Naiset voisivat alkaa hyviksi mimmeksi ja palkkaamaan toisiaan jos he olisivat sellaisessa asemassa että päättäisivät palkkaamisista.
Mä taas luulen, että yksi suurimpia eroja sukupuolien välillä on se, että miehet osaavat olla kavereita vaikka olisivat käytännössä kaikesta erimieltä, ja naiset eivät.
Esimerkiksi näihin naisten hyväveliverkostoihin on liitetty seuraavia, varsin pelottavia ominaisuuksia:
A: Ensisijaisesti työmahdollisuuksiini liittyvien pelkojeni takia. Valtaosa akateemisesta yhteisöstä ja siten myös rahoituksesta päättävistä tahoista kuuluu feminismiä kannattavaan vihervasemmistoon. Olen huomannut jo aiemmin, että muutamia kannanottojani on katsottu pahalla. Mahdollisuuteni edetä tieteellisellä uralla ja saada rahoitusta huononevat merkittävästi, jos kritisoisin feminismiä ja feministejä julkisesti.
B: Sama syy. Olen freelancer, ja moni töistäni päättävä on feministi. Jos et ole heidän puolellaan, he voivat torpedoida mahdollisuutesi. Lisäisin myös tämän valitettavan tylsäksi hoetun itsestäänselvyyden: arvatkaa kahdesti, millaisen paskamyrskyn olen saanut aikaiseksi kommentoituani feminismiin liittyviä kysymyksiä sosiaalisessa mediassa. Enkä edes kritisoinut, vaan tarjosin käsiteltävään asiaan maltillista näkökulmaa. Vihan määrä yllätti ja pelotti.
A: Feministit ovat tehokkaita vaientamaan kriitikon. He ovat joukkolynkkaamisen ja noitavainomaisen toiminnan mestareita. Feministit puuttuvat siihen, kuka kommentin sanoo, ei siihen, mitä hän sanoo. Esimerkiksi minua on epäilty naisvihaajaksi, tai että minulla on omaan naiseuteeni liittyvä ongelma. Jos kriitikko on nainen, he sanovat, ettei tämä ymmärrä omaa parastaan. Että hänen maailmankuvassaan on jokin todella pahasti vialla.
Lisää ketjussa käsitellyistä:
KC: Keitä kuuluu radikaalifeministeihin? Keitä tarkoitatte heillä?
A: Naisasialiitto Unioni ja sen liepeillä olevat feministit yleisesti. Jos pitää mainita joku nimi, niin kyllä radikaaleinta siipeä edustaa professori
Tiina Rosenberg.
KC: Mutta eikö Suomi pyöri miesten tahdon mukaan?
A: Radikaalifeministien luoma ja ylläpitämä salaliittoteoria, jonka mukaan miehet systemaattisesti sortavat naisia ja vaikeuttavat naisten täysvaltaista osallistumista yhteiskunnan toimintaan on täysin absurdi. Suomessa naisten osuus työntekijöistä on kasvanut huimasti sotien jälkeen. Koulutuksen, etenkin korkeakoulutuksen, osalta naiset ovat jo ohittamassa miehet. Suomessa on merkittävissä ja vaikutusvaltaisissa asemissa olevia naisia niin yritysmaailmassa, yliopistoissa kuin politiikassa. Nämä faktat osoittavat, että naisilla on tasavertainen mahdollisuus toimia vaativissa tehtävissä, yksilöllisten kykyjensä ja ominaisuuksiensa puitteissa. Sivuhuomautuksena: feministit ovat harvemmin ruinaamassa sukupuolikiintiöitä kaivoksiin, öljynjalostamoihin tai viemäreihin.
B: Katsotaanpa, miten suomalaiset miehet tähän naisten sortamiseen pystyisivät. Tilastoissa miehet ovat kaikilla sosioekonomisilla ja henkisillä mittareilla mitattuina naisia huonommassa asemassa. Syrjäytymisriski miehen kohdalla on paljon suurempi kuin naisen. Alkoholismi, riski kuolla väkivaltaisesti tai oman käden kautta – kaikissa näissä miehet ovat yliedustettuina. Näistä tosiasioista huolimatta valtaosa feministeiksi itseään kutsuvista kuluttaa kaiken energiansa taisteluun naisten olojen parantamiseksi. Olojen, jotka ovat tilastojen valossa suorastaan loistavat.
A: On naurettavaa puhua valkoisen duunarimiehen oletetusta etuoikeudesta, jota hänellä ei enää ole. Anteeksi, mutta milloin valkoinen duunarimies on ollut Suomessa etuoikeutetussa asemassa? Milloin suomalainen duunarimies on voinut olettaa elämältä muuta kuin sitä, että työtä tekemällä saa toimeentulon? On harhaista väittää, että duunarimies pitäisi lähtökohtaisesti itsellään jotain muita "etuoikeuksia". Jos mies on tehnyt työnsä hyvin, silloin on voinut saada, nimenomaan saada, itselleen rouvan ja lapsiakin. Mutta nämä on täytynyt pitää myös leivässä. Yhtä naurettavaa kuin puhuminen valkoisen duunarinmiehen etuoikeudesta, on sanoa, että sodissa ensisijaisia kärsijöitä ovat naiset, koska he menettävät miehiään ja veljiään. Eli unohdetaan, ketkä sitä sotaa todella käyvät.
Naiset, jotka vihaavat feministejä | Kulttuuricocktail | yle.fi
Edit: Haastateltavat ovat siis kaksi kolmikymppistä naista. A on tohtorikoulutettava, B töissä kulttuurialalla. Se miksi he eivät halua antaa haastattelua omalla nimellään löytyy kohdasta yksi.
Onko teidän mielestä nytten sitten hyvä juttu, että Suomessa, vittu Suomessa vuonna 2016 ei ole uskallettu antaa tuollaisia lausuntoja omalla nimellään?