Feminismi – tasa-arvon asialla?

[Euro71]

Omakohtainen kokemukseni ei ole, että gradu olisi pakko päästää läpi kaikissa (paitsi selvissä plagiointi) tapauksissa. Et toki ole myöskään niin kirjoittanut, mutta melko mahdottomaksi menee hylkääminen "pelkästään" sisällön ja lähteiden puuttumisen vuoksi. En toki humanistien laitosten puolelle ole tehnyt ekskursioita kuin korkeintaan yhteissitseissä, mutta jos nyt vaikka bilsalle yrittäisi tarjota jossain evoeko-aiheisessa gradussa työnäytteenään pamflettia missä servaa ilmastonmuutoshoaxaajat ja evoluutiouskovaiset koska Hakkaraisen Tepi on haastattelussa sanonut että taivaan isä määrää säät ja ettei suostu olemaan apinalle sukua ja tuon päälle ei suostuisi näitä teesejään jättämään palautettavasta versiosta, niin voi olla hyväksymisen kanssa hiljaista, vaikka olisi miten mielenkiintoisesti asiansa esittänyt. Ei työtä saa parannettua pelkästään ohjaajaa tai näkökulmaa vaihtamalla jos homma menee liian syvälle metsikköön eikä ohjaajan kommentteja haluta totella.

Joo, toki, rajansa kaikella. Laitoksilla on toki omat rajansa sille, että milloin ne on ylitetty. Bilsan ja geologian puolella on ihan taatusti vaikeampi saada gradua läpi mielenkiintoisella näkökulmalla. Vielä vaikeampaa se on fysiikan, tähtitieteen ja matikan puolella.

Sattuneesta syystä olen seurannut sivusta ihmisiä, jotka ovat painineet erinäisille humanistisille laitoksille tarkoitettujen kandien ja gradujen parissa. Itse puolestani olen laitokselta (tietojenkäsittelytieteet), jossa erilaiset poikkitieteelliset gradut ja tutkimukset ovat enemmän sääntö kuin poikkeus laitoksen teknishenkisestä taustasta huolimatta. Tekniikan puolellakin aina silloin tällöin menee läpi paitsi plagiaatteja, myös hyvinkin lähellä huuhaata olevia dippatöitä ja väikkäreitä, eikös korvavaloista jotain sellaista tehty?

IL:n jutun varassa ollen vaikuttaa, että gradua ei pitäisi nähdäkseni tuossa väkisin palautettavaksi tarkoitetussa muodossa hyväksyä.

Minä olen pääasiassa IL:n ja Helon juttujen varassa, joten siksi en sano, ettäkö gradu olisi pitänyt hylätä tai hyväksyä. Minua tässä asiassa kiinnostaa paljon enemmän näiden näkemysten ero.

 

[Radiopää]

Esität nyt olettamuksen, joka perustuu ohjaajan omaan lausuntoon.

Enkä esittänyt, vaan puhtaasti oman pohdinnan, mikä tämän taustalla on. Jokin asia tämän selittää, ja sinä annoit yhdeksi vaihtoehdoksi henkilöiden välisen erimielisyyden. Esimerkkini oli vastaus sinun vastaukseesi eli millainen se erimielisyys voi olla.

 

[Euro71]

Minusta tasa-arvoa kaikkein parhaiten edistää hyvinvointi, ja siksi haluaisin myös naisten suuntaavan teknisille aloille. Siksi koen oloni lievästi epämukavaksi, kun media mainostaa naisten kasvoilla esim. mediatyötä, some-vaikuttajan työtä tai seksityötä. Ehkä joku kokee sen voimauttavaksi, mutta minusta se tuntuu ansalta.

Nyt on kunnollista :) Kauneusalan yrittäjästä maarakennustöihin:

Nea, 28, vaihtoi kauneusalan putkitöihin rakennustyömaalla: ”Olen tosi tyytyväinen palkkaani”

Nea Orbinskilla on alle kolmekymppisenä menossa jo kolmas ura.

www.iltalehti.fi

 

[Osmo Rapeli]

En ole kovin ahkerasti Rakennuslehdestä tilastoja tutkaillut, mutta empiirisillä havainnoilla ainakin maalareissa on nykyisellään jo melko paljon naisia, ja tietysti myös työnjohdossa osuus on lisääntynyt.

Edit. vuoteen 2021 mennessä vain 6 prosenttia rakennusalalla työskentelevistä naisia, vaikka selkeää nousua ollut 10 vuotta. Se nyt on selvää, että kaikenlaisesta hinta- ja suhdannepelottelusta huolimatta rakennusalan työt eivät lopu kesken, fiksuille ja hyvin asiansa hoitaville riittää varmasti töitä, ja isoja ikäryhmiä on vieläpä ikääntymässä alalta pois.

 

[Euro71]

En ole kovin ahkerasti Rakennuslehdestä tilastoja tutkaillut, mutta empiirisillä havainnoilla ainakin maalareissa on nykyisellään jo melko paljon naisia, ja tietysti myös työnjohdossa osuus on lisääntynyt.

Olen huomannut saman. Varsinkin juuri sisätöissä (maalaus, asennus yms) naisten osuus on omien havaintojen perusteella kasvanut. Ulkotöissä ja konekuskeina en ole havainnut samaa ainakaan samassa mittakaavassa, mutta kuljetuspuolella (kuorma- ja linja-autokuskit) olen havainnut naisistumista. Rakentamisen koneellistuminen antaisi kuitenkin naisille hyvän sauman hakeutua alalle, se kun ei enää samalla tavalla syö fyysisesti kuin joku 50 vuotta sitten: kaikilla lienee tuttavapiirissä ainakin yksi entinen rakennusalan ammattilainen, joka on rikkonut selkänsä?

Se nyt on selvää, että kaikenlaisesta hinta- ja suhdannepelottelusta huolimatta rakennusalan työt eivät lopu kesken, fiksuille ja hyvin asiansa hoitaville riittää varmasti töitä, ja isoja ikäryhmiä on vieläpä ikääntymässä alalta pois.

Niinpä, ihan samaa mieltä. Rakentaminen ja teollisuus on kuitenkin suht vakaa palkanmaksaja.

Minua itseäni vähän haittaa nuo median esille nostamat some-influensserit ja muut. Se johtuu siitä, että media nostaa esille ne harvat onnistujat, jotka pystyvät sillä ansaitsemaan elantonsa. Jokaista onnistunutta kohti on varmaan 100 tai 1000 sellaista, jotka eivät sillä saa elantoa raavittua kasaan kovasta ja tinkimättömästä työstä huolimatta. Onnistujien nostaminen valokeilaan antaa harhan, että siellä olisi kasapäin ylimääräistä rahaa vain odottamassa lisää jakajia. Sama viihdebisneksen puolella.

Lisää vain naisia rakentamaan hyvinvointia myös ihan konkreettisella tasolla.

 

[olkikuukkeli]

Oliko @Osmo Rapeli feministinen tutkija/feministisen koulutuksen saanut henkilö? Kiinnostaisi kuulla arviota tästä Ari Helon esittämästä intersektionaalisen ja valkoisuustutkimuksen metodologian kritiikistä. Näin itsekin aatehistorioitsijana kritiikki näyttäisi kohdistuvat samoihin kipukohtiin, joiden kanssa omissa sosiologian opinnoissa kipuilin, mutta koska en ole näiden nimenomaisten tutkimussuuntausten minkään sortin asiantuntija, niin on vaikea erottaa mätkitäänkö tässä olkiukkoa vai ei:

https://tuhat.helsinki.fi/ws/portalfiles/portal/280788634/WEB_Ari_Helo_Intersektionaalista_vai_valkoista_ylivaltaa_Syrj_ytymiskeskustelun_v_ristym_t_Suomessa_ja_Yhdysvalloissa.pdf

 

[axe]

Oliko @Osmo Rapeli feministinen tutkija/feministisen koulutuksen saanut henkilö? Kiinnostaisi kuulla arviota tästä Ari Helon esittämästä intersektionaalisen ja valkoisuustutkimuksen metodologian kritiikistä. Näin itsekin aatehistorioitsijana kritiikki näyttäisi kohdistuvat samoihin kipukohtiin, joiden kanssa omissa sosiologian opinnoissa kipuilin, mutta koska en ole näiden nimenomaisten tutkimussuuntausten minkään sortin asiantuntija, niin on vaikea erottaa mätkitäänkö tässä olkiukkoa vai ei:

https://tuhat.helsinki.fi/ws/portalfiles/portal/280788634/WEB_Ari_Helo_Intersektionaalista_vai_valkoista_ylivaltaa_Syrj_ytymiskeskustelun_v_ristym_t_Suomessa_ja_Yhdysvalloissa.pdf

En ole Osmo enkä minkäänlainen tutkijataustainen enkä tunnista olkiukkoa vaikka sillä hakattaisiin mua päähän, mutta luin silti tuon Helon kirjan. Koska olin jo etukäteenkin täysin samaa mieltä asioista, niin luonnollisesti myös luin tyytyväisenä, kun samoja ajatuksia sanoitetaan paremmin kuin itse pystyn tai jaksan viitsiä edes yrittää. Siitä samasta lähtökohdasta on tietysti ihan mahoton keksiä, kohdistuuko joku kritiikki itsekeksittyyn ongelmaan vai ei. Mulle kuitenkin kritiikin perustelut oli ainakin suurimmaksi osaksi täysin valideja ja tarttuivat ihan oikeisiin puutteisiin, ongelmiin, ristiriitaisuuksiin ja vääryyksiin. Toki tuossa nyt oli sellainen puoli teosta vähän turhaa lihottamista, kun sitä äärisyvän päädyn kahjoutta ja epätieteellisyyttä olisi voinut kuristaa tiiviimminkin.

Luin myös ainoan löytämäni arvostelun teoksesta, joka ei isommin välttämättä pidä sen perusteluista wokevastaisuuteensa mutta sanoo sen kuitenkin olevan "yksi parhaimmista suomenkielisistä woke-vastaisista teoksista" (mikä tosin sen mukaan johtuu lähinnä sen kisan heikosta tasosta). Annetaan sillekin lukukertoja, jos jotain kiinnostaa: Woke- ja intersektionaalisuusvastaisuuden sekavuus Jotain sopivaa kai tuossa otsikossakin, koska koko wokeintersektionaalisuus on niin ristiriitaisen sekavaa, että hankalahan siihen on myöskään tarttua mitenkään koherentisti, kun koko ideologia rönsyilee ja ameeboi ihan miten sattuu vihollisensa (länsimainen elämäntapa) ympärillä.

 

[Euro71]

Oliko @Osmo Rapeli feministinen tutkija/feministisen koulutuksen saanut henkilö? Kiinnostaisi kuulla arviota tästä Ari Helon esittämästä intersektionaalisen ja valkoisuustutkimuksen metodologian kritiikistä. Näin itsekin aatehistorioitsijana kritiikki näyttäisi kohdistuvat samoihin kipukohtiin, joiden kanssa omissa sosiologian opinnoissa kipuilin, mutta koska en ole näiden nimenomaisten tutkimussuuntausten minkään sortin asiantuntija, niin on vaikea erottaa mätkitäänkö tässä olkiukkoa vai ei:

https://tuhat.helsinki.fi/ws/portalfiles/portal/280788634/WEB_Ari_Helo_Intersektionaalista_vai_valkoista_ylivaltaa_Syrj_ytymiskeskustelun_v_ristym_t_Suomessa_ja_Yhdysvalloissa.pdf

Kiitokset linkistä! Itse suosittelen lukemaan opuksen, oli sitten intersektionaalisuuden puolella tai sitä vastaan. On kyllä totta, että teksti on paikoitellen aika saakutin raskasta luettavaa upotessaan ontologian ja epistemologian syövereihin, ja ainakin itseäni paikoin hieman häiritsee kirjoittajan naljailevat sanankäänteet, joilla ohjataan lukijan mielipiteen muodostumista.

En ole Osmo enkä minkäänlainen tutkijataustainen enkä tunnista olkiukkoa vaikka sillä hakattaisiin mua päähän, mutta luin silti tuon Helon kirjan. Koska olin jo etukäteenkin täysin samaa mieltä asioista, niin luonnollisesti myös luin tyytyväisenä, kun samoja ajatuksia sanoitetaan paremmin kuin itse pystyn tai jaksan viitsiä edes yrittää.

Minäkään en ole Osmo, mutta itselläni on jonkun verran tutkijataustaa. Huomaan, että Helon lähestymiskulma aiheisiin on empiirinen. Niin historiasta, sosiologiasta kuin muistakin humanistisista tieteistä hän peräänkuuluttaa sitä, että tutkimusaineiston ja/tai -tulosten olisi jollain tavalla oltava kytköksissä empiirisiin havaintoihin.

Tämä on itselleni kaikkein luontevin tapa tarkastella maailmaa. Minulla ei ole pohjaa alkaa keskustelemaan asioiden filosofisesta pohjasta. Luonnontieteen/tekniikan puolella sitä ei ole kuin ripaus, ja se koskettelee vain noiden alojen tieteenfilosofista pohjaa: mitä oletetaan olemassaolevaksi, mistä tieto tutkimuksiin hankitaan ja niin edelleen. Siksipä minä en olisi koskaan pystynyt kirjoittamaan tämän kaltaista teosta, jossa käydään läpi intersektionaalisuutta myös tieteenalana eli sen metodologiaa, epistemologiaa ja ontologiaa.

Intersektionaalisuus, luonnontiede, matematiikka ja vaikkapa kristillinen skolastiikka ovat kaikki sen kaltaisia otuksia, että niillä on oma "kuplansa", jossa tieteensisäinen argumentointi käydään. Matemaattista teoriaa ei voi osoittaa oikeaksi tai vääräksi kuin matematiikan menetelmillä. Luonnontieteellisen tiedon kumoaa luonnontieteen sisällä vain uusi, parempi luonnontieteellinen tieto. Loogisissa järjestelmissä on kaikissa omat määritelmänsä. Onko "1+1=1" totta vai epätotta? Perinteisessä matematiikassa epätotta, Boolen algebrassa totta. On siis järjenköyhää puuhaa arvioida yhtä rakennelmaa toisen rakennelman säännöillä.

Luonnontieteitä, sen metodologiaa ja käsityksiä todellisuudesta voi silti kritisoida ulkopuolelta. Se ei muuta luonnontieteen sisäisiä totuuksia tietenkään mihinkään suuntaan, mutta se voi vaikuttaa siihen, miten niitä vaikkapa alan ulkopuolella käsitellään. Luonnontiedettä voi kritisoida esimerkiksi vaikka pragmaattisesta ("tuotettu tieto ei ole hyödyllistä") tai eettisestä ("tuotettu tieto on eettisesti vahingollista") näkökulmasta. Sama intersektionaalisuuden tai minkä tahansa muun tieteenalan kanssa.

Toki tuossa nyt oli sellainen puoli teosta vähän turhaa lihottamista, kun sitä äärisyvän päädyn kahjoutta ja epätieteellisyyttä olisi voinut kuristaa tiiviimminkin.

Samaa mieltä, vähän turhankin laveasanaisesti Helo nostelee altaasta sen myrkyllisimpiä otuksia ja dissektoi niitä.

Luin myös ainoan löytämäni arvostelun teoksesta, joka ei isommin välttämättä pidä sen perusteluista wokevastaisuuteensa mutta sanoo sen kuitenkin olevan "yksi parhaimmista suomenkielisistä woke-vastaisista teoksista" (mikä tosin sen mukaan johtuu lähinnä sen kisan heikosta tasosta). Annetaan sillekin lukukertoja, jos jotain kiinnostaa: Woke- ja intersektionaalisuusvastaisuuden sekavuus Jotain sopivaa kai tuossa otsikossakin, koska koko wokeintersektionaalisuus on niin ristiriitaisen sekavaa, että hankalahan siihen on myöskään tarttua mitenkään koherentisti, kun koko ideologia rönsyilee ja ameeboi ihan miten sattuu vihollisensa (länsimainen elämäntapa) ympärillä.

Samaa mieltä. Intersektionaalisuudesta keskustelu on vaikeaa siksikin, että kuka tahansa keskustelija voi aina sanoutua irti jonkun tietyn tutkijan tietystä näkemyksestä, ja väittää, ettei se ole intersektionaalisuuden valtavirtaa, konsensusta tai edes hyväksytty (accepted) näkemys. Tämä sama toki koskettelee montaa muutakin tieteenalaa ja erityisesti se koskettelee tietysti poliittisia aatteita, joille ei esitetä minkäänlaista koherenttiusvaatimusta.

Kirjasta tekisi mieli nostaa montakin lainausta, jotka tukevat esimerkiksi tällä palstalla esittämiäni argumentteja, mutta olkoot. Minua huojentaa tieto, etten ole palstalla ihan puuta heinää suoltanut, vaikken olekaan aiheeseen perehtynyt yhtä syvällisesti kuin Helo.

 

[olkikuukkeli]

Luin myös ainoan löytämäni arvostelun teoksesta, joka ei isommin välttämättä pidä sen perusteluista wokevastaisuuteensa mutta sanoo sen kuitenkin olevan "yksi parhaimmista suomenkielisistä woke-vastaisista teoksista" (mikä tosin sen mukaan johtuu lähinnä sen kisan heikosta tasosta). Annetaan sillekin lukukertoja, jos jotain kiinnostaa: Woke- ja intersektionaalisuusvastaisuuden sekavuus Jotain sopivaa kai tuossa otsikossakin, koska koko wokeintersektionaalisuus on niin ristiriitaisen sekavaa, että hankalahan siihen on myöskään tarttua mitenkään koherentisti, kun koko ideologia rönsyilee ja ameeboi ihan miten sattuu vihollisensa (länsimainen elämäntapa) ympärillä.

Kiitos tästä, juuri tällaista yritin tuloksetta etsiä. Tässä on hyviä lähdekriittisiä huomioita, osa sellaisia, joita itsekin vähän ihmettelin tutun huolellisena pitämäni tutkijan tekstissä. Kirjoittaja tekee hyvien huomioiden lisäksi eriskummallisia tulkintoja Helon argumenteista. Eihän Helo esimerkiksi lainkaan kiistä rasismin olemassaoloa sinänsä vaan sen, että se - tai valkoisuuden hegemonia - olisi keskeisin yhteiskunnallisia ongelmia selittävä tekijä. Helon argumentti on nimenomaan se, että intersektionaalisen tutkimuksen vähemmistöjen kohtaamiin ennakkoluuloihin keskittyvä tutkimusnäkökulma menee harhaan, koska se tekee "valkoisuudesta" sosiaalisen epäoikeudenmukaisuuden kaiken teorian. Hänen mielestään rasismi on yksi monista tekijöistä muiden sosioekonomisten selitysten joukossa. Kenties tärkeä, mutta dominoidessaan julkista keskustelua se voi muodostua jopa haitalliseksi jos asenteita koskeva riita vie huomiota talous- ja sosiaalipoliittisilta ratkaisuilta.

Tässä myös ihmetellään Helon panelistivalintoja ja epäillään niiden valikoituneen ties millä perusteilla. Todellisuudessahan oli mahdotonta saada muita mukaan, jota Helo harmitteli. Tiedän tavoitteen olevan keskustelun herättämisen vasemmiston kesken, ei perussuomalaisten pönkittäminen.

 

[Euro71]

Helon kirjan kritiikistä:

Kirjoittaja tekee hyvien huomioiden lisäksi eriskummallisia tulkintoja Helon argumenteista. Eihän Helo esimerkiksi lainkaan kiistä rasismin olemassaoloa sinänsä vaan sen, että se - tai valkoisuuden hegemonia - olisi keskeisin yhteiskunnallisia ongelmia selittävä tekijä. Helon argumentti on nimenomaan se, että intersektionaalisen tutkimuksen vähemmistöjen kohtaamiin ennakkoluuloihin keskittyvä tutkimusnäkökulma menee harhaan, koska se tekee "valkoisuudesta" sosiaalisen epäoikeudenmukaisuuden kaiken teorian. Hänen mielestään rasismi on yksi monista tekijöistä muiden sosioekonomisten selitysten joukossa. Kenties tärkeä, mutta dominoidessaan julkista keskustelua se voi muodostua jopa haitalliseksi jos asenteita koskeva riita vie huomiota talous- ja sosiaalipoliittisilta ratkaisuilta.

Tämä minullakin pistää silmään kritiikissä.

Pääosa kritiikistä pyörii tämän lainauksen ympärillä: "Ongelmat Helon kirjassa lähtevät oletuksesta, että lainsäädäntö luo todellisuutta. Esimerkiksi jos rasismi on kielletty lailla ja sanallisesti yhteiskunnan tuomitsema, sitä ei voi ilmetä ja jos ilmenee, sitä ei kannata pitää merkittävänä ongelmana."

Näinhän Helo ei sano. Tämä on osa sitä argumentointia, jossa Helo kritisoi intersektionalismista ponnistavaa käsitystä holistisesta rakenteellisesta sorrosta ilman, että tuota rakenteellisuutta on koetettu purkaa esimerkiksi lainsäädäntöön, talousrakenteisiin ja muihin vastaaviin. Eli siis Helo ottaa tässä esimerkkirakenteeksi suomalaisen lainsäädännön ja tarkastelee, että löytyykö sieltä rasistisia rakenteita. Missään vaiheessa kirjaa Helo ei puolella sanallakaan sano, etteikö rasismia ilmiönä esiintyisi, päin vastoin, monissa kohti täsmentää juuri tätä seikkaa.

Koko kritiikkiä leimaa lopulta tuo perusteeton oletus, koska kritiikissä hiljalleen Heloa aletaan kutsua "rasismidenialistiksi". Tuo sama aihe nostetaan esille yhä uudestaan. Esimerkiksi myöhemmässä vaiheessa tämä lainaus on ihan puuta heinää: "Helo lähtee perustelemattomasta oletuksesta, että rasismi on jo hävitetty, eikä sitä näin voi ilmetä enää valkoisissa."

Lainaus: "Risritiitaisuuksiin Helo menee kun hän yrittää perustella intersektionaalisuutta totalitaristiseksi ja dogmaattiseksi ideologiaksi, koska kahdessa eri kohdassa kirjaa hän tunnustaa, että intersektionalisuustutkimuksen sisällä tutkijat ovat erimieltä keskenään..."

Näin ei mielestäni ole, lainaus liittyy eri asiaan. Helo sanoo kirjassaan intersektionaalisuutta dogmaattiseksi oikeastaan kahden päätekijän takia: (1) intersektionaalisuus perustelee väitteensä muilla intersektionaalisilla väitteillä, ja (2) intersektionaalisen tutkimuksen empiiristä aineistoa käytetään lähinnä mittaamaan intersektionaalisten asenteiden olemassaoloa (ts. esim. oletus, että tasa-arvo = intersektionaalinen ajattelu). Tällä Helo mielestäni tarkoittaa sitä, että intersektionaalinen tutkimus ei ole kiinnostunut siitä, kuinka empiria tukee tieteenalan teesejä. Helo ei ole tässä ainoa, ihan samaa on sanonut myös mm. Anna Rotkirch (vasemmistolainen feministi, sosiologi ja naistutkia).

Lisäys: Helon argumentointia dogmaattisuudesta ei siis poista tutkijoiden keskinäinen erimielisyys.

Lainaus: "Oudointa on kuitenkin kun Helo samaan aikaan syyttää intersektionaalisuutta vallankumoukselliseksi ideologiaksi."

Jonka hän tekee siksi, kun intersektionaalisissa artikkeleissa esitetään tavoitteeksi uusi uljas maailma.

Lainaus: "Ristiriitaisuus alkaa, kun Helo käy analysoimassa varsinaisia intersektionaalisia tekstejä. Hän pilkkaakin niitten kirjoittajia siitä, etteivät näitten politiikkaehdotukset ole käytännössä vallankumouksellisia ja joissain tapauksissa ne ovat itse asiassa status quota ylläpitäviä!"

Helo sanookin, että intersektionaalisten ajattelijoiden radikaali, koko länsimaista ajattelua, asenne- ja yhteiskuntamuutosta tavoitteleva malli on rakennettu 1800-luvun länsimaisen ajattelun päälle, unohtaen, että siinä välissä länsimaissa on ehtinyt tapahtua yhtä ja toista, ja että niissä harvoissa tapauksissa, joissa teorian pohjalta on annettu toimenpide-ehdotuksia, ne eivät poikkea siitä, mitä esimerkiksi Suomessa on jo.

Lainaus: "Helon suurin ongelma on kuitenkin hyvin rajattu käsitys rasismista sekä laitaoikeiston sivuuttaminen. ... Helon pitäisi kuunnella maahanmuuttovastaisten ryhmien puheita... Helon kannattaisi myös tutustua radikaalioikeistolaiseen Hommafoorumiin..."

Helo ei artikkelissaan käsittele rasismia eikä laitaoikeistoa, vaan intersektionaalista ajattelua. On vaikea syyttää Heloa siitä, että hän on jättänyt käsittelemättä laita- ja äärioikeistoa, koska hän on tietysti jättänyt käsittelemättä paljon muutakin (niin tieteenaloja kuin historiallisia ja nykyisiä ilmiöitä). Tietysti, koska hän on rajannut aiheen.

Jos puolet kritiikistä uppoaa siihen, kun kriitikko väittää Helon kieltäneen rasismin olemassaolon kertoessaan, että ainakin suomalaisesta lainsäädännöstä (esimerkkinä yhteiskuntien rakenteista) se puuttuu, niin heti perään toinen puolisko koskettelee Helon käsitystä rasismista, josta siis Helo ei kirjoita: Helo kirjoittaa intersektionaalisista käsityksistä rodusta, yksilöstä, yhteiskunnista ja rakenteista.

Tämä menee kritiikissä niin pitkälle, että kun ensin kirjoittaja on pitänyt Heloa sosiaalidemokraattina tai ainakin pohjoismaisen hyvinvointivaltion puolestapuhujana, niin loppupuolella kirjoittaja alkaa etsiä Helosta "piilopersua". Tässä jollain tavalla kiteytyy nykyinen keskustelukulttuuri.

Lainaus: "Esimerkiksi Helo käyttää presidentti Obamaa esimerkkinä siitä, ettei rasismi ole suuri ongelma USA:sa..."

Jota Helo ei missään kohdassa väitä. Obama on mukana ihan eri syistä eli keskustelussa valkoisesta hegemoniasta.

Lainaus: "Tämän voi havaita, kun Helo pitää pöyristyttävänä professori Jennifer Hon väitettä, että valkoinen ylivalta ”ei vaadi valkoista ihmistä sitä toteuttamaan”."

Jossa oli kyse siitä sosiologisesta katsantokannasta, että afrikkalaisamerikkalaisen kohdistama väkivalta aasialaisamerikkalaiseen nähdään valkoisen hegemonian aikaansaannoksena, ja tuolle siis lääkkeeksi esitetään "valkoisen" ihmisen ohjattua reflektiota ja "kaksinkertaista kääntymistä" (kääntymistä sisäänpäin ja ulospäin). Ja tämä siis kohdassa, jossa Helo etsii tuota (intersektionaalisten ajattelijoiden mielestä) kaiken kurjuuden aiheuttavaa näkymätöntä valkoista hegemoniaa eli minkä muotoinen se on ja missä se piileksii.

 

[axe]

Mulla itse asiassa oli jotain muistiinpanoja ja ajatuksiakin Helon woketekstien kritiikeiden huomioihin mutta tuskin mulla nyt oikeasti uutta annettavaa on. Jotenkin oon myös tullut jo siihen vaiheeseen henkilökohtaisessa kiukussani, että loppuviimein woke ei yhteiskuntaan ainakaan Suomessa ole isossa kuvassa päässyt typeryydellään vaikuttamaan, niin antaa ideologian kuihtua vähitellen pois omaan mahdottomuuteensa. Muutama vuosi sitten näytti "vaarallisemmalta", niin taisteluhaluakin oli enemmän.

Paitsi se mikä isosti pöyristytti Helon kirjan oppina, että sosiaali- ja terveysministeriön alainen THL Suomessa todellakin kirjoittaa tieteellisenä faktana "valkoisesta hauraudesta", ts. siitä että valkoinen ihminen kiistää olevansa rasisti, mikä on todiste siitä että hän on rasisti; ja luonnollisesti jos sanoo olevansa rasisti, niin on rasisti. Eli valkoinen ei voi olla muuta kuin rasisti. Tämän älyn kukkasen maailmalle on tuottanut yksi ainoa tutkija ilman mitään tieteellistä todistetta tai pohjaa. Hän on vain keksinyt tällaisen älyttömän väitteen ja lanseerannut sille termin (ja tehnyt sillä miljoonia dollareita), ja sitten jopa Suomessa sitä kerrotaan faktana. Kammottavaa. Nää vertailut on nekin aina yhtä kammottavia, mutta siitä huolimatta tässä "valkoisessa haureudessa" on kyse täsmälleen yhtä vähän pätevästä ja olemattomasti todistetusta asiasta kuin väitteessä, että "valkoinen rotu on ylivertainen muihin nähden". Ääripää on vain toisella laidalla. Eikä THL koskaan laittaisi sellaista valhetta sivuilleen.

 

[mjr]

Huomaan, että Helon lähestymiskulma aiheisiin on empiirinen. Niin historiasta, sosiologiasta kuin muistakin humanistisista tieteistä hän peräänkuuluttaa sitä, että tutkimusaineiston ja/tai -tulosten olisi jollain tavalla oltava kytköksissä empiirisiin havaintoihin.

Sosiologia on siis humanismia? Anyways, niin vaikken enää niin tarkasti seuraakaan historiantutkimusta (tai arkeologiaa) niin olenpa sangen varma, ettei siltä tarvitse todellakaan erikseen vaatia "että tutkimusaineiston ja/tai tulosten olisi jollain tavalla oltava kytköksissä empiiriisiin havaintoihin"... Eivätköhän nuo vaatimukset ole paikallaan enemmänkin juurikin sosiologisilla aloilla, kirjallisuudentutkimuksessa jne.

Ylipäänsä tämä nykyisen postmodernin skolastiikan teoreettinen hyökyaalto ei ole kauheasti vahingoittanut historiantutkimusta ja arkeologiaa - mikä etupäässä on tietysti ollut valtava siunaus, mutta jotkut tämän, miksikä sitä sanoisi, "kielellisen käänteen" havainnot tutkimuksen ja tiedon luonteesta olisivat aikoinaan olleet ihan hyödyksikin. Etten heittäisi koko lasta pesuveden mukana, vain suurimman osan. Hymiö.

 

[Euro71]

Sosiologia on siis humanismia?

Sorry, tulee helposti Oulun yliopiston käyneenä jaettua tieteenalat sen mukaan, kummassa päädyssä ne siellä kampuksella olivat (keskusaulan erottamalla eteläpuolella mm. luonnontieteet ja tekniikka, pohjoispuolella mm. humanistiset tieteet, pedagogiikka ja yhteiskuntatieteet).

Anyways, niin vaikken enää niin tarkasti seuraakaan historiantutkimusta (tai arkeologiaa) niin olenpa sangen varma, ettei siltä tarvitse todellakaan erikseen vaatia "että tutkimusaineiston ja/tai tulosten olisi jollain tavalla oltava kytköksissä empiiriisiin havaintoihin"... Eivätköhän nuo vaatimukset ole paikallaan enemmänkin juurikin sosiologisilla aloilla, kirjallisuudentutkimuksessa jne.

Kun Helo kritisoi intersektionaalista historiankäsitystä, niin huomaan hänen olevan empiristi: se ei aina todellakaan ole niin sanottu, vaan käsitys siitä, millaista tietoa tuotetaan, miltä pohjalta ja millaisin menetelmin, voi vaihdella suurestikin. Tässä suhteessa kaikkein liberaalein taitaa olla kulttuuriantropologia.

Sitä en tiedä, kuinka vahvasti empiiristä lähestymistapaa Helon työpaikassa Helsingin yliopiston historian ja arkeologian laitoksella kannatetaan tai kritisoidaan, mutta kirjassaan Helo kyllä kertoo keskusteluistaan kollegojen ja historian opiskelijoiden kanssa sivistyneesti ilmaistuna "metodologisten lähestymistapojen erilaisuudesta", ts. mitä historian tutkimisen Helon mielestä pitäisi olla, ja millaisia konflikteja tämä on hänelle aiheuttanut.

Ylipäänsä tämä nykyisen postmodernin skolastiikan teoreettinen hyökyaalto ei ole kauheasti vahingoittanut historiantutkimusta ja arkeologiaa - mikä etupäässä on tietysti ollut valtava siunaus, mutta jotkut tämän, miksikä sitä sanoisi, "kielellisen käänteen" havainnot tutkimuksen ja tiedon luonteesta olisivat aikoinaan olleet ihan hyödyksikin. Etten heittäisi koko lasta pesuveden mukana, vain suurimman osan. Hymiö.

Helo tosiaan kirjassaan kritisoi juuri tätä "hyökyaaltoa".

Minä en missään tapauksessa heittäisi uusia näkökulmia pois! Tieteenteon ytimessä on mielestäni erimielisyys, ja konsensus olisi saatava tieteellisellä argumentoinnilla. Jonkun yksittäisen näkökulman vaatiminen kaiken tutkimuksen lähtökohdaksi - kuten Helo kirjassaan kirjoittaa - ei mielestäni ole millään muotoa tieteenteon tai yliopiston olemassaolon perusteiden mukaista.

 

[Stonewall]

Tiede ja eri alojen tutkijat olivat juuri saamassa vakuutettua, että rodun käsite on hyvin ongelmallinen. Ulkonäkö kun ei korreloi geneettisen samankaltaisuuden kanssa. Eli satunnainen ghanalainen voi olla geneettisesti lähempänä sinua/minua kuin satunnainen sallalainen (tai muu vastaava paikkakunta). Eli rasismilta oli juuri putoamassa kaikki pohja pois.

Sitten tulivat woke- idiootit ym. feministit, jotka miesvihansa ohessa työnsivät rasismin taas lentoon. Mitenkähän mahtoi mennä noin omasta mielestä.

 

[mjr]

Sitä en tiedä, kuinka vahvasti empiiristä lähestymistapaa Helon työpaikassa Helsingin yliopiston historian ja arkeologian laitoksella kannatetaan tai kritisoidaan, mutta kirjassaan Helo kyllä kertoo keskusteluistaan kollegojen ja historian opiskelijoiden kanssa "metodologisten lähestymistapojen erilaisuudesta", ts. mitä historian tutkimisen Helon mielestä pitäisi olla, ja millaisia konflikteja tämä on hänelle aiheuttanut.

No sen verran mitä olen uutta tutkimusta lukenut Helsingistäkin niin eipä se nyt juuri kovin epäempiiriseltä ole vaikuttanut, eikä tuo laitoksen (vai onko nykyään koulutusohjelma tmv) nimilista kovin hälyttävältä näytä, kun nyt vilkaisin. Onkohan Helo muuten jossain muualla kun häntä ei siellä näy?

edit: Näyttäisi olevan Pohjois-Amerikan tutkimuksessa (mikä muuten oli minun laajin sivuaineeni aikoinaan)

 

[Euro71]

No sen verran mitä olen uutta tutkimusta lukenut Helsingistäkin niin eipä se nyt juuri kovin epäempiiriseltä ole vaikuttanut, eikä tuo laitoksen (vai onko nykyään koulutusohjelma tmv) nimilista kovin hälyttävältä näytä, kun nyt vilkaisin. Onkohan Helo muuten jossain muualla kun häntä ei siellä näy? edit: Näyttäisi olevan Pohjois-Amerikan tutkimuksessa (mikä muuten oli minun laajin sivuaineeni aikoinaan)

Niin, minä en tätä tiedä. Oletan, että Helo näkee ongelmia sen verran, että on (kirjan mukaan) käyttänyt vuoden tutustuen intersektionaaliseen ajatteluun julkaistujen artikkelien kautta ja kirjoittaen siitä kritiikin. Tai tuntuisi ainakin hassulta ryhtyä tuollaiseen hankkeeseen, jos ei jollain tavalla kokisi sitä tärkeäksi.

Helon lehtijuttu aiheesta: Sensitiivisen lukijan opas intersektionaalisuuteen | Uusi Suomi Puheenvuoro

"Rikkaan valkoisen suomalaisen epistemologinen (tiedon validiutta koskeva) asema ei voi olla erilainen kuin värillisen köyhän amerikkalaisen tai keskituloisen kiinalaisen. He kaikki voivat yhtä lailla tietää tai olla tietämättä tai luulla väärin. Ajatus tiedon suhteellistamisesta on tutkimuksellisesti pöyristyttävä. Kuinka sen jälkeen kukaan voisi tosissaan puhua pyrkimyksestä tutkittuun tietoon perustuvasta päätöksenteosta? Entä miten suhtautua siihen, että ainakin yksi suomalainen opiskelijasukupolvi on jo kasvanut tällaiseen ajatteluun perustuvilla yliopistollisilla metodologia-kursseilla?(*)"

(*) Lisäys: Tiedän, että ainakin Oulun yliopiston arkeologian laitoksella opiskelijoille on tarjolla juuri tällaisia metodologian kursseja, koska siis OTO koetan etäohjata yhtä arkeologian gradua ja siinä sivussa ollaan keskusteltu myös kurssien sisällöstä.

 

[mjr]

"Rikkaan valkoisen suomalaisen epistemologinen (tiedon validiutta koskeva) asema ei voi olla erilainen kuin värillisen köyhän amerikkalaisen tai keskituloisen kiinalaisen. He kaikki voivat yhtä lailla tietää tai olla tietämättä tai luulla väärin. Ajatus tiedon suhteellistamisesta on tutkimuksellisesti pöyristyttävä. Kuinka sen jälkeen kukaan voisi tosissaan puhua pyrkimyksestä tutkittuun tietoon perustuvasta päätöksenteosta? Entä miten suhtautua siihen, että ainakin yksi suomalainen opiskelijasukupolvi on jo kasvanut tällaiseen ajatteluun perustuvilla yliopistollisilla metodologia-kursseilla?(*)"
.

Meillä oli aikoinaan ihan omat historiantutkimuksen metodikurssit, Collingwoodia ja Renvallia piti päntätä - en nyt näe että jokin postmoderni kulttuurintutkimukseen / sosiologiaan pohjautuva metodikurssi olisi kauhean hedelmällinen vieläkään. Ehkäpä sitä voisi jaksaessaan vilkaista nykyisiä sisältövaatimuksia, mutta uskallan epäillä ettei kauheasti ole iloa poststrukturalismista historian katajaisten, karujen lähteiden äärellä...

edit: nyt kun katsoin niin historian koulutusohjelmaan kuuluu Helsingissä täysin järjelliset ja spesifit historian metodiopinnot todella pätevien opettajien vastuilla Meinander, Tandefeldt, Saastamoinen jne. Saa huokaista ihminen helpotuksesta.

 

[Euro71]

Tiede ja eri alojen tutkijat olivat juuri saamassa vakuutettua, että rodun käsite on hyvin ongelmallinen. Ulkonäkö kun ei korreloi geneettisen samankaltaisuuden kanssa. Eli satunnainen ghanalainen voi olla geneettisesti lähempänä sinua/minua kuin satunnainen sallalainen (tai muu vastaava paikkakunta). Eli rasismilta oli juuri putoamassa kaikki pohja pois.

Ulkonäkö (kaikkineen) saattaakin korreloida geneettisen samankaltaisuuden kanssa, eli siis ihmisestä on joissain tapauksissa tunnistettavissa pelkästään ulkonäön perusteella se, että mistä päin maailmaa hän (tai hänen vanhempansa) on, joskus jopa luokkaa 100 kilometrin tarkkuudella. Ja siis ihan arkielämässä, jos näet kaksi samannäköistä ihmistä rinnakkain, niin pohdit, että mahtavatko he olla sisaruksia eli geneettisesti lähellä toisiaan (ja siis tästähän koko evoluutioteoria lähtee, se on vain sukupuun tutkimista laajemmassa skaalassa).

Tarkoitit todennäköisesti kuitenkin ihonväriä, jolloin tuo mitä sanoit, pitää paikkansa 110%. Olen toisessa ketjussa vääntänyt tästä melko pitkän kaavan kautta, ja kertaan about suunnilleen loppupuheenvuoroni aiheesta (jota kuitenkaan kaikki keskusteluun osallistujat eivät allekirjoita):

Rotu on ihan validi biologinen käsite, vaikka biologiankin puolella sille ei ole olemassa selkeää määritelmää. Biologiassa laji on melko täsmällisesti määritelty, eli jos kaksi yksilöä pystyvät saamaan lisääntymiskelpoisia jälkeläisiä, ne ovat samaa lajia (esim. susi ja koira). Taksonomiassa sekä lajin ylä- että alapuolinen hierarkia on enemmän tai vähemmän sopimuskysymys.

Villieläinten suhteen käytetään suomessa sanaa alalaji:

Susi – Wikipedia

fi.wikipedia.org

"Luonnonvaraisten populaatioiden lisäksi suden alalajeihin kuuluu myös kesykoira (Canis lupus familiaris)."

Suomen kielessä sana "rotu" viittaa pääosin kesyjen eläinlajien lajinsisäiseen vaihteluun, eli vastaa paremmin englanninkielistä sanaa "breed" kuin "race". Jos kysyt englanninkieliseltä tuttavaltasi hänen lemmikkikoiransa rotua, niin et kysy, "what race is your dog?", vaan "what breed is your dog?", kts.

Nautarotu – Wikipedia

fi.wikipedia.org

Koirarotu – Wikipedia

fi.wikipedia.org

Suomenkielessä ihmisen lajinsisäiseen vaihteluun ei tavallisesti käytetä sanaa rotu (se on puhekielessä toisessa merkityksessä, esimerkiksi "rotunainen"), vaan puhumme pääosin etnisyydestä (esim. ruotsalainen, ranskalainen, slaavi, somali tai turkkilainen) ja toisinaan ihonväristä (esim. musta tai ruskea).

Ihmisillä kuitenkin on lajinsisäistä paikallista geneettistä vaihtelua, jonka takia tosiaan pystymme monissa tapauksissa arvaamaan sen, että mistä Maapallon kolkasta yksilö tai hänen vanhempansa ovat lähtöisin pelkästään ulkonäön perusteella. Ihmisrodut - eli siis paikalliset vaihtelut - eivät kuitenkaan ole sidoksissa ihonväriin, eli geneettistä samanlaisuutta ei voi päätellä pelkästään ihonväristä. Tuohan on tavattoman pöljä ajatus ihan lähtökohtaisesti, koska se tarkoittaa about sitä, että kaikki mustat koirat olisivat samaa rotua.

Englanninkielisessä maailmassa biologian puolella käytetään termejä "race" (rotu) ja "subspecies" (alalaji), mutta hieman eri tavoin:

Race (biology) - Wikipedia

en.wikipedia.org

Subspecies - Wikipedia

en.wikipedia.org

Termit sinällään ovat ihan valideja biologian termejä.

Se, mikä tätä asiaa pahasti sotkee, on se, että Yhdysvaltojen liittovaltio luokittelee kansalaisiaan "rodun" (race) mukaan:

Race and ethnicity in the United States - Wikipedia

en.wikipedia.org

Yhdysvaltojen "race"-luokittelussa on siis virallisesti kuusi kategoriaa: (1) valkoinen, (2) musta, (3) latino, (4) aasialainen, (5) natiivi (american indian), (6) hawajilainen (native hawaiian); sekä lisäkategoriat "muu" ja "mixed". Tämä on siis tieteellisyydessään about samaa luokkaa kuin se, että koirat jaettaisiin musta-, ruskea- ja valkokarvaisiin rotuihin. Kuka tahansa koirien kanssa puuhaava tietää, että about kullanruskeakarvaiset kultaiset noutajat ja suomenpystykorvat ovat kovin erilaisia. Myöskään mustan belgianpaimenkoiran (Groenendael) ja labradorinnoutajan välillä ei ole paljoa muuta yhteistä kuin karvan väri.

Kun lukee aiheesta amerikkalaista mediaa, niin tämä kannattaa huomioida, koska valtaosa keskustelusta koskee tätä liittovaltion kategoriointia ja sen tieteellisyyttä eli siis sen puutetta. On huomattava, että biologisessa mielessä sillä, että ihmisen geneettinen variaatio lajina on melko pientä, ei suoranaisesti estä käyttämästä biologisia rotu tai alalaji -termejä paikallisten variaatioiden nimeämisessä, koska kumpikaan niistä ei ota kantaa, että paljonko eroa pitää olla termin käyttämiseksi.

Käytännössä nykymaailmassa kuitenkin pyritään puhumaan jollain tavalla kiertoilmaisuin. Esimerkiksi vaikkapa tässä uutisoinnissa suomalaisten geeniperimän paikallisesta vaihtelusta pyritään välttämään niin rotu-, alalaji- kuin etnisyys-termejä:

Itä- ja länsisuomalaiset geneettisesti kauempana toisistaan kuin saksalaiset ja britit | Helsingin yliopisto

Itä- ja länsisuomalaisten väliset geneettiset erot ovat huomattavasti suuremmat, kuin monien Euroopan kansojen väliset erot, ja tarkka geneettinen analyysi pystyy erottelemaan suomalaiset lähes maakunnan tarkkuudella.

www.helsinki.fi

Asia on silti juuri se sama, mistä suomenkielessä villieläinten suhteen käytetään termiä alalaji ja kesyjen eläinten suhteen rotua: "Itä- ja länsisuomalaisten väliset geneettiset erot ovat huomattavasti suuremmat, kuin monien Euroopan kansojen väliset erot, ja tarkka geneettinen analyysi pystyy erottelemaan suomalaiset lähes maakunnan tarkkuudella."

Sitten tulivat woke- idiootit ym. feministit, jotka miesvihansa ohessa työnsivät rasismin taas lentoon. Mitenkähän mahtoi mennä noin omasta mielestä.

Sepä se. Juuri kun alettiin päästä suunnilleen yhteisymmärrykseen siitä, että yhteiskunnan olisi hyvä olla värisokea, niin tuodaan markkinoille aate, jonka mukaan värisokeus on rasismia.

Linkki: https://www.youtube.com/watch?v=i7iQbBbMAFE

- - -

Lisäys: Ajattelin, että tällainen lisäys tähän on pakko tehdä. Kriittisen rotuteorian intersektionaalinen lähestymiskulma asiaan on minusta ihan validi, koska ainakin arkikielistä "rotua" voidaan lähestyä myös sosiaalisen konstruktion kautta. On kuitenkin väärin sanoa, että "rotu on (vain) sosiaalinen konstruktio", eikä mikään lukemani tieteellinen intersektionaalinen artikkeli tätä väitäkään! Kriittisessä rotuteoriassa rotu vain määritellään tällä tavalla, ja se on ihan "fine" ja OK, ja kaikin puolin validi tarkastelunäkökulma. Se vain usein ilmaistaan about niin, että sanotaan rodun olevan sosiaalinen konstruktio, ja pienellä präntillä kerrotaan, että tämä on kriittisen rotuteorian näkökulma.

Kriittinen rotuteoria – Wikipedia

fi.wikipedia.org

Olen lukenut mm. kulttuuriantropologian opiskelijoille perusteoksena kuuluvan kirjan "Todellisuuden sosiaalinen rakentuminen" (Berger, Peter L.; Luckmann, Thomas):

Todellisuuden sosiaalinen rakentuminen

Todellisuuden sosiaalinen rakentuminen edustaa fenomenologisesti suuntautunutta tiedonsosiologiaa. Se on osoittautunut yhdeksi viime vuosikymmenten vaikutusvaltaisimmista yhteiskuntatieteellisistä teoksista, josta on tullut nopeasti alan kirjallisuuden moderni klassikko. Berger ja Luckmann...

kauppa.gaudeamus.fi

Kirja on hyvä, mutta mielestäni moni lukija käsittää sisällön väärin. Se on toki käsitettävissä niinkin, että "sosiaalinen konstruktio on todellisuus" (todellisuus = sosiaalinen konstruktio), mutta minulle se oli kirja siitä, kuinka (ympäröivä empiirinen) todellisuus rakentuu yhteiseksi käsitykseksi sen luonteesta (todellisuus -> sosiaalinen konstruktio).

 

[Ollakseni]

Suomenkielessä ihmisen lajinsisäiseen vaihteluun ei tavallisesti käytetä sanaa rotu (se on puhekielessä toisessa merkityksessä, esimerkiksi "rotunainen"), vaan puhumme pääosin etnisyydestä (esim. ruotsalainen, ranskalainen, slaavi, somali tai turkkilainen) ja toisinaan ihonväristä (esim. musta tai ruskea).

Aikanaan toki puhuttiin ja suoritettiin pienimuotoista rodunjalostustakin kun steriloitiin kansalaisia jos heillä oli kehitysvammoja, kuuroutta, sokeutta tai epätoivottuja seksuaalisia mieltymyksiä. Lait asian ympärillä olivat voimassa vielä vuoteen 1970 saakka. Samoin on puhuttu negridistä, keltaisesta, punaisesta ja valkoisesta rodusta ihan biologian ja maantiedon oppikirjoissa. Näihin saattoi hyvinkin liittyä jotain nykyään arveluttavia luonnehdintoja siitä mikä roduista oli älykkäin ja täten sopiva johtamaan maailmaa. Sillä tavalla tuolla rotu sanalla on Suomessakin ikävää historiaa ihmisiin liittyen vaikka nykyään sen käyttö rajoittuu melko pitkälti koirista, hevosista ja muista koti- sekä tuotantoeläimistä puhumiseen.

Jaloa kansaa : Rodunjalostus lainsäädännön motiivina Suomessa 1935–1970 - Trepo

urn.fi

 

[Baldrick]

Tiede ja eri alojen tutkijat olivat juuri saamassa vakuutettua, että rodun käsite on hyvin ongelmallinen. Ulkonäkö kun ei korreloi geneettisen samankaltaisuuden kanssa. Eli satunnainen ghanalainen voi olla geneettisesti lähempänä sinua/minua kuin satunnainen sallalainen (tai muu vastaava paikkakunta). Eli rasismilta oli juuri putoamassa kaikki pohja pois.

Sitten tulivat woke- idiootit ym. feministit, jotka miesvihansa ohessa työnsivät rasismin taas lentoon. Mitenkähän mahtoi mennä noin omasta mielestä.

Tästä olen kyllä kanssasi samaa mieltä. Ideaalitilanne olisi, että ihmisen syntyperää ei käytännössä noteerattaisi — paitsi ehkä kuriositeettina.

Minuakin ärsyttää, että nimenomaan ajetaan sitä kuinka kaikkien pitäisi kauhean tiedostavia toisten vähemmistöstatuksista, kun eikö pitkään koko pointti ollut, että kaikki ovat sitä samaa massaa ihonväristä, sukupuolesta ja erilaisista suuntautumisista riippumatta. Ideaalitilanteessa perus-Pekka, homoseksuaali Jari, Keniasta adoptoitu David, Vietnamista muuttanut Minh, lapsena pakolaisena maahantullut Saida ja Tiina (entinen Toni) voisivat sujuvasti keskustella työpaikan kahvipöydässä tai koulun vanhempainillassa kuinka Putous on huono televisio-ohjelma ja pitäisi jo lopettaa — ilman, että kukaan kiinnittää huomiota toisen olemukseen. Ja voisivat kenties hyvässä hengessä keskustella myös transseksuaalisuudesta tai islaminuskosta ja käydä läpi näkemyserojaan niin, että substanssi ratkaisee, ei henkilön tausta tai identiteetti.

Toki nämä intersektionaaliset urhipistejärjestelmät ovat enemmänkin todella marginaalinen juttu ja enemmänkin olkiukko, mutta kyllä johtava ajatus myös modernin feminismin parissa vaikuttaa olevan on erilaisuutta korostava ja uhriasemaa jossain määrin glorifioiva.

Enemmän pitäisi panostaa rakenteellisen syrjinnän poistamiseen ja valistamiseen kuin keskittymiseen siihen kuka puhuu ja onko hän etuoikeutettu vai uhri. Olisi myös syytä hyväksyä, että kaikki eivät ole aallonharjalla näissä asioissa, joten ihmiset saattavat tietämättömyyttään loukata (mikroaggressio) jotakuta ja on ihan ok kohteliaasti korjata tuomitsemisen sijaan. Toki on sitten tietysti joukko taliaivojakin, joille loukkaaminen on itse tarkoitus, tai ainakin ”omista oikeuksista kiinni pitäminen, sananvapaus, mitään ei saa sanoa, uliuliuli”).

Meni kyllä ehkä vähän tajunnanvirtaan, mutta menköön.