Yhteiskunnan. Tämä heijastuu politiikkaan, julkisuudessa käytyihin keskusteluihin, mediaan, kirjallisuuteen, sarjakuviin, peleihin, sosiaaliseen vuorovaikutukseen jne.
Olen valmis ostamaan sen, että miehet ovat ns. yliedustettuina mainitsemissasi esimerkeissä ja täten muodostavat standardin. Mutta en pysty olemaan samaa mieltä siitä, että miesoletettu henkilö olisi henkilönä ihanne yhteiskunnan näkökulmasta. Kuriositeettina mainitsen kuitenkin politiikasta sen verran, että usein kerrotaan kuinka miehet eivät voi äänestää naista, koska nainen ei pysty feminiinisten ominaisuuksien takia johtamaan. En ole koskaan kuullut yhdenkään miehen toteavan, että nainen ei kykenisi johtamaan, koska naiset ovat niin emotionaalisia tmv. Sen sijaan olen kuullut kaksi kertaa naisen toteavan tällä tavoin.
Kuten totesin aiemmin, mies voi omata feminiinisiä piirteitä ja nainen maskuliinisia. Sukupuoli on tässä vain yläkategoria, josta puhutaan binäärisesti johtuen nyky-yhteiskunnan tavasta jäsennellä ihmisiä vastakkaisiin lokeroihin.
Se ei ollut se pointti, että kuka voi omata ja mitä piirteitä. Vaan, että feminiiniset piirteet ovat yksinomaan hyviä, maskuliiniset yksinomaan pahoja, on niin mustavalkoista ajattelua, että en voi ostaa tätä ajatusmallia.
Maskuliinisuus hallitsee globaalisti. Ei taida olla edelleenkäään maailmanhistoriassa parlamenttia, joka olisi naisenemmistöinen. Miehet äänestävät voittopuoleisesti "kovaa politiikkaa", jossa asioita ratkotaan trumppilaisella "mulla on isompi nappula"-tyylillä.
En ole koskaan ymmärtänyt tätä, että naisenemmistöinen olisi jotenkin kuvaavaa kehitykselle ja tasa-arvolle. Jälleen mennään siihen päähän altaassa, jossa todetaan, että tärkeämpää on se kuka sanoo, ei se mitä sanoo. Tästä naisenemmistöstä tulee muutenkin mieleen mainos, jossa kerrotaan kuinka palkkatasa-arvo ei ole tarpeeksi, vaan naiset vaativat enemmän. Ja tästä huolimatta liikkeen sisällä puhutaan tasa-arvon tavoittelusta. Välillä vain se tasa-arvo unohtuu.
Tässä mainos, johon viittaan,
klik. Ja tässä on siihen annettu jo hyvä vastine, joten en lähde itse ottamaan sen suuremmin siihen kantaa,
klik. Linkit YouTubeen.
Jos vertailua tehdään maiden välillä, niin Suomelle hyvä verrokki on naapurimaa Ruotsi. Regiimeissä ei suurta eroa ole, mutta Ruotsissa ovat painottuneet naisten ja vähemmistöjen oikeudet kautta linjan paremmin kuin Suomessa. Tämä on näkynyt siinä, että Ruotsissa lainsäädäntö on selkeästi feministisempää kuin meillä. Suomessa piti käydä vuosikymmenien vääntö homoliitoista, avioliiton sisäinen raiskaus kriminalisoitiin vuonna 1994 (muuan Sauli vastusti ja vaati lisäklausuuleja, ettei nyt ihan lähde käsistä), perhevapaaudistus kopsahti rahoitukseen (kaivoksille riittää kuitenkin Sipilän mielestä satoja miljoonia) ja suostumuksen vaatimuksen lisääminen seksuaalirikoslainsäädäntöön on "elämälle vieras" (Häkkänen). Suomi on ollut toistuvasti EIT:n kynsissä ihmisoikeuskysymysten tiimoilta. Armeijankaan suhteen mitään ei näytä tapahtuvan tasa-arvon lisäämiseksi.
Koen Ruotsin hiukan tylsänä verrokkina, mutta mennään sillä. Yhteenkään kehittyvään maahan ja tasa-arvoon valtion sisällä et valitettavasti ottanut kantaa. Mutta siis, Ruotsi lienee feministisempi maa kuin Suomi ja lainsäädäntö voi olla feministisempää, mutta ainakin Global Gender Gap -reportin mukaan Ruotsia tasa-arvoisempia valtioita ovat Suomi, Norja ja Islanti. Raportin tasa-arvoindeksi asettaa järjestykseen 145 maata sen mukaan, kuinka tasa-arvoisesti naiset osallistuvat talouselämään ja politiikkaan ja millaiset erot koulutuksessa ja terveydessä on sukupuolten välillä. Kyseessä on tosin kolme vuotta vanha tutkimus, enkä tiedä onko uutta vielä tehty, mutta tämän tutkimuksen valossa vaikuttaa mielenkiintoiselta, että raportin mukaan epätasa-arvoisempi Ruotsi pitäisi ottaa malliksi kehitykselle.
