Tästä olen täysin samaa mieltä. Tosin "transasia" on mielestäni kaikkea muuta kuin loppuun kaluttu, vaikkakin siinäkin on selkeästi osoitettavia ongelmia esim. Suomen lainsäädännössä jo nykytiedon perusteella. Transasioista keskustelu on tällä hetkellä todella tunteellista ja ali- ja ylireagointeja tulee puolin ja toisin kaiken aikaa. Se on kuitenkin aihepiirinä mielestäni erityisen mielenkiintoinen ja luulen, että siitä käydyn keskustelun pohjalta voidaan tulevaisuudessa vetää yleisiä johtopäätöksiä vähemmistöpolitiikasta, vähemmistöjen oikeuksista ja ennen kaikkea sallituista puhetavoista näitä kysymyksiä pohdiskellessa.
Uskon, että transasia tulee suuren yleisön tietoisuuteen ennemmin tai myöhemmin - aivan kuten homoliitotkin. Luulen, että siitä tulee yllättävänkin iso keskustelu, sillä yhteiskuntamme on jaettu binäärisen sukupuolikäsityksen mukaiseen järjestykseen. Odotettavissa on, että keskustelua käydään laajemminkin siitä, miten sukupuolikategorisointiin ja seksuaalisuuteen suhtaudutaan.
Niin, siis olen ihan kirjaimellisesti aatehistorioitsija ja vaikkei feminismi minun erityisalaani olekaan, tunnen sen historian pääpiirteittäin melko hyvin. Sosiologian sivuaineeni opiskelin vain perusopintotasolla, mutta tunnen henkilökohtaista mielenkiintoa niihin asioihin. Marxilaisuudella tarkoitin siis tutkimusasetelmaa, en poliittista aatetta. Marxilainen lähestymistapahan voi olla ihan hedelmällinenkin joihinkin yhteiskunnallisiin asioihin, mutta olen itse kokenut sen yksinkertaistavaksi mitä tulee sukupuolikeskusteluun. Radikaalifeminismin (puhun tässä nyt yhdestä köntsästä kun miehistäkin saa puhua ;)) tietyt johtopäätökset ja valtanäkemykset ovat mielestäni peräti typeriä.
Marxilaisesta dialektiikasta löytyy monia yhtymäkohtia feministiseen yhteiskuntateoriaan, minkä vuoksi nämä kaksi aatteellista suuntausta risteävätkin monilta osin. Koska feminismi on enimmäkseen vasemmistolainen aate, sillä on myös marxilainen koulukuntansa. Tämä koulukunta näkee patriarkaatin ja porvarillisen eliitin yhtenä ja samana valtablokkina.
Sitten on vielä sekin näkökulma, että kapitalismi edustaa käytännössä maskuliinisuuteen liitettyjen ominaisuuksien hegemoniaa. Tässä mielessä feminismi kallistuu marxilaisen talousteorian puolelle.
Olet kyllä oikeassa siinä, että marxilaisuutta tarkasteltaessa pitäisi määrittää, mihin tarkoitukseen ja miltä osin sitä käytetään. Yleensä julkisissa keskusteluissa marxilaisuus näyttäytyy turhan yksipuolisena aatteena, koska ihmiset yhdistävät siihen lähinnä kaikki aatteen nimissä suoritetut, epäonnistuneet yhteiskuntakokeilut.
Vaikka yhteiskunta ja ihmisyhteisöjen toiminta kiinnostaa minua aivan vietävästi, niin yhteiskuntatieteissä minua häiritsee todella paljon tämä teoriaohjautunut tapa tarkastella jotain asiaa. Esimerkiksi juuri toksinen maskuliinisuus on varmasti käyttökelpoinen tapa kuvailla jotain "mieskulttuurin" huonoja piirteitä, mutta että silläkö selitettäisiin miesten länsimaisessa kulttuuripiirissä tai Suomessa kokevat ongelmat kokonaisuudessaan? Deskriptiiviseen tarkastelunäkökulmaan tottuneelle historioitsijalle tällainen vaikuttaa yliyksinkertaistamiselta ja toisaalta liikaa siltä, että asioihin löydetään yllättäen universaali kuvaus tai ratkaisu (jota ei oikeasti ole olemassa, asiat ovat monimutkaisia).
Näin varmasti onkin. Mielestäni on kuitenkin relevanttia rajata tarkastelukohde niin, että sen merkitys ei häviä liian lavean terminologian alle.
On tietysti olemassa monia syitä sille, miksi osa miehistä ei siedä nykyistä yhteiskuntajärjestystä ja sen asettamia paineita. Monet näistä syistä kuitenkin johtavat samaan alkupisteeseen: kulttuuriin, joka kannustaa miehiä menestymään hinnalla millä hyvänsä. Sen kulttuurin tuotteita on sitten erilaiset uskonnolliset, taloudelliset ja sosiaaliset tekijät, joita yleensä käsitellään erillisinä tekijöinä.
Olen tainnut aiemmin todeta, että minua ei feminismissä kiinnosta niinkään reaalipoliittiset aspektit; feminismi ei aatesuuntauksena omaa juuri minkäänlaista vaikutusvaltaa verrattuna globaaleihin poliittisiin trendeihin ja instituutioihin. Feminismillä on kuitenkin tarjota joitain aatteellisia työkaluja selittämään sitä, miksi yhteiskuntamme tuottaa monia haitallisia ilmiöitä ja ihmisten välistä epätasa-arvoa. Lisäksi on olemassa monia käytännön arvokysymyksiä, jotka edustavat feminististä agendaa.
Monille ihmisille tekisi hyvää pohtia, onko nykyinen yhteiskuntamme kaikilta osin ideaali. Olisi viisasta kyseenalaistaa monet käytännöt, joiden ainoa perustelu on traditio tai intuitio.
Ja vähättely senkus jatkuu. Sitten otetaan linkki missä on yhdistetty väkivalta ja seksuaalinen väkivalta saman prosentin alle. Loput linkit ei mainitse miehiä ollenkaan. Koska vittuakos sinua miehet kiinnnostaa öyhötykseltäsi.
Sitten vedetään laajat johtopäätökset miten naiset on heikompia, paitsi.
Törkeä perheväkivalta kohdistuu miehiin naisia useammin | Yle Uutiset | yle.fi (linnki yleen)
Tasa-arvoa? Miehet ja naiset kokevat parisuhteessa yhtä paljon väkivaltaa - Suomenkuvalehti.fi (linkki suomen kuvalehteen)
Miehiin kohdistuva väkivalta - Väkivallan vähentäminen (vakivallan vahentaminen.fi sivuston juttu missä oikein lähteet mukana)
Ai niin miehet onkin kokeneet väkivaltaa 55% tapauksista vrt. sun naisten 30%
https://www.miessakit.fi/easydata/c...s/Liitetiedostot/vaiettu_va776kivalta_web.pdf (miessakit ry:n väkivaltakatsaus)
https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/225915/Katsauksia_23_Danielsson_Kääriäinen_2017.pdf?sequence=1 (kansallinen rikosuhri tutkimus)
Miehet ja naiset kokevat väkivaltaa tilastollisesti käytännössä ihan yhtä paljon. Naiset kokevat seksuaalista väkivaltaa hieman enemmän kuin miehet ja miehet taas vakavaa väkivaltaa enemmän kuin naiset. Sinun vähättelysi ja asian vierestä laukomisesi on aivan naurettava yritys kääntää faktat muuksi. Sä jatkat edelleen tuolla öyhötys ja vähättelylinjalla. Mitään aikomusta sinulla ei, edeleenkään, ole käydä mitään asiallista keskustelua asiasta, vaan vain öyhöttää. Et pysty edes myöntämään että valheellisesti otit tuon 30% missä yhdistettiin väkivalta ja seksuaalinen väkivalta, vaikka kaikissa tilastoissa seksuaalisen väkivallan osuus on pari prosenttia kaikesta väkivallasta.
Minä esitin väitteen seksuaalisen väkivallan ja sen uhan sukupuolittuneesta luonteesta. Tämä ei sinulle kelvannut edes poikkeusmainintojen kera, joten mielellään keskittyisin siihen seksuaalisen väkivallan tarkasteluun sen sijaan, että vertaillaan yleisiä väkivaltatilastoja. En ole missään vaiheessa väittänyt, että miehet olisivat suojassa väkivallalta. Väkivaltarikollisuus yleisemminkin on pääsääntöisesti miesten harjoittamaa ja kohdistuu sekä naisiin että miehiin.
Mitä tulee noihin tarjoilemiisi linkkeihin, niin useampikin niistä viittaa samaan Ruuskasen et al tutkimukseen, jonka jo aiemmin linkitit ja johon viittasin vastineessani.
Miessakkien tutkimus on asetelmaltaan niin epämääräinen, että sitä ei voi millään lailla tarkastella samassa kontekstissa kuin minun esittämiä tutkimuksia. Tuossa tutkimuksessa nimittäin viitataan väkivaltaan hyvin lavealla määrittelyllä. Tässä yksi lainaus tutkimuksesta:
Henkinen väkivalta on ensisijaisesti ollut huonommuuden osoittamista (N=37). Tätä on tapahtunut muun muassa nimittelemällä, mitätöimällä ja alentamalla toista.
Suosittelisin myös pohtimaan, millä lailla miesten ja naisten fyysiseen uhkaan liittyvä asema vaikuttaa esim. perheväkivaltaan. Molemmat osapuolet ovat varmastikin kykeneviä ja taipuvaisia käyttämään väkivaltaa. On kuitenkin selvää, että nainen on fyysisesti heikompana osapuolena lähes poikkeuksetta ns. haavoittuvampi osapuoli. Niin henkisesti kuin fyysisestikin.
Ja koska oletan, että tartut ylläolevaan kommenttiin, totean, että mikään väkivalta ei ole oikeutettua. Kaikkeen väkivaltaan tulisi puuttua asianmukaisella vakavuudella, minkä vuoksi pidänkin valitettavana, että miehiä ei kaikissa tapauksissa pidetä uskottavina väkivallan uhreina.