Kulttuurien ero näkyy myös tilastoissa, vaikka tilastoja mielellään piilotellaan ja vaikka tilastointitapoja muutetaan niin, että todellisuus hämärtyy.
Nykyfeminismin kipeä kohta on se, ettei se pysty kohtaamaan todellisuutta. Naisen arvo eri kulttuureissa vaihtelee voimakkaasti, mutta feminismi ei tätä myönnä.
Feminismi tahtoo suojella tiettyjä ryhmiä ja puuttua tiettyihin epäkohtiin, mutta kun epäkohtia aiheuttavat korostetusti kulttuurit, joita feministit tahtovat suojella, on seurauksena ristiriita. Siksi feministien toiminta näyttää mielipuoliselta. He suojelevat miehiä, jotka aiheuttavat naisille harmia, mutta samaan aikaan huutavat valkoisen heteromiehen pahuutta, vaikka valkoisista heteromiehistä vain pieni osa syyllistyy väärinkäytöksiin.
Feministit valistavat ihmisiä, jotka ovat jo valistuneita. Jos oikeasti tahtoo muutosta, silloin ei auta huutaa valkoiselle keskiluokalle, vaan viesti tulee kohdistaa muslimikulttuureihin ja alempiin suomalaisiin kansankerroksiin, joita tasa-arvokeskustelu ei liiemmin kiinnosta.
Alemman kansankerroksen kohtaaminen ei onnistu huutamalla ja syyllistämällä, vaan siihen pitäisi keksiä oivaltavampia psykologisia keinoja. Ensimmäinen vaikuttamisen ehto on se, että saa viestin jotenkin perille. Feminismistä on tullut niin akateemista ja lillukanvarsiin tarttuvaa, että se on menettänyt täysin kykynsä viestiä erilaisille ihmisille. Twitter-feminismi on oiva termi. Se on ideologista viestintää valioituneiden porukoiden kesken, mutta se ohittaa täysin käytännön, koska viestintä ei saavuta ihmisiä, jotka eniten harmia aiheuttavat.
Koko juttu linkin takana.
