Muuten asiallinen puheenvuorosi menee päin seiniä sen vuoksi, että ensin määrittelet lahjakkuuden tavalla, joka ei vastaa ainakaan yleistä kielenkäyttöä. Lahjakkuutta on varmasti myös se, että kykenee keskittymään tehtäviinsä, kykenee suunnittelemaan esimerkiksi opintonsa, työnsä tai minkä tahansa projektin siten, että ne saatetaan menestyksellä loppuun.
Lasken myös itsekin jonkinlaisen "organisointitaidot" lahjakkuuden piikkiin. Keskittymiskyky on myös lahjakkuutta tietyllä tasolla (esim. lentäjien keskittymiskyvyn täytynee olla melko hyvä).
Enkä minä tiedä, ovatko nuo hikipingot niin hyviä edes suunnittelemaan ja toteuttamaan? Laiskempi henkilö saattaa suunnitella jopa paremmin (ts. lukee vain pakollisen, suunnittelee opiskelun siten, että mahdollisimman vähän aikaa kuluu lukemiseen). En vain näe lahjakkuutena sitä, että henkilö jaksaa istua tunnista toiseen kirjan ääressä, noin yksinkertaistettuna. Valitettavasti moniin oppilaitoksiin (korkeakoulut) pääsee nykyään juurikin tuolla pänttäämisellä, eikä niinkään lahjakkuudella.
Kun puhutaan lahjakkuudesta, minulle se merkitsee tavalla tai toisella tehokkuutta. Lahjakas opiskelija on sellainen, joka oppii eniten /opiskeltu tunti. Lahjakkuutta ei ole pääsääntöisesti se, että pystyy kasvattamaan tuota opiskelutuntien määrää. Opiskelutuntien määrän kasvattaminen on vain marginaalisesti lahjakkuutta. Jos haluan karrikoida, voisin sanoa, että pidän lahjakkaana henkilöä, joka pystyy istumaan kirjan ääressä keskittyen 20 tuntia putkeen. En koe sitä kuitenkaan opiskelun kannalta relevantisti lahjakkuutena, vaan lahjakkuus opiskelussa perustuu nimenomaan tuohon tehokkuuteen.
Omasta mielestäni olisi syytä jakaa henkiset kyvyt laajemmin esimerkiksi käyttäen englanninkielisiä termejä wisdom, knowledge ja understanding.
Tämä oli hyvä jako! Näistä lähimpänä lahjakkuutta näkisin tuon ymmärryksen (understanding).