Osmo Rapeli
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Kuusijuhla - Sex Festival
Aikas isossa ristiriidassa on feminismin alkuperäinen tavoite naisen aseman parantamisesta suhteessa islamiin. En ole koskaan pystynyt tätä ristiriitaisuutta käsittämään. Nimenomaan ne islaminuskossa sorretut naiset olisivat niitä, joita feministien (ja muidenkin) tulisi puolustaa uskonnon määräämää miesten ylivaltaa vastaan. Sen sijaan asiasta vaietaan kokonaan tai yritetään valkopestä koko asiaa ihmeellisillä "kyllä huivia käyttävä nainenkin voi olla onnellinen"-puheilla.
Tässä auttaisi nopeaan tahtiin etenevien keskusteluohjelmien ja kolumnien sijaan se, että kerrottaisiin dokumenttien kautta siitä mitä muslimiperheiden lapsille opetetaan naisen asemasta, ja millä tavalla naisiin ja naisten kautta pyritään negatiivisesti(kin) vaikuttamaan.
Sama koskee tietty muitakin uskonnollisia yhteisöjä, mutta ymmärrykseni mukaan se fundamentalistisin osa äärimuslimeista ja ne "pahat imaamit" pyrkivät paljon vaikuttamaan myös miehiin naisten kautta.
Tämä auttaisi sekä "hyviä muslimeja" että meitä ymmärryksen osalta.
Feministit ajattelevat, että muutoksen täytyy lähteä kulttuurin itsensä sisältä. Siihen ei sovi valkoisen länsimaisen heteronaisen puuttua, koska se olisi (yli)vallan ilmentämistä.
Luulen että feministit eivät tuo tätä voimakkaammin esiin siksi, että silloin tasa-arvon suhteellisuus nousisi kiusallisesti esiin, jolloin feminismi paljastuisi vallankäyttöjärjestelmäksi. Niin kauan kuin feminismi edustaa ikään kuin yleistä hyvää ja yleistä käsitystä yhteistä tasa-arvosta, sillä on paljon enemmän valtaa kuin silloin, kun se esittäytyy tietyn käsityksen eturyhmäksi.
Ok, tämä on feminismiketju, mutta samaan hengenvetoon totean etten näe kokonaisuutena silti islamin varjopuolina (suomalaisia) feministejä.