muka osaa etsiä? Eihän siellä viihdy torakatkaan!”
Fränä vetää Venäjän rajalla pari aivan täydellistä tykkikautta Hjalliksen vanhentuessa ja lähes Fränän unohtaneena. Fränä ei kuitenkaan vieläkään ole täysin vapautunut Hjalliksen mielenkahleista, vaan tuon ilkeän miehen tekemät koiruudet painavat ajoittain mielessä yhä. Fränä kuitenkin jatkaa jumalmoodiaan tuossa kolme ydinvoimaonnettomuutta kärsineessä kaupungissa, mutta kaipuu kotiin on kova.
Sitten se tapahtuu, otsikot paukkuvat punaisellaan. Hjallis vetäytyy Jokerien peräsimestä! Fränä on onnensa kukkuloilla ja uskaltaa vihdoin konkretisoida jo lähes toivottomaksi muodostuneen unelmansa; paluun punaiseen IFK:n paitaan. Fränä soittaa itkien toimistolle ja kertoo paluustaan himaan. Myös toimistolla itketään. Tobias Salmelainen soittaa vielä sankarillemme takaisin ja toistaa hänelle liikuttuneena paljon puhuvat sanat: ”Fränä, mäkin itken.”
Fränä palaa Nordikselle ja nousee kivenkovan joukkueen ykkösmaalivahdiksi nostaen nakkikattilaa kauden päätteeksi. Hallin lehtereiltä juhlinnan keskellä Fränä bongaa tutunnäköisen - kyyryselkäisen ja harmaantuneen miehen, Hjallis Harkimon. Kyynel poskella vierähtäen, Harry nostaa sankarillemme peukun pystyy ja tekee saman tempun kuin etelämerellä aikanaan, heittää päälleen IFK:n paidan. HIFK-fani kun on henkeen ja vereen.
