Tämä kaikki on feminismin ansiota? Enemmän tuolla nyt on tekemistä vaikka kristinuskon kanssa, joka tunnustaa kaikkien ihmisarvon toisella tapaa kuin esim. islam tai muut heimouskonnot. Tuota voisi myös nimittää suomalaiseksi käytännöllisyydeksi.
Kristinuskon kanssa? :D Et voi olla tosissasi. Erittäin vaikutusvaltaiset teologit (esim. Augustinus) pitivät naisia tarpeettomina paheiden kylväjinä ja myöhemmin kristinuskon naisihanne oli absoluuttisen mahdoton: synnyttäneenäkin neitsyt, täydellisen pyhä olento (miehet saivat olla millaisia häntäheikkejä hyvänsä).
Hyvin vähän tuolla on tekemistä feminismin kanssa. Vielä vähemmän sillä on tekemistä nykypäivän feminismin kanssa. Enemmän naisten asemaa ovat parantaneet esim. maailmansodat.
"Hyvin vähän"? Nyt kyllä kaipaisi aika raskaita perusteluja, parempia kuin "esim. maailmansodat", vaikka niillä kiistatta olikin vaikutusta varsinkin siihen, millaisina naiselle mahdolliset työnkuvat nähtiin. Väitän, että valistusajattelijoilta (Bentham. Wollstonecraft & co) lähtöisin olevat ajatukset olivat välttämättömiä sen näkemyksen synnyttämiseen, että naiset ansaitsevat samat oikeudet kuin miehet. Heidän ajatteluunsa pohjaavat naisasialiikkeet saivat merkittäviä voittoja jo ennen maailmansotia (äänioikeus joissain maissa, opiskeluoikeus yliopistoissa, ym.). Ei feminismin merkitystä voi vähätellä myöhempinäkään aikoina, sillä esim. biologien ja psykologien näkemykset vielä 60-luvulla kyllä kaipasivat sitä diskurssianalyysiä aika lailla (naiset ovat totta kai yhtä tärkeitä kuin miehet, kodin hoitaminen on tosi arvokasta työtä!).
Ja kuten jo aiemmin todettua, nykyfeminismikin on käsitteenä varsin häilyvä. Jos puhutaan radikaalifeminismistä, niin kyllä, ei sillä ole paljoa tekemistä aikaisemman tasa-arvon ihanteen kanssa, jota feminismi ajoi. Olen jo tässä ketjussa sanonutkin mielipiteeni siitä.