Feminismi – tasa-arvon asialla?

[adolf]

Mutta silti jostain syystä TV-alalla työskentelevät naiset menettävät ikääntyessään rooleja, poliitikkoja vähätellään ja jopa kielen kehittymistä vastustetaan, kun esimies onkin yhtäkkiä esihenkilö.

Parannettavaa edelleen riittää. Maailma ei ole valmis tältäkään osin.

Toinen asia, mikä on ollut aika silmiä avaavaa kuulla on se, että miten valtavan yleistä naisten kokema ahdistelu on. Siis sitä täysin ala-arvoista huutelua, verbaalista vähättelyä, perseen puristelua ym. jotka saa monet naiset miettimään esimerkiksi sitä, että missä uskaltaa pimeällä liikkua. Raiskaukset ja puskarunkkaamiset sitten tietysti se kaikkein äärimmäisin ilmiö.

Tuossa meillä on hurjasti kasvatustyötä tehtävänä. Nämä Pöntiset ja hänen hengenheimolaisensa vaan valitettavasti tekevät hallaa tuolle arvokkaalle liikkeelle.

 

[Euro71]

Historian tarkastelu kuuluu osaksi keskustelua aiheesta toiseen. Siinä luodaan perspektiiviä ja tarkastellaan niitä yksittäisiä syitä, mitkä ovat luoneet tuon epätasapainon.

Ehdottomasti näin. Jos itse listaan kolme merkittävintä syytä sille, että naisia on ollut historiassa vähän johtoasemissa, niin ne ovat: (1) valtaosa yhteiskunnista pitkälle 1700-luvulle oli käytännössä sotilasdiktatuureja, ts. niiden johdossa oli armeijan upseerit, ja armeijat koostettiin (ja koostetaan edelleen) valtaosin miehistä, (2) rukki ja Kehruu-Jenny, joka veti maton alta naisten perinteiseltä sosiaaliturvalta eli kehruulta ja kankaiden kutomiselta, ja (3) maailmansodat.

Maailmansodat tulivat saumaan, jossa oli jo tapahtumassa yhteiskuntien liberalisoitumista, ja veivät asenteita rutkasti kovempaan suuntaan. Toista maailmansotaa seurannut kylmä sota Euroopassa ei ollenkaan liennyttänyt tilannetta. Toisaalta maailmasodat avasivat naisille työpaikkoja perinteisesti miehille kuuluneissa ammateissa.

Merkittävimpänä feministisenä tekona pidän ehkäisypillereitä.

Myös monien miesten käytös on ollut menneisyydessä, ja on edelleen sellaista suhteessa naisiin, että siitä pitääkin puhua.

Näin sanotaan, mutta itse olen suht keskiluokkaisesta virkamiesperheestä ja voin kertoa, että naisten ahdistelu, häirintä ja "dissaaminen" oli keskiluokassa paheksuttua myös 70-luvulla. Toisaalta se sitten tuntui olevan työväen keskuudessa enemmän sääntö kuin poikkeus, eräänlaista karkeaa kapinaa hienohelmaista keskiluokkaa kohtaan.

Viihdeala - no, viihdeala on sitten ihan oma otuksensa, mutta palaan siihen ehkä joskus myöhemmin.

Oli hyvin yleistä ennen, että naiset jäivät kotiin, ja mies tekemään uraa. Ei se ole mikään ihme, että ei sieltä kotirouvan asemasta ole sellaista elämäntyötä monikaan tehnyt, että valtiolliset hautajaiset tulisivat kyseeseen.

Samaa mieltä. Mutta tässä yhteydessä kannattaa muistaa, että menneisyydessä lastenhoito ja taloustyöt - jotka usein jäivät ihmisten perheellistyessä naisten työksi - vaativat merkittävästi enemmän työpanosta kuin nykyisin. Päivähoitolaitos, koululaitos, kodinkoneet (PK, APK, imurit, mikroaaltouuni yms yms) ja niin edelleen ovat vapauttaneet paljon työvoimaa siltä saralta.

Mutta aika on nyt eri, ja naisten mahdollisuudet toteuttaa itseään ovat kasvaneet aivan huimasti jostain 60-luvulta. Kiitos siitä esimerkiksi feminismi-liikkeelle!

Pidän suurimpana syynä asialle yhteiskuntien realiteettien muutosta, siis jo mainittuja e-pillereitä, kodinkoneita ja päivähoitolaitosta. Yhteiskunnallista keskustelua toki tarvitaan siihen, että ihmiset huomaavat realiteettien muutoksia.

Ei tästä ole muuten kauaakaan, kun yksi feministiksi itsensä tunnustava kaverini julisti kovaan ääneen, että hänen unelmansa olisi olla elätti ja se, että löytäisi miehen, joka maksaisi koko hänen elämänsä. Sen verran asiaa häneltä tiukkasin, että ihan tosissaan hän vaikutti olevansa. Jonkinlaisia ristiriitoja tämmöisestä ajattelusta on kenties löydettävissä...

Minä itse toivoisin naisia enemmän yhteisistä asioista päättämiseen (valtionjohto yms). Luotan keskimäärin naisiin miehiä enemmän siinä, että he ajavat yhteisiä asioita, miesten helposti keskittyessä omien etujen haalimiseen. Korostan sanaa keskimäärin, eli toki on omia etuja haalivia naisia ja yhteisiä asioita ajavia miehiä.

Minusta tasa-arvoa kaikkein parhaiten edistää hyvinvointi, ja siksi haluaisin myös naisten suuntaavan teknisille aloille. Siksi koen oloni lievästi epämukavaksi, kun media mainostaa naisten kasvoilla esim. mediatyötä, some-vaikuttajan työtä tai seksityötä. Ehkä joku kokee sen voimauttavaksi, mutta minusta se tuntuu ansalta.

 

[Radiopää]

Nämä Pöntiset ja hänen hengenheimolaisensa vaan valitettavasti tekevät hallaa tuolle arvokkaalle liikkeelle.

Näin on, mutta se on huomiotaloutta. Meidän vain pitäisi osata jättää huomioimatta tällaisia viestejä, jotka eivät edes pyri kysymään mitään.

Viimeksi tällaista keskustelua käytiin helmikuussa 2019, kun joku kritisoi Matti Nykästä. Ihmettelin jo tuolloin, eivätkö ihmiset enää osaa sivuuttaa turhanpäiväisiä kommentteja, joiden tarkoitus ei ole saada aikaan keskustelua, vaan pelkästään saada itselleen huomiota.

Aikaa on kulunut kolme ja puoli vuotta, mutta mikään ei ole muuttunut.

 

[hooceebruins]

Aika ja paikka oli nyt aivan totaalisen väärä tuolle ulostulolle ja muutenkin Pöntinen otti aika raskaan puolustuksen pelikirjan käyttöön, kun mitään mitä hän sanoo ei saisi arvostella. Mutta se että twiitin jälkeen Pöntinen saa sadottain jotain huorittelu-viestejä ja muuta paskaa, niin alleviivaa vaan sitä, että ei se Suomikaan valmis ole.

Näin sanotaan, mutta itse olen suht keskiluokkaisesta virkamiesperheestä ja voin kertoa, että naisten ahdistelu, häirintä ja "dissaaminen" oli keskiluokassa paheksuttua myös 70-luvulla. Toisaalta se sitten tuntui olevan työväen keskuudessa enemmän sääntö kuin poikkeus, eräänlaista karkeaa kapinaa hienohelmaista keskiluokkaa kohtaan.

Tämähän on mukava kuulla, mutta kyllä minä täällä maalla (Pohjanmaalla) huomaan miesten puheissa sellaista vähättelyä naisia kohtaan, jota varmaan on harrastettu kaikki viime vuosikymmenet isältä pojalle. En minä ainakaan ole pystynyt erittelemään, että minkälainen luokkatausta kenelläkin on.
Ei tarvitse kuin mennä pukukoppiin, niin sieltä löytyy ihan nuoriakin poikia, joille on iskostettu päähän sovinismin kaikki kirjot. Toki ilahduttavasti on myös vastakkaisia tyyppejä mukana.

 

[Euro71]

Toinen asia, mikä on ollut aika silmiä avaavaa kuulla on se, että miten valtavan yleistä naisten kokema ahdistelu on. Siis sitä täysin ala-arvoista huutelua, verbaalista vähättelyä, perseen puristelua ym. jotka saa monet naiset miettimään esimerkiksi sitä, että missä uskaltaa pimeällä liikkua. Raiskaukset ja puskarunkkaamiset sitten tietysti se kaikkein äärimmäisin ilmiö.

Yksi juttu jota miltei aina perään ihmisiltä tällaisissa asioissa, on se, että tavoittaako sanoma kohderyhmää eli tässä tapauksessa niitä, joiden kontolla on suurin osa tuosta ahdistelusta. Oma oletus on siis sellainen, että on olemassa ihmisryhmä, joka on valtaosin ahdistelun takana, koska siis yksittäinen ahdistelija helposti koskettaa isoa joukkoa naisia.

Nykyinen näkyvä feministinen keskustelu on kovasti keskiluokkaista ja akateemista. En kerta kaikkiaan jaksa uskoa, että se akateeminen paatos uppoaa siihen ryhmään, jonka uskon eniten ahdistelevan. Se minusta kohdistuu siihen ihmisryhmään, joka ei muutenkaan juuri ahdistele eikä ole koskaan ahdistellutkaan, ja aiheuttaa vain kollektiivista syyllisyyttä ja itsetutkiskelua asioista, joka ei oikeasti tuota ihmisryhmää kosketa.

Sen sijaan se ryhmä, jonka uskon tekevän suurimman osan ahdistelusta, todennäköisesti vain nauraa räkäisesti päälle moiselle "hienostelulle" ja ihan tarkoituksella jatkaa kapinaansa(*). Se ryhmä tuottaa itse itselleen kulttuuria, joka poikkeaa tästä keskiluokkaisesta ja akateemisesta valtavirrasta.

(*) Vähän sivusta, on muuten mielenkiintoista, että japanilaista Sukeban-kulttuuria tyttöjengeineen pidetään täällä voimauttavana feministisenä kapinana, mutta meidän omat karkeat naiskulttuurit (s.o. väkivaltaiset pubiruusut yms) nähdään ällöttävänä.

Itse ajattelen niin, että jos haluaa ihmisten käyttäytyvän akateemisen keskiluokan tavoin, niin ihmisistä pitää tehdä akateemista keskiluokkaa.

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

Ainiin. En nyt malta olla sanomatta tätä. Ei tästä ole muuten kauaakaan, kun yksi feministiksi itsensä tunnustava kaverini julisti kovaan ääneen, että hänen unelmansa olisi olla elätti ja se, että löytäisi miehen, joka maksaisi koko hänen elämänsä. Sen verran asiaa häneltä tiukkasin, että ihan tosissaan hän vaikutti olevansa. Jonkinlaisia ristiriitoja tämmöisestä ajattelusta on kenties löydettävissä...

Ei tuo ole ollenkaan harvinaista ajattelua. Minkään feminismin kanssa sillä ei ole mitään tekemistä, mutta sopivasti härski ihminen, sukupuolesta riippumatta, osaa kyllä järjestää olosuhteet otollisiksi ajatellen rusinoiden poimimista pullasta.

Seurasin tutun pariskunnan avioliittoa ja sen päättymistä takavuosina. Rouvan ajatuksena tuntui olevan se, että paremmin tienaava mies saisi maksaa yhteiset asiat, kuten asumisen, ruoan, autot ja lomareissut. Nainen piti toki oman palkkansa itsellään. Kotityöt jaettiin kai suunnilleen tasan aluksi. Kun mies sitten jossakin vaiheessa maksoi heille kotisiivouspalvelun - mies oli siihen saakka ollut se joka imuroi enemmän - niin nainen oli sitä mieltä, että ”minä hyödyn tästä vähemmän kuin mies”, joten miehen piti naisen mielestä ottaa esim. pyykinpesusta vastuu, joka oli siihen saakka kuulunut naiselle. Ja niin edelleen.

Ei liene yllätys, että nainen oli äänekäs tasa-arvon ja naisten oikeuksien peräänkuuluttaja, ja hyvin hän oli ainakin omat oikeutensa saanut järjestettyä. Muistan myös yhden illanvieton, missä tämä nainen valitteli promilleissa, ettei ehkä voikaan tulevaisuudessa jäädä ensimmäisen lapsen saamisen jälkeen kotirouvaksi, koska mies etenee urallaan liian hitaasti, eikä tienaa riittävästi, jotta rouvan elintaso voisi nousta jatkossakin.

Lopulta kumpikin oli tyytymätön, nähtävästi kuitenkin eri asioihin. Mitä nuo nyt ehtivät olla naimisissa, jotain viitisen vuotta. En tiedä eronneen rouvan myöhemmistä vaiheista, kuten esimerkiksi siitä, kuinka hyvin hän on onnistunut emansipoitumaan jonkun uuden miehen rahoilla.

 

[adolf]

Ei tuo ole ollenkaan harvinaista ajattelua. Minkään feminismin kanssa sillä ei ole mitään tekemistä, mutta sopivasti härski ihminen, sukupuolesta riippumatta, osaa kyllä järjestää olosuhteet otollisiksi ajatellen rusinoiden poimimista pullasta.

Niin se on jännä, että kun feminismissä sanotaan ajettavan tasa-arvoa, ja sitten se toiminta ja ajatukset kuitenkin joillakin feministiksi julistautuvalla naisella on tuollaista, mistä sinäkin puhuit esimerkissäsi. Harva mies on niin tyhmä, että ei näe tuossa olevaa ilmeistä ristiriitaa. Ei tuollaisella minkään tasa-arvon kanssa mitään tekemistä ole.

Tämä on taas se toinen ääripää, joka tekee hallaa feminismi-liikkeelle. Mitä minä nyt mies-sukupuolta pikkaisen ymmärrän, niin meistä lähes kaikki kiertää kaukaa tuollaiset onnenonkijat, eikä suostu tuollaiseen kuvioon.

 

[karotenoidi]

Esität kovaa. Ulkonäköarvostelu ja uhkailu eivät kuulu sivistyneeseen keskusteluun, mutta jätit ne nyt tuosta kirjoituksesta pois. Se on sinulle "pumpulia". Voit kokeilla logiikkaa läheisiisi ja kertoa kuinka heidän mielipiteisiinsä saa puuttua vaikka huorittelulla, haluttavuuden arvostelulla tai sanallisella väkivallalla.

En tosiaan puhunut niistä. Siksi, koska niistä ei voi hyvällä omallatunnolla puhua samassa lauseessa oikeudellisten seuraamusten tai työuravaikutusten kanssa.

Jos valitsee kirjoittaa omalla nimellään ja naamallaan internetiin kärkeviä mielipiteitä, henkilöön käyvää törkypalautetta tulee. Eihän sellainen sivistyneeseen keskusteluun kuulukaan, mutta miten estät? Ja onko lääke varmasti vähemmän haitallinen kuin tauti? Huomioi myös, että sitä törkyä tulee jatkuvasti myös teidän leiristä meidän leiriin. Solidaarisuuden osoituksia Uotilaa kohtaan ei näy edelleenkään; äläs pasko housuusi, senkin kakkapöksy! Oletko muutenkaan eläissäsi laittanut tikkua ristiin, jottei oma leirisi poikkeaisi sivistyneen keskustelun normeista? Tuskin olet nähnyt, miten alatyylistä palautetta tulee vasemmiston trollitileiltä esimerkiksi naispuolisille PS-poliitikoille, mutta minä olen.

Tai sitä, että puhut pumpulista tapauksessa jossa kolmannet osapuolet loukkaantuivat valtiollisia hautajaisia koskevasta kannanotosta. Loukkasiko se sinuakin?

Enpä usko, että kukaan loukkaantui. Pöntinen julkaisi mielipiteensä potentiaalisesti yli viidelle miljoonalle suomalaiselle ja niistä joku promillen murto-osa päätti antaa vastineen. Osa tyylikkäästi, osa ei.

Tuo viimeinen kappale oli typerä, mutta todettakoon sen verran, että Puopolo-ihottumastasi kannattaa puhua apteekkarillesi. Joku voide saattaa auttaa niihin näppylöihin.

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

Tämä on taas se toinen ääripää, joka tekee hallaa feminismi-liikkeelle. Mitä minä nyt mies-sukupuolta pikkaisen ymmärrän, niin meistä lähes kaikki kiertää kaukaa tuollaiset onnenonkijat, eikä suostu tuollaiseen kuvioon.

Toki edellä kertomani esimerkki on harvinainen ja kärjistynyt tapaus. Ei varmaan sillä lailla harvinainen, että määrätyn sortin ihmiset osaavat poimia kaikenlaisista ismeistä omiin tarkoitusperiinsä parhaiten sopivat asiat, ihan sama kuinka oikein tai väärin mitäkin tulkitaan.

 

[BitterX]

Näyttää tosiaan nyt vahvasti siltä, että se gradu hylättiin alunperin, koska se oli... noh... huono. Kuten moni arvelikin.

Siinä on tehty melko törkeitä virheitä ja ilmeisesti ohjauksesta huolimatta jätetty ne korjaamatta. Muutamia vakavia virheitä:

- lähdekritiikki on ollut täysin olematonta (lainattu kritiikittä mm. valemedia Breitbartia ja yksittäisiä twiittejä)

- osa käytetyistä lähteistä ei tue niiden pohjalta esitettyjä väitteitä

- merkittävä osa tutkielmasta ei ollut varsinaisen tutkimuskysymyksen kannalta oleellinen (eli kirjoittaja on tarinoinut pitkät pätkät aidan seipäistä, kuten arvelinkin). Ohjaaja oli esittänyt tämän aiheeseen liittymättämän ja ilmeisen heikkotasoisen osion poistamista (kyseessä siis juuri se intersektionaalisen tutkimusotteen "kritiikki"), josta kirjoittaja oli kieltäytynyt.

Kannattaa aina vähän hengitellä rauhassa, ennen kun lähtee tekemään suurempia woketti-johtopäätöksiä.

Tällainen on Turun yliopiston kohututkielma, joka melkein hylättiin

Turun yliopistossa ensin hylättiin ja valituksen jälkeen hyväksyttiin pro gradu -tutkielma, joka käsittelee muun muassa intersektionaalista feminismiä.

www.iltalehti.fi

 

[Euro71]

Näyttää tosiaan nyt vahvasti siltä, että se gradu hylättiin alunperin, koska se oli... noh... huono. Kuten moni arvelikin.

Jaa-a, jaa-a - huono gradu saa huonon arvosanan. Kuten jo alussa aiheesta keskusteltiin, niin hylkääminen on harvinaista, ja että ainakin minua kiinnostaa enemmän hylkäysperusteet kuin itse gradu.

Ehkä kaikkein tyypillisin hylkäysperuste on plagiointi, ts. opiskelija ei ole itse tehnyt työtä.

Siinä on tehty melko törkeitä virheitä ja ilmeisesti ohjauksesta huolimatta jätetty ne korjaamatta. Muutamia vakavia virheitä:

- lähdekritiikki on ollut täysin olematonta (lainattu kritiikittä mm. valemedia Breitbartia ja yksittäisiä twiittejä)

- osa käytetyistä lähteistä ei tue niiden pohjalta esitettyjä väitteitä

Nuo eivät todellakaan ole ennenkuulumattomia juttuja (huonoissa) graduissa.

- merkittävä osa tutkielmasta ei ollut varsinaisen tutkimuskysymyksen kannalta oleellinen (eli kirjoittaja on tarinoinut pitkät pätkät aidan seipäistä, kuten arvelinkin). Ohjaaja oli esittänyt tämän aiheeseen liittymättämän ja ilmeisen heikkotasoisen osion poistamista (juuri se intersektionaalisen tutkimusotteen "kritiikki"), josta kirjoittaja oli kieltäytynyt.

Tavallisesti tällaisissa tapauksissa hierotaan tutkimuskysymystä itseään siihen suuntaan, että se sopii paremmin tutkielmaan. Ylimääräinen tajunnanvirta gradussa tavallisesti laskee sen arvosanaa, mutta ei johda hylkäämiseen(*).

(*) Lisäys: Eikä välttämättä edes laske arvosanaa. Minulla itselläni oli gradussa paljonkin ihan "tajunnanvirtaa" (omaa spekulaatiota), ja silti arvosanaksi tuli vitonen ja päälle palkinto. Kävin keskusteluja sen käyttämisestä lisurin/väikkärin pohjana, jolloin tuota omaa spekulaatiota olisi pitänyt vahventaa joko lähteillä tai tutkimuksella.

Kannattaa muistaa, että gradussa (kuten opinnäytteissä yleensäkin) tarkastellaan enemmän muotoa kuin sisältöä. Ykkösen gradut ovat melko sekavaa tajunnanvirtaa, jossa lähteet ovat mukana vain näön vuoksi. Vasta kakkosen gradulta odotetaan jonkinlaista ymmärrettävyyttä. Muistutan, että esimerkiksi Helsingin Yliopiston (yleisessä) arvostelutaulukossa kakkosen gradu "muodostaa ymmärrettävän ja riittävän loogisen kokonaisuuden." - ykkösen gradulta tuota ei vaadita.

Mutta gradua lukematta olen tietenkin muiden esittämien mielipiteiden varassa.

 

[BitterX]

Ehkä kaikkein tyypillisin hylkäysperuste on plagiointi, ts. opiskelija ei ole itse tehnyt työtä.

Plagiointi on hylkäämiseen riittävä törkeä virhe, mutta jos kirjoittaja on a) käyttänyt täysin käyttökelvottomia lähteitä kritiikittä ja b) vääristellyt käyttökelpoisen aineiston havaintoja omia mielipiteitä tukevalla tavalla (eli sepittänyt), niin puhutaan myös erittäin vakavista turkimuseettisistä rikkeistä.

Gradu on kuitenkin lähtökohtaisesti julkinen tutkielma, jonka joku saattaa lukeakin. Lisäksi, yliopiston hyväksyessä kirjoittaja voi viitata siihen jatkossa hyväksyttynä tieteellisenä tutkielmana. Eli mitä tahansa sepitettä ei tarvitsisi eikä pitäisi hyväksyä.

 

[Euro71]

...jos kirjoittaja on a) käyttänyt täysin käyttökelvottomia lähteitä kritiikittä ja b) vääristellyt käyttökelpoisen aineiston havaintoja omia mielipiteitä tukevalla tavalla (eli sepittänyt), niin puhutaan myös erittäin vakavista turkimuseettisistä rikkeistä.

Gradu ei kuitenkaan ole tutkimus, vaan harjoitustyö. Siinä saa olla virheitä. Lisäys: Gradu on vähän kuin vähän isompi lukion äidinkielen ainekirjoitus. Gradu saattaa saada hyvän arvosanan pelkästään sillä, että se on "mielenkiintoinen".

Yliopiston ensimmäinen "oikea" tutkinto on väitöskirja, "tutkijan ajokortti", joka siis on ensimmäinen työ, jossa vaaditaan omaa kontribuutiota tieteenalalle. Sitä ennen harjoitellaan.

Gradu on kuitenkin lähtökohtaisesti julkinen tutkielma, jonka joku saattaa lukeakin. Eli mitä tahansa sepitettä ei tarvitsisi eikä pitäisi hyväksyä.

Graduihin olisikin hyvä liittää arvosanat silloin, kun ne julkaistaan. Itse harmittelin arvosanojen puuttumista silloin, kun itse tein gradua ja käytin toisissa graduissa esitettyjä ajatuksia lähteinä.

Käytännössä ainakin tekniikan puolella gradujen hyväksyminen on suht väljää. Kuten sanottu, plagiointi on miltei ainoa syy hylkäämiselle. Toinen syy on se, ettei gradu vain koskaan valmistu eli se ei koskaan täytä gradulle esitettyjä muodollisia vaatimuksia. Sisältöä katsellaan kyllä sormien läpi, se vaikuttaa pääosin vain arvosanaan, ei muuhun.

 

[Euro71]

- merkittävä osa tutkielmasta ei ollut varsinaisen tutkimuskysymyksen kannalta oleellinen (eli kirjoittaja on tarinoinut pitkät pätkät aidan seipäistä, kuten arvelinkin). Ohjaaja oli esittänyt tämän aiheeseen liittymättämän ja ilmeisen heikkotasoisen osion poistamista (kyseessä siis juuri se intersektionaalisen tutkimusotteen "kritiikki"), josta kirjoittaja oli kieltäytynyt.

Otan tämän vähän uudelleen käsiteltäväksi. Disclaimer: Huomatkaa toki, että katselen asiaa luonnontieteellis-teknisten tiedekuntien kautta, eri laitoksilla voi olla erilaisia käytäntöjä.

Hyvin tyypillistä on se, että loppupuolella tutkimuskysymystä viilataan ohjaajan kanssa niin, että se jollain tavalla kattaisi opiskelijan aikaansaannoksen. Aika harvoin opiskelijan halutaan heittävän roskiin sitä, mitä on saanut paperille ylös. Ainakin luonnontieteellis-teknisellä puolella tämä tehdään hyvässä yhteisymmärryksessä, mutta se voi toki johtua siitä, että siellä harvoin käsitellään kovin "kuumia" aiheita.

Toinen tyypillinen juttu on se, että jos opiskelijan gradun aihe ei näytä liippaavan laitoksen tutkimuskenttää, niin ohjaaja ehdottaa siihen keinotekoisesti liitettyjä palasia, joiden avulla se voidaan "lingota" harhapoluille. Tämä on sivustaseuratun kokemuksen perusteella ihan tyypillistä myös humanistisella puolella.

Luonnontieteellis-teknisten graduja hyvin usein vaivaa se, että ne ovat enemmän työselostuksia kuin graduja. Ohjaaja sitten auttaa opiskelijaa liimaamaan tällaiseen työselostukseen päälle jonkinlaista teoreettista viitekehystä. Usein se näyttää juuri niin rujolta kuin venäläisten tankkien "copecaget".

Tältä kannalta katsottuna työn hylkääminen sen perusteella, että siinä on 45 sivua "läskiä" vaikuttaa enemmän siltä, että opiskelijan ja ohjaajan välit ovat olleet tulehtuneita, mahdollisesti jopa laitoksen ja opiskelijan välit. Mutta pidätän oikeuden muuttaa mielipidettäni siihen saakka, että pääsen lukemaan gradun.

 

[Radiopää]

Tältä kannalta katsottuna työn hylkääminen sen perusteella, että siinä on 45 sivua "läskiä" vaikuttaa enemmän siltä, että opiskelijan ja ohjaajan välit ovat olleet tulehtuneita, mahdollisesti jopa laitoksen ja opiskelijan välit.

Niin, jos opiskelija esimerkiksi vittuilee graduohjaajalleen tämän antamasta palautteesta ja haluaa gradun sijaan tehdä työn, jossa voi purkaa omia henkisiä vammojaan, voiko ohjaaja sanoa, että siinä tapauksessa hän ei tule käymään koko gradua läpi, eikä näin ikään voi arvostella sitä (= hylkäys).

Ehkä gradujen hyväksyminen perustuu siihen, että opiskelija on huonosta työstä huolimatta saanut ohjaajan ohjeiden avulla aikaiseksi edes ykkösen työn ja nyt meillä on esimerkki graduntekijästä, joka ei ole kuunnellut.

 

[Euro71]

Niin, jos opiskelija esimerkiksi vittuilee graduohjaajalleen tämän antamasta palautteesta ja haluaa gradun sijaan tehdä työn, jossa voi purkaa omia henkisiä vammojaan, voiko ohjaaja sanoa, että siinä tapauksessa hän ei tule käymään koko gradua läpi, eikä näin ikään voi arvostella sitä (= hylkäys).

Lihavoidusta kohdasta voisin sohaista ampiaispesää ja piikitellä, että eikö tuo ole tyypillistä humanistipuolen graduille?

Tilanteessa, jossa opiskelijan ja ohjaajan yhteistyö ei pelaa, kaikkein tyypillisin keino on vaihtaa ohjaajaa. Ainakaan siinä kontekstissa, jossa olen itse toiminut, ei ohjaaja ole juuri ottanut kantaa siihen, mistä aiheesta opiskelija gradunsa haluaa tehdä. Toki joistain aiheista ohjaaja voi sanoa, että voi olla haasteellinen valinta, mutta tyypillisesti vähän epämääräisemmätkin aiheet kyllä saadaan graduksi mm. edellä esittämieni keinojen avulla.

Ehkä gradujen hyväksyminen perustuu siihen, että opiskelija on huonosta työstä huolimatta saanut ohjaajan ohjeiden avulla aikaiseksi edes ykkösen työn ja nyt meillä on esimerkki graduntekijästä, joka ei ole kuunnellut.

Esität nyt olettamuksen, joka perustuu ohjaajan omaan lausuntoon. Jääräpäinen graduntekijä ei todellakaan ole harvinaisuus millään alalla. Minusta henkilökohtaisesti gradun ohjaajan tehtävä on tukea opiskelijaa tekemään gradu juuri siitä aiheesta ja näkökulmasta, josta hän on sitä tekemässä.

Siis esimerkiksi, sen sijaan että ohjaaja olisi vaatinut nyt keskustelun keskiössä olleen pitkähkön pätkän poistamista, niin tämä olisi vaikkapa ohjannut tekijää löytämään lähteitä analyysilleen tai yhteistyössä tekijän kanssa sorvannut kysymyksenasettelun sellaiseksi, että ko. analyysi olisi edes etäisesti ollut perusteltu. Jos puolestaan ohjaaja ei ole kokenut itseään tarpeeksi osaavaksi valitun näkökulman tai aiheen osalta, hän olisi voinut auttaa tekijää löytämään itselleen asiantuntevamman ohjaajan. Mikään noista toimista ei ole missään tapauksessa ennenkuulumatonta, vaan isoksi osaksi gradujen ohjaajien arkipäivää.

 

[El Gordo]

Käytäntö voi olla sellainen, että gradu hylätään vain jos sitä ei ole kirjoitettu itse (plagiointi) tai sitä ei ole kirjoitettu loppuun (muotovaatimukset ei täyty). Mutta käytäntö ettei gradua koskaan voi hylätä sisällön perusteella ei kuulosta minusta hyvältä. Sehän on opinnäytetyö, eli hyväksyttyyn suoritukseen pitäisi osoittaa oppineensa jotain aiheesta ja myös tieteellisen tutkimuksen menetelmistä.

Eli jos esim. käytetyt lähteet on jotain mielipidekirjoituksia eikä tieteellistä kirjallisuutta, niin kyllä siitä sitten pitäisi pystyä hylsy antamaan.

 

[aquanqua]

Näyttää tosiaan nyt vahvasti siltä, että se gradu hylättiin alunperin, koska se oli... noh... huono. Kuten moni arvelikin.
...

Miksei tästä gradusta löydy mitään tunnistetietoja yms. yliopiston utupub-julkaisutietokannasta? Käsittääkseni opiskelijan on ollut se pakko sinne ladata ja työ on hyväksytty viime(?) kuussa. Tulkaas joku turkulainen selittämään.

 

[Euro71]

Käytäntö voi olla sellainen, että gradu hylätään vain jos sitä ei ole kirjoitettu itse (plagiointi) tai sitä ei ole kirjoitettu loppuun (muotovaatimukset ei täyty). Mutta käytäntö ettei gradua koskaan voi hylätä sisällön perusteella ei kuulosta minusta hyvältä. Sehän on opinnäytetyö, eli hyväksyttyyn suoritukseen pitäisi osoittaa oppineensa jotain aiheesta ja myös tieteellisen tutkimuksen menetelmistä.

Kyllä varmaan sisällönkin perusteella voidaan hylätä, mutta onhan se tosi, tosi harvinaista, koska gradu kuitenkin tehdään ohjatusti, ja ohjaajaa voi vaihtaa, jos yhden kanssa ei yhteistyö tunnu pelaavan. Jossain on mennyt jotain pieleen, jos sellainen ylipäätään tulee arvioitavaksi. Olen tuohon ylös listannut asioita, joita ohjaajat yleensä toteuttavat tekijän kanssa saadakseen gradun näyttämään gradulta, edes huonolta gradulta.

KUKAAN ei kai ole väittänyt, että kyseessä oleva gradu olisi lukematta hyvä, eikö niin?

HUOMAUTAN, että gradu voi saada hyvän arvosanan pelkästään sillä, että se on arvioijan mielestä "mielenkiintoinen" aiheensa tai näkökulmansa takia. Sen ei tarvitse aukottomasti todistaa havaintojaan faktaksi, vaan se voidaan tehdä myöhemmin laajentamalla se vaikkapa lisuriksi tai väikkäriksi.

Koska arvioija voi antaa gradulle korkean arvosanan pelkästään subjektiiviselta tuntumaltaan(*), arvioijilla on jonkun verran kynnystä käyttää tätä toiseen suuntaan eli siis laskea arvosanaa subjektiivisen tuntumansa takia. Kolmosen gradu on sellainen, joka on kaikin puolin mukiinmenevä eikä kauheasti aiheuta värinöitä mihinkään suuntaan. Nelosen gradut ovat arvioijan mielestä "mielenkiintoisia". Alle kolmosen arvosanat annetaan yleensä pelkästään muotoseikkojen puutteiden takia.

(*) Joissain (monissa? Kaikissa?) laitoksissa gradu on arvioitutettava ulkopuolisella asiantuntijalla, jos sille ollaan ehdottamassa vitosta, eli laitos itse ei sellaista yksinään voi antaa.

Pointti: Tässä kyseisessä tapauksessa on kuitenkin kolme alan dosenttia, jotka omalta puoleltaan ovat sanoneet, että vaikka gradu ei ole erityisen hyvä, niin heidän mielestään se silti ylittää hyväksymiskynnyksen. Nyt tällä hetkellä me ollaan ihan puhtaasti Helon & kumppaneiden ja gradun hylänneen laitoksen sanomisten varassa.

Tämä eri tahojen erimielisyys on se juttu, joka saa minut kiinnostumaan hylkäysperusteista, ja joka saa minut pohtimaan tekijän ja ohjaajan, sekä mahdollisesti tekijän ja laitoksen suhdetta.

Eli jos esim. käytetyt lähteet on jotain mielipidekirjoituksia eikä tieteellistä kirjallisuutta, niin kyllä siitä sitten pitäisi pystyä hylsy antamaan.

Sanamuoto taisi olla, että lähteinä on käytetty myös mielipidekirjoituksia.

 

[Osmo Rapeli]

En tosiaan puhunut niistä. Siksi, koska niistä ei voi hyvällä omallatunnolla puhua samassa lauseessa oikeudellisten seuraamusten tai työuravaikutusten kanssa.

Jos valitsee kirjoittaa omalla nimellään ja naamallaan internetiin kärkeviä mielipiteitä, henkilöön käyvää törkypalautetta tulee. Eihän sellainen sivistyneeseen keskusteluun kuulukaan, mutta miten estät? Ja onko lääke varmasti vähemmän haitallinen kuin tauti? Huomioi myös, että sitä törkyä tulee jatkuvasti myös teidän leiristä meidän leiriin. Solidaarisuuden osoituksia Uotilaa kohtaan ei näy edelleenkään; äläs pasko housuusi, senkin kakkapöksy! Oletko muutenkaan eläissäsi laittanut tikkua ristiin, jottei oma leirisi poikkeaisi sivistyneen keskustelun normeista? Tuskin olet nähnyt, miten alatyylistä palautetta tulee vasemmiston trollitileiltä esimerkiksi naispuolisille PS-poliitikoille, mutta minä olen.

Enpä usko, että kukaan loukkaantui. Pöntinen julkaisi mielipiteensä potentiaalisesti yli viidelle miljoonalle suomalaiselle ja niistä joku promillen murto-osa päätti antaa vastineen. Osa tyylikkäästi, osa ei.

Tuo viimeinen kappale oli typerä, mutta todettakoon sen verran, että Puopolo-ihottumastasi kannattaa puhua apteekkarillesi. Joku voide saattaa auttaa niihin näppylöihin.

Oikeudellisten seuraamusten? Laiton uhkaus voi tuottaa pari vuotta vankeutta, ja myös muulla häirinnällä voi joutua poliisin juttusille. Vainoamisella. Eli niillä voi hyvinkin olla oikeudellisia seuraamuksia.

Aika avutonta touhua olla puuttumatta ylipäänsä häirintään. "Minkäs voit?" No vaikka rikosilmoituksen voit tehdä. Ilmiantaa kyseisiä tilejä. Puuttua häirintään yksin ja yhteisönä. Paitsi tietysti jos koet sen vihervasemmistolaiseksi. Selitä se läheisellesi, että emme voi mitään sinua häiriköineelle tai uhkailleelle, koska se on vihervasemmistolaista, joten en voi, en ole sitä leiriä.

 

[Barnes]

Matti Nykäsen kuoltua joku feministi oli heti muistuttamassa Matin lukuisista huonoista puolista.

Noh, Nykäsen kohdalla nämä huonot piirteet on varsin hyvin dokumentoitu. Ei ollut kaukana, että Matista olisi tullut tappaja. Väistämättä se vaikuttaa, millaisena joku henkilö nähdään vrt. nyt vaikka Loiri josta kellään ei tunnu olevan pahaa sanottavaa. Ajankohtaa voi tietysti aina miettiä, en minäkään ryhtyisi Halosen joskus poistuessa taivaallisille demarimaille heti julistamaan, kuinka Tiitisen listan avautuessa näitä valtiollisia hautajaisia tullaan pitämään todella irvokkaina. (en ole tätä mieltä, mutta Halosesta en tosin perustakaan)

IS:n arvostettu Pekka Holopainen kysyi mielestäni aiheellisesti Matin juuri kuoltua, miten tunnettu vaimonhakkaaja saattoi kuitenkin olla naisten keskuudessa hyvin suosittu. Ei siitä kohua syntynyt.

Moni piti Mattia kovana jätkänä - ja hyppääjänä se sitä olikin - kaikesta huolimatta, kertooko se jotain meistä? Minä en tiedä. Itselleni suuri osa Matin mystiikkaa koostui juuri siitä, että hän oli yhtä aikaa hyvin ujo ja julkisuudenkipeä, lajilleen omistautunut mutta myös muulle elämälle perso.

 

[BitterX]

Käytännössä ainakin tekniikan puolella gradujen hyväksyminen on suht väljää.

Tähän puutun sen verran, että yhtä lailla kuin plagiointi, myös muut tutkimuseettiset rikkomukset (esim. sepittäminen) voivat aivan hyvin olla hylkäysperusteita. Olisi toisekseen hyvin kummallista, jos näin ei olisi.

Katson itse asiaa yhteiskuntatieteiden (joskin kvantitatiivisen tutkimuksen) vinkkelistä.

 

[Osmo Rapeli]

Noh, Nykäsen kohdalla nämä huonot piirteet on varsin hyvin dokumentoitu. Ei ollut kaukana, että Matista olisi tullut tappaja. Väistämättä se vaikuttaa, millaisena joku henkilö nähdään vrt. nyt vaikka Loiri josta kellään ei tunnu olevan pahaa sanottavaa. Ajankohtaa voi tietysti aina miettiä, en minäkään ryhtyisi Halosen joskus poistuessa taivaallisille demarimaille heti julistamaan, kuinka Tiitisen listan avautuessa näitä valtiollisia hautajaisia tullaan pitämään todella irvokkaina. (en ole tätä mieltä, mutta Halosesta en tosin perustakaan)

IS:n arvostettu Pekka Holopainen kysyi mielestäni aiheellisesti Matin juuri kuoltua, miten tunnettu vaimonhakkaaja saattoi kuitenkin olla naisten keskuudessa hyvin suosittu. Ei siitä kohua syntynyt.

Moni piti Mattia kovana jätkänä - ja hyppääjänä se sitä olikin - kaikesta huolimatta, kertooko se jotain meistä? Minä en tiedä. Itselleni suuri osa Matin mystiikkaa koostui juuri siitä, että hän oli yhtä aikaa hyvin ujo ja julkisuudenkipeä, lajilleen omistautunut mutta myös muulle elämälle perso.

Tuosta viimeisestä tulee mieleen Matti-elokuvan kohtaus, jossa Pääkkönen vetää hermostuneena lonkeroa ennen keikkaa jännitykseensä. Erittäin todentuntuinen, ainakin mielikuvissa. Ujo-Matti juo taikajuomaa ja muuttuu isokulliseksi koko yökerhon kuninkaaksi.

Ja sitten myöhemmin samalla taikajuomalla muuttuu väkivaltaiseksi. En ole elokuvaa kokonaan tainnut katsoa, se puoli ei tainnut kovin kattavasti tulla käsitellyksi.

 

[Barnes]

Ja sitten myöhemmin samalla taikajuomalla muuttuu väkivaltaiseksi. En ole elokuvaa kokonaan tainnut katsoa, se puoli ei tainnut kovin kattavasti tulla käsitellyksi.

Minä taas olen jokusenkin kerran nähnyt... Kyllä siinä ihan kohtalaisen usein Masa jurrissa lyö ja tarttuu jopa puukkoon, vaikkei miehen väkivaltaisuutta erityisemmin alleviivatakaan. Minään henkilökuvana en Selinin Mattia ottaisi, ymmärrettävästi mutkia on vedetty hieman suoraksi. Esim. Mervi jäi luonnollisesti hyvin pintapuoliseksi, koska Calgary ja laulu-ura veivät leijonaosan ajasta eikä Merviä tai vasta vankilasta vapautunutta Nykästä haluttu kurmottaa liikaa.

Kaikesta huolimatta (kyllähän Mervikin joi ja kävi käsiksi) molemmat, Matti ja Mervi, jollain kieroutuneella tavalla välittivät toisistaan, hyvä että taisivat elää loppuelämänsä suht onnellisina pl. Mervin syöpä.

 

[Wiljami]

Kyllä varmaan sisällönkin perusteella voidaan hylätä, mutta onhan se tosi, tosi harvinaista, koska gradu kuitenkin tehdään ohjatusti, ja ohjaajaa voi vaihtaa, jos yhden kanssa ei yhteistyö tunnu pelaavan. Jossain on mennyt jotain pieleen, jos sellainen ylipäätään tulee arvioitavaksi. Olen tuohon ylös listannut asioita, joita ohjaajat yleensä toteuttavat tekijän kanssa saadakseen gradun näyttämään gradulta, edes huonolta gradulta.

KUKAAN ei kai ole väittänyt, että kyseessä oleva gradu olisi lukematta hyvä, eikö niin?

HUOMAUTAN, että gradu voi saada hyvän arvosanan pelkästään sillä, että se on arvioijan mielestä "mielenkiintoinen" aiheensa tai näkökulmansa takia. Sen ei tarvitse aukottomasti todistaa havaintojaan faktaksi, vaan se voidaan tehdä myöhemmin laajentamalla se vaikkapa lisuriksi tai väikkäriksi.

Koska arvioija voi antaa gradulle korkean arvosanan pelkästään subjektiiviselta tuntumaltaan(*), arvioijilla on jonkun verran kynnystä käyttää tätä toiseen suuntaan eli siis laskea arvosanaa subjektiivisen tuntumansa takia. Kolmosen gradu on sellainen, joka on kaikin puolin mukiinmenevä eikä kauheasti aiheuta värinöitä mihinkään suuntaan. Nelosen gradut ovat arvioijan mielestä "mielenkiintoisia". Alle kolmosen arvosanat annetaan yleensä pelkästään muotoseikkojen puutteiden takia.

(*) Joissain (monissa? Kaikissa?) laitoksissa gradu on arvioitutettava ulkopuolisella asiantuntijalla, jos sille ollaan ehdottamassa vitosta, eli laitos itse ei sellaista yksinään voi antaa.

Pointti: Tässä kyseisessä tapauksessa on kuitenkin kolme alan dosenttia, jotka omalta puoleltaan ovat sanoneet, että vaikka gradu ei ole erityisen hyvä, niin heidän mielestään se silti ylittää hyväksymiskynnyksen. Nyt tällä hetkellä me ollaan ihan puhtaasti Helon & kumppaneiden ja gradun hylänneen laitoksen sanomisten varassa.

Tämä eri tahojen erimielisyys on se juttu, joka saa minut kiinnostumaan hylkäysperusteista, ja joka saa minut pohtimaan tekijän ja ohjaajan, sekä mahdollisesti tekijän ja laitoksen suhdetta.


Sanamuoto taisi olla, että lähteinä on käytetty myös mielipidekirjoituksia.

Omakohtainen kokemukseni ei ole, että gradu olisi pakko päästää läpi kaikissa (paitsi selvissä plagiointi) tapauksissa. Et toki ole myöskään niin kirjoittanut, mutta melko mahdottomaksi menee hylkääminen "pelkästään" sisällön ja lähteiden puuttumisen vuoksi. En toki humanistien laitosten puolelle ole tehnyt ekskursioita kuin korkeintaan yhteissitseissä, mutta jos nyt vaikka bilsalle yrittäisi tarjota jossain evoeko-aiheisessa gradussa työnäytteenään pamflettia missä servaa ilmastonmuutoshoaxaajat ja evoluutiouskovaiset koska Hakkaraisen Tepi on haastattelussa sanonut että taivaan isä määrää säät ja ettei suostu olemaan apinalle sukua ja tuon päälle ei suostuisi näitä teesejään jättämään palautettavasta versiosta, niin voi olla hyväksymisen kanssa hiljaista, vaikka olisi miten mielenkiintoisesti asiansa esittänyt. Ei työtä saa parannettua pelkästään ohjaajaa tai näkökulmaa vaihtamalla jos homma menee liian syvälle metsikköön eikä ohjaajan kommentteja haluta totella.

IL:n jutun varassa ollen vaikuttaa, että gradua ei pitäisi nähdäkseni tuossa väkisin palautettavaksi tarkoitetussa muodossa hyväksyä. Aihe ei kuitenkaan anna perusteita kirjoittaa kymmenien sivujen debunkkauksia, tuollaiset kriittiset pohdinnat menisi järkevästi tosiaan sinne pohdintaan ja mittaa ehkä kappale, jos kokee tarvetta debunkkailulle. Jotenkin kuvaavaa mielestäni että "Gradussa käsitellään myös Japanissa tapahtuneita seksuaalirikoksia ja mediaa, joskaan ei vastaavassa mitassa kuin mitä intersektionaalisuutta ruodittiin." Siis gradun aihettakin muistettiin kuitenkin käsitellä työssä. Pamflettiin sitten ilmeisen kritiikittä kymmeniä sivuja lähteistettynä mm. magneettimediatason "julkaisuilla" ja twitterviesteillä. Mielestäni on kummallista että yhtenä perusteena valituksille pidetään että olisi pitänyt poistaa 45 sivua jo valmiiksi kirjoitettua tekstiä. Eli että kun oli nähnyt sen vaivan että oli naputtanut puutaheinää, niin sen pitää antaa olla työssä vaikkei liity aiheeseen eikä täytä laatuvaatimuksia vaikka liittyisi. Toki vituttaa jos on mielestään tuottanut hyvääkin tekstiä ja onhan sitä itsekin huomannut että liian helposti hirttäytyy tuotettuun tekstiin ja yrittää retusoida väkisin vaikka helpommalla pääsisi kun poistaisi kappaleen ja kirjoittaisi kokonaan alusta jos ylipäätään on asiaa mitä kuuluisi lopputuotteesta löytyä.