Taas uutisoidaan ensisynnyttäjien keski-iän nousseen viime vuonna jokavuotiseen tapaan.
Miksi feministit eivät voimakkaasti aja sitä kehitystä vastaan. On aivan päivänselvä juttu, että parikymppisen keho on raskauteen, synnytykseen ja pikkulapsiarkeen pystyvämpi kuin nelikymppisen.
Puhutaan naisten oikeuksista samaan kuin miehillä, mutta ei pyritä edistämään sen, mitä erittäin suuri joukko naisista haluaa (äitiyttä) sujumista mahdollisimman hyvin. Toki jotkin tavoitteet edistävät tätä välillisesti, mutta suoraan ei juurikaan.
Feministit yleisesti ottaen kannattavat naisten vapautta valita sen sijaan, että naisia painostettaisiin synnyttämään nuorena tai että aborttimahdollisuutta heikennettäisiin. Ensisynnytysiän kasvaminen on ihan yleinen ilmiö kehittyneissä maissa. Parhaiten asiaan voidaan vaikuttaa niin, että tuetaan lapsien hankkimista mahdollisimman paljon yhteiskunnan toimesta. Myös koulutuksen piiriin nopeasti pääseminen on tärkeää; Suomessa yliopistoihin yms. pääseminen vaatii monilta useitakin välivuosia, ja se tietysti näkyy sitten siinä, että lapset hankitaan vanhemmalla iällä.
Miten ihmeessä muka näin, jos samasta työstä saa saman palkan (selittämätön osa taitaa olla marginaalinen)? Jos saman tuntimäärän tekevä miessairaanhoitaja saa saman työmäärän tekemisestä isomman palkan kuin naissairaanhoitaja, se implikoi eroja miesten ja naisten tekemän työn arvostuksessa. Ei se että naissairaanhoitaja tienaa vähemmän kuin miesdiplomi-insinööri.
Vai tarkoitatko, että on olemassa ns. miesten ja naisten töitä ja myös miesten naisvaltaisilla aloilla tekemä työ niputetaan tämän vuoksi arvostuksessa "naisten tekemäksi työksi"? Outo ajatus jota en kannata. Juuri tällaisten sukupuoliroolimielikuvien purkamista kannatan.
Niin, vaikka työehtosopimukset velvoittavat maksamaan samasta työstä samaa palkkaa, ei lopputulema ole aina tasa-arvoinen. Palkkaukseen vaikuttavat monet muutkin seikat, kuten palkankorotukset, bonukset, työuran kehitysmahdollisuudet, perhevapaat, ylityömahdollisuudet yms. Naisia myös syrjitään työhönotossa ja urakehityksessä, koska naistyöntekijällä on mahdollisus tulla raskaaksi, mikä aiheuttaa työnantajalle kuluja.
Tämä koko palkkakeskustelu pyörii kuitenkin siinä mielessä teoreettisella tasolla, että lainsäädännöllisesti ei ole tehtävissä ihan hirveästi asian ratkaisemiseksi. Yhteiskunnallisessa keskustelussa ja asenteissa on kuitenkin paljon parantamisen varaa siinä mielessä, että pitäisi tähdätä tilanteeseen, jossa sukupuolella ei ole merkitystä urasuunittelun, palkkauksen tai arvostuksen suhteen. Parisuhteissa eläviä ihmisiä ei voi pakottaa jakamaan koti- ja lastenhoitotyötä tasaisemmin, mutta heitä voidaan kannustaa ja kehottaa toimimaan tasapuolisemmin.
Minkäslaiset ne palkkaerot on sitten, kun palkat suhteutetaan tehtyihin työtunteihin? Taitaa vaaka kallistua toiseen suuntaan.
Asia ei ole niin yksioikoinen, että miehet raataisivat kovempaa samalla, kun naiset makoilevat kotona. Ennemminkin yhteiskunnassamme vaikuttavat vielä vanhat roolijaot, joiden mukaan mies käy palkkatöissä ja tekee uraa, kun nainen on samalla kodin ylläpitäjä. Tietenkään asetelma ei ole niin kategorinen, mutta vielä on pitkälti matkaa siihen tilanteeseen, jossa sukupuoli ei määrittäisi millään tasolla ihmisen roolia yhteiskunnassa.