Feminismi – tasa-arvon asialla?

[TosiFani]

Entä miksi introverttien ja ekstroverttien välillä ammottava tasa-arvokuilu saa ammottaa vapaana? Tänäkin päivänä koululaisia palkitaan "tuntiaktiivisuudesta", mikä tarkoittaa sellaista toimintaa missä tehokkaan oppimisen näytteleminen palkitaan. Introvertin luontainen oppimistapa aliarvostetaan jo lapsena, vaikka heillä virheiden määrä jää usein ekstroja pienemmäksi.

Tästä käydään paljon keskustelua mm. peruskoulun parissa, miten uuden ops:n aikana huomioidaan introvertit oppilaat.

 

[dana77]

Entä miksi introverttien ja ekstroverttien välillä ammottava tasa-arvokuilu saa ammottaa vapaana?



Tänäkin päivänä koululaisia palkitaan "tuntiaktiivisuudesta", mikä tarkoittaa sellaista toimintaa missä tehokkaan oppimisen näytteleminen palkitaan. Introvertin luontainen oppimistapa aliarvostetaan jo lapsena, vaikka heillä virheiden määrä jää usein ekstroja pienemmäksi.

Kieltämättä nuo on synnynnäisiä ominaisuuksia.
sama pätee kunnianhimoon, älykkyyteen ja ahkeruuteen. Nekin vaikuttavat koulumenestykseen.

Varmaan tuntiaktiivisuudesta palkitsemisen idea on kannustaa aktiivisuuteen ja yrittämään. Myös liikunnassa palkitaan yrittämisestä. Ylioppilaskokeissa tai pääsykokeissa niistä ei palkita. Paitsi johonkin teatterikorkeakouluun voi introvertin olla vaikea päästä.

 

[dana77]

Tästä aasinsillasta kopsuttelen omaan havaintooni: sairastunutta lasta jää ensisijaisesti hoitamaan se vanhemmista, kumpi on julkisella sektorilla toissä. Näin karkeasti sanottuna. Tietysti joskus on kumpikin, joskus ei kumpikaan. Taas yksi tasa-arvonäkökulma; julkisen sektorin tylntekijän asema on monella tapaa turvatumpi kuin yksityisen. Nimimerkki itse kunnalla, vaimo valtiolla.

Sairaan lapsen hoidon järjestämistä olisi hyvä tutkia näissä vertailuryhmissä:
-miten vastuu jakautuu, jos kumpikin vanhemmista on julkisella sektorilla
-toinen toistaiseksi voimassa olevalla, toinen määräaikaisessa työsuhteessa
-toinen töissä, toinen opiskelee
-isovanhempien tai muiden verkostojen käyttäminen eri työmarkkinatilanteissa.

Pelkkä isät vs. äidit vertailu palvelee toki tiettyä, ennalta sopivaksi tulokseksi arvioitua päätelmää.

Varmasti sektori vaikuttaa. Kolmas tekijä sen ja sukupuolen lisäksi on palkka. Koeaika ja määräaikaisuus vaikuttavat varmasti kanssa.

Meillä molemmat on yksityisellä ja vakituisessa työsuhteessa ja lyhyiden salkkujen tapauksessa ei palkkakaan ole vaikuttava tekijä, joten lähtökohdat ovat tasaiset.

Näiden kaikkien ottaminen mukaan samaan kasaan on vain hieman klosemaista. Whereaboutismiksikin sitä kutsutaan piireissä jotka eivät em. termiä tunne.

 

[Sanainen arkku]

Varmasti sektori vaikuttaa. Kolmas tekijä sen ja sukupuolen lisäksi on palkka. Koeaika ja määräaikaisuus vaikuttavat varmasti kanssa.

Meillä molemmat on yksityisellä ja vakituisessa työsuhteessa ja lyhyiden salkkujen tapauksessa ei palkkakaan ole vaikuttava tekijä, joten lähtökohdat ovat tasaiset.

Näiden kaikkien ottaminen mukaan samaan kasaan on vain hieman klosemaista. Whereaboutismiksikin sitä kutsutaan piireissä jotka eivät em. termiä tunne.

Niin. Tässä nimenomaisessa asiassa sukupuoli itsessään näyttäisi kuitenkin olevan vain vähän merkitsevä asia. Jos minulla olisi lapsia, jäisin aivan varmasti useammin hoitamaan sairasta lasta näistä syistä (katso kuvat): a. vaimoni työ on enemmän henkilösidonnaista. Hänen täytyisi tehdä työt joka tapauksessa myöhemmin, mikä tarkoittaisi ylipitkiä työpäiviä. Hänen poissaolonsa hidastsisi myös useiden muiden ihmisten työprosesseja.

Siksi vituttaa aina, kun tässä nähdään sukupuolten välistä tasa-arvo-ongelmaa.

 

[Lystikäs]

Sen sijan minä tiedän, että kun minulla on sekä tyttö ja poika, joista kumpikin on yhtä fiksuja niin enemmän tarvitsee olla tytön pärjäämisestä työelämässä. Pojalla on näillä näkymin samat etuoikeudet kuin isällään.

Metkaa. Viimeksi kun täällä keskusteluasi seurasin, vakuutit ahkerasti olevasi mies (kuten profiilissasi lukee vieläkin). Sittemmin on muutamissa viesteissäsi lipsahdellut paljastuksia. Kiva kun olet tullut kaapista.

Oletko siis huolissasi tyttäresi työelämästä hänen ominaisuuksien takia vai sukupuolen takia? Jos koet, että pojastasi ei tarvitse olla huolissasi, koska hän on mies, niin kannattaa vilkaista noita työttömyystilastojen sukupuolijakautumia uudelleen.

 

[Sanainen arkku]

Kieltämättä nuo on synnynnäisiä ominaisuuksia.
sama pätee kunnianhimoon, älykkyyteen ja ahkeruuteen. Nekin vaikuttavat koulumenestykseen.

Varmaan tuntiaktiivisuudesta palkitsemisen idea on kannustaa aktiivisuuteen ja yrittämään. Myös liikunnassa palkitaan yrittämisestä. Ylioppilaskokeissa tai pääsykokeissa niistä ei palkita. Paitsi johonkin teatterikorkeakouluun voi introvertin olla vaikea päästä.

Ahkeruus yms universaalit vahvuusominaisuudet eivät vertaudu tuntiaktiivisuuteen. Tunnilla on tarkoitus oppia, ja introvertilla ihmisellä vuorovaikutuksellinen sählääminen ja muodon vuoksi viittaaminen olisi vain oppimista häiritsevää. Ujolle se voisi olla silkkaa kidutusta.

 

[dana77]

Niin. Tässä nimenomaisessa asiassa sukupuoli itsessään näyttäisi kuitenkin olevan vain vähän merkitsevä asia. Jos minulla olisi lapsia, jäisin aivan varmasti useammin hoitamaan sairasta lasta näistä syistä (katso kuvat): a. vaimoni työ on enemmän henkilösidonnaista. Hänen täytyisi tehdä työt joka tapauksessa myöhemmin, mikä tarkoittaisi ylipitkiä työpäiviä. Hänen poissaolonsa hidastsisi myös useiden muiden ihmisten työprosesseja.

Siksi vituttaa aina, kun tässä nähdään sukupuolten välistä tasa-arvo-ongelmaa.

kylläpäs monia tuntuu vituttavan.
Ihan samalla tavalla kuin rekrytoinneissakin on vertailukelpoiset tapaukset niitä mielenkiintoisempia ja tietenkään sukupuoli ei ole ainoa tekijä. Valitettavasti on miehiä, jotka eivät ole luoneet lapsiin sellaista suhdetta että osaisivat ja voisivat huoletta jäädä heidän kanssaan kotiin. Joskus se on naistenkin vika kun he omivat lapset ja ylläpitävät harhaa että naiset ovat lasten kanssa parempia. Toki he imetyksen myötä asiaan varaslähdön usein saavat.

 

[dana77]

Metkaa. Viimeksi kun täällä keskusteluasi seurasin, vakuutit ahkerasti olevasi mies (kuten profiilissasi lukee vieläkin). Sittemmin on muutamissa viesteissäsi lipsahdellut paljastuksia. Kiva kun olet tullut kaapista.

Oletko siis huolissasi tyttäresi työelämästä hänen ominaisuuksien takia vai sukupuolen takia? Jos koet, että pojastasi ei tarvitse olla huolissasi, koska hän on mies, niin kannattaa vilkaista noita työttömyystilastojen sukupuolijakautumia uudelleen.

Sinäpä Lystikäs olet. Minä olen viittaamani lapseni isä.

Selitin jo kertaalleen syyt miksi hän ei samalta viivalta lähde. Kummankin pärjäämisen suhteen olen luottavainen mutta kummastakin aion huolehtia. Suoraan sanottuna kun ympäristöä seuraa, niin kilpailu ei kohtuuttoman kovalta vaikuta. Sääliksi käy turhan monia ikäkumppaneita enkä minään mysteerinä pidä jos joukosta löytyy syrjäytyneitä e-sports-keskinkertaisuuksia.

 

[Jeffrey]

Siksi vituttaa aina, kun tässä nähdään sukupuolten välistä tasa-arvo-ongelmaa.

Tämäpä tämä. Esimerkiksi tämän kysymyksen tilastoinnissa joudutaan vetämään melko rankkoja mutkia suoriksi, jotta niistä saadaan halutunlaisia lopputuloksia.

Nämä kotiin jäävät tapaukset tulisi nähdä aina niinä kuuluisina yksittäistapauksina. Meillä lisäksi on sukupuoliin sidoksissa olevia ammattikuntia, jotka vaikuttavat melko oleellisesti esimerkiksi tähän kysymykseen.

Jos nyt esimerkiksi minä insinöörinä lisääntyisin sairaanhoitaja naisen kanssa, olisi vain ja ainoastaan rationaalista, että nainen jäisi kotiin lapsen sairastaessa. Hänen tilalleen otettaisiin toinen työntekijä kun minä tekisin ne työni sitten kotoakäsin. Omien töiden hidastuminen tietysti taas vaikuttaisi yhtäkkiä hirveään moneen asiaan omalla työpaikallani. Ja tietenkin esimerkiksi se kuuluisa "lapsen etu". Kyllä minä haluaisin uskoa, että sairaanhoitajasta olisi sairaalle enemmän hyötyä kuin insinööristä, vaikka kyllähän meidänkin ammattikunta moneen pystyy.

Tämä esimerkki toki myös sukupuolisidottomana niinkin päin, jos nainen sattuisi olemaan insinööri ja mies sairaanhoitaja. Veikkaan vain, että esimerkki pariskuntien jakauma on erittäin vahvasti ensin mainittuun esimerkkiin painottunut. Täällä taas ei ole tasa-arvon kanssa mitään tekemistä.

Edit: Sosiaali- ja terveysalan työntekijöistä on alle 12%. En väitä, että se sukupuoli antaa paremmat valmiudet lastenhoitoon, mutta koulutus ja ammatti toivottavasti sitä tekevät. Tämän asian rationalisoiminen perhe elämässä johtaa automaattisesti tilastovääristymiin. Tai ainakin siihen, että tilastoja voidaan luoda miten oman ideologian kannalta parhaaksi nähdään.

 

[Klose16]

Entä miksi introverttien ja ekstroverttien välillä ammottava tasa-arvokuilu saa ammottaa vapaana? Tänäkin päivänä koululaisia palkitaan "tuntiaktiivisuudesta", mikä tarkoittaa sellaista toimintaa missä tehokkaan oppimisen näytteleminen palkitaan. Introvertin luontainen oppimistapa aliarvostetaan jo lapsena, vaikka heillä virheiden määrä jää usein ekstroja pienemmäksi.

Vastaavia ryhmävertailuja tosiaan löytyy vaikka minkä.

Todellinen tasa-arvokysymys: eri ihmisryhmien välisten tasa-arvovertailujen priorisointi.

Feminismi, ihmisille sopivan yksinkertainen tasa-arvo.

 

[Lystikäs]

Selitin jo kertaalleen syyt miksi hän ei samalta viivalta lähde. Kummankin pärjäämisen suhteen olen luottavainen mutta kummastakin aion huolehtia.

Poikasi tilannetta tunnuit kuvailevan enemmän positiivisten ominaisuuksien kautta, kun taas tyttäresi tilannetta yleisten stereotypisten haasteiden kautta, jonka vuoksi hän olisi jollain takamatkalla. Siksi kysyin asiasta.

Yleisesti tunnut pitävän miehenä olemista jotenkin etuoikeutettuna, kun taas viulu vinkuu taustalla puhuessasi naisten haasteista. Muutenkin puhut miehistä aika ulkokohtaiseen sävyyn - kuten yleensä puhutellaan vastakkaista sukupuolta, jonka takia todellinen sukupuolesi on noussut itselleni jonkinlaiseksi kiinnostuksen kohteeksi. Tämä on oikeasti vain kuriositeetti, joka nousi sitä kautta, kun pidin sinua pitkään vain hieman sovinistisena Dana-nimisenä naisena. Mutta sitten väitit olevasi mies, ja salapoliisi sisimmässäni heräsi. Nimimerkin suojassa voi olla vapaasti mikä vaan, eikä ole minun tehtäväni kyseenalaistaa väitteitäsi. Pahoittelen sitä.

Olen kyllä sitä mieltä, että naisten asemaa työelämässä pitäisi kohentaa, mutta nämä väitteet miesten etuoikeuksista elämässä menee mielestäni kategoriaan "ruoho on vihreämpää aidan toisella puolella".

 

[dana77]

Poikasi tilannetta tunnuit kuvailevan enemmän positiivisten ominaisuuksien kautta, kun taas tyttäresi tilannetta yleisten stereotypisten haasteiden kautta, jonka vuoksi hän olisi jollain takamatkalla.

Yleisesti tunnut pitävän miehenä olemista jotenkin etuoikeutettuna, kun taas viulu vinkuu taustalla puhuessasi naisten haasteista. Muutenkin puhut miehistä aika ulkokohtaiseen sävyyn - kuten yleensä puhutellaan vastakkaista sukupuolta

Käytän tuota tehokeinona korostaessani näitä oikeuksia. Minusta tämän ketjun juttujen lukeminen ei poikkea otteluketjuista. Oman joukkueen rikkeitä ei nähdä, vastustajan jokainen huomataan ja lopuksi itkettää tuomareista. Miehekkäämpää on myöntää reilusti ne omankin joukkueen rikkeet ja todeta että tuomarit tekee parhaansa joskin säännöissä on pikkuhiomista.

Täällä tuskin kellään on omakohtaisia kokemuksia kummankin sukupuolen edustajana elämisestä ja kasvamisesta. Ei minullakaan. Tiedän haasteet ja mahdollisuudet jotka miehenä tuossa on. Vaimo valmistui samalta miesvaltaiselta alalta samasta yliopistosta joten kokemuksien vertaaminen on ollut suhteellisen helppoa. Tiedän kumpi meistä on ahkerampi ja parempi koulussa, kuka on päässyt haastatteluihin, saanut minkäkin työpaikan ja pyytänyt ja saanut kuinkakin paljon palkkaa. Minä olen esimiehenä toimiessani nähnyt muidenkin työntekijöiden palkat ja minkälaisia pyyntöjä hakemuksissa tulee. Toki seuraan myös verottajan palvelusta mitä muualla maksetaan. Uskon että minulla on keskimääräistä paremmat edellytykset arvioida asiaa enkä näe syitä miksi havainnot olisivat poikkeavat yleisistä normeista.

Tämä on oikeasti vain kuriositeetti, joka nousi sitä kautta, kun pidin sinua pitkään vain hieman sovinistisena Dana-nimisenä naisena.

Mun on nyt tässä vaiheessa ilmeisesti pakko paljastaa Disneyn kääpiölle ettei kaikki ole täällä omalla nimellään.

Sitä paitsi niin kuin kaikki MacGyveriä katsoneet tai ysärin NHL:ää ja Vancouver Canucksia seuranneet hyvin tietävät niin Dana on miehen nimi.

 

[Mälkiä]

Kuitenkin rehellistä on myöntää, että ihan helvetin paljon vaikeampaa olisi ollut jos olisin ollut afro-suomalainen rekkalesbo, kuten Alf tuossa selitti. Tuo voi olla liian vaikea asia ymmärtää sekä niille jotka ovat samassa veneessä olleet, että niille jotka ovat rannalle jääneet.

Minä en ihan täysin ymmärtänyt tuota selitystäsi siitä, miten poikasi on tytärtäsi etuoikeutetumpi (oletettavasti nimenomaan sukupuolensa perusteella). Mikä estää tytärtäsi harrastamasta jotain, minkä kautta voisi päästä piireihin? Oletan myös, ettei tyttäresi ole afro-suomalainen rekkalesbo.

 

[dana77]

Mikä estää tytärtäsi harrastamasta jotain, minkä kautta voisi päästä piireihin? Oletan myös, ettei tyttäresi ole afro-suomalainen rekkalesbo.

olet olettanut oikein. Olen myös kysymykseen vastannut. Mikä mielestäsi olisi tuollainen harrastus? Ratsastuksen ja purjehduksen jo käsittelin.

 

[paki77]

olet olettanut oikein. Olen myös kysymykseen vastannut. Mikä mielestäsi olisi tuollainen harrastus? Ratsastuksen ja purjehduksen jo käsittelin.

Jalkapallo? Pesäpallo? Lentopallo?

 

[Mälkiä]

olet olettanut oikein. Olen myös kysymykseen vastannut. Mikä mielestäsi olisi tuollainen harrastus? Ratsastuksen ja purjehduksen jo käsittelin.

Esimerkiksi mikä tahansa joukkueurheilu, mihin @paki77 tuossa viittasikin. Toistan: mikä estää tytärtäsi harrastamasta jotain, minkä kautta voisi päästä piireihin?

 

[dana77]

Jalkapallo? Pesäpallo? Lentopallo?

Millään näistä ei ole murto-osaakaan siitä statuksesta joka varsinkin poikien jääkiekolla on mutta jalkapallolla. Niin typerää ja lapsellista kun se onkin niin jo pikkupojista tiedetään kuka pelaa edarissa ja sillä on oma statuksensa. Kukaan ei tunnu naispelaajia vaikka nämä olisivat pääsarjatasalla.

 

[Kampeaja]

Mistä ihmeen "piireistä", joihin voisi lapsi vaikkapa jääkiekkoa harrastamalla päästä, täällä oikein puhutaan? Työillä ja pojilla yleensä omat, erilaiset hierarkiansa, joihin vanhemmila on yllättävän vähän mahdollisuuksia vaikuttaa. Jos vaikkapa pojalla ei ole fyysisiä ominaisuuksia, niin on aivan sama kuinka paljon vanhemmat maksavat urheiluharrastuksesta vertaisryhmän statuksen kannalta.

 

[paki77]

Millään näistä ei ole murto-osaakaan siitä statuksesta joka varsinkin poikien jääkiekolla on mutta jalkapallolla. Niin typerää ja lapsellista kun se onkin niin jo pikkupojista tiedetään kuka pelaa edarissa ja sillä on oma statuksensa. Kukaan ei tunnu naispelaajia vaikka nämä olisivat pääsarjatasalla.

Hmm... Monikohan mahtaa päästä junnukiekkojoukkueensa suhteilla töihin? Kovin moni ikäkaveri kun ei ole työnantajapuolella siinä vaiheessa kun ensimmäisiä työpaikkoja haetaan. Väittäisin että täysin marginaalinen osuus työpaikoista jaetaan näin.

 

[Lystikäs]

Vaimo valmistui samalta miesvaltaiselta alalta samasta yliopistosta joten kokemuksien vertaaminen on ollut suhteellisen helppoa. Tiedän kumpi meistä on ahkerampi ja parempi koulussa, kuka on päässyt haastatteluihin, saanut minkäkin työpaikan ja pyytänyt ja saanut kuinkakin paljon palkkaa. Minä olen esimiehenä toimiessani nähnyt muidenkin työntekijöiden palkat ja minkälaisia pyyntöjä hakemuksissa tulee. Toki seuraan myös verottajan palvelusta mitä muualla maksetaan. Uskon että minulla on keskimääräistä paremmat edellytykset arvioida asiaa enkä näe syitä miksi havainnot olisivat poikkeavat yleisistä normeista.

Kun nyt summaan sitä, että olet urheilutaustan omaava (mikäli luen aiempia viestejäsi oikein), miesvaltaisen yliopiston käynyt esimiesasemassa oleva kaveri, joka on tutustunut vaimoonsakin samassa yliopistossa, olet itse asiassa aika huono arvioimaan asioita. Selkeästi sinulle on jaettu ominaisuuksia, jotka ovat helpottaneet elämääsi sukupuolestasi riippumatta, joten miten paljon voit samaistua keskivertomiehen haasteisiin? Työskentelet miesvaltaisella alalla vaimosi kanssa, joten kokemuspintasi myös vaimon kautta painottuu tuonne miesvaltaiselle alalle. Vertaat muutenkin aika paljon asioita juuri työn kautta. Ja siinä menet mielestäni vähän laput silmillä. Elämään ja tasa-arvoon kuuluu paljon muutakin kuin työ, mutta on tietysti luonnollista, että ammattisi kautta näkemyksesi keskittyvät tuohon maailmaan.

Liitit tuossa nimimerkkini pituuteeni, ja se tosiaan on lähtöisin disney-kääpiöltä. Tiedätkö miten suuria haasteita esimerkiksi pienikokoisilla miehillä on löytää itselleen naista? Eivät ole kovin haluttuja naisten keskuudessa. Aiheesta löytyy mielenkiintoista dokkaria. Miehen rooli on perinteisesti ollut se, joka tyrkyttää itseään naiselle. Jos on takamatkalla tässä markkinassa (sinä tuskin olet ollut - jos on urheilullisuutta ja älyä), niin tarvitaan jotain etua. Moni pyrkiikin tekemään itsestään haluttavamman juuri kukkaron avulla, ja tämän vuoksi moni pyrkii tienaamaan mahdollisimman hyvää palkkaa. Siksi varmasti pyytävät ja hakeutuvat paremman palkan perään. (Vähän ehkä poukkoilevaa tekstiä, seuraan syrjäsilmällä telkkaria)

Mä itse olen aika paljon sitä mieltä, että käytäntö on tasapainottanut sukupuolierot Suomessa. Jos olet nainen ja tähtäimessäsi on hyvä työura, olet lähtökohtaisesti altavastaaja. Jos olet mies ja tähtäimessäsi on perhe, olet lähtökohtaisesti altavastaaja. Naisilla pitäisi olla oikeus tulla kuulluksi kokemistaan epäkohdista, mutta niin myös miehillä. Mun mielestä tasa-arvokeskustelu Suomessa on epätasapainossa, siksi olen täällä palstalla itkemässä mielipiteitäni.

 

[Osmo Rapeli]

mutta niin myös miehillä. Mun mielestä tasa-arvokeskustelu Suomessa on epätasapainossa, siksi olen täällä palstalla itkemässä mielipiteitäni.

Sitten sinun kannattaa keskittyä tekemään työtä ja luomaan keskustelua miesten ongelmista eikä inttämään siitä, mikä feminismissä tai feministeissä on mielestäsi pielessä. Sama ohje menee monelle muullekin keskustelijalle. Ratkaiskaa haluamianne ongelmia älkääkä keskittykö inttämään toisten ongelmia keksityiksi, olemattomaksi tai muuten vain vääräksi.

Kivessyöpä ei parane isoista rinnoista johtuvia selkäkipuja arvostelemalla.

 

[Lystikäs]

Sitten sinun kannattaa keskittyä tekemään työtä ja luomaan keskustelua miesten ongelmista eikä inttämään siitä, mikä feminismissä tai feministeissä on mielestäsi pielessä. Sama ohje menee monelle muullekin keskustelijalle. Ratkaiskaa haluamianne ongelmia älkääkä keskittykö inttämään toisten ongelmia keksityiksi, olemattomaksi tai muuten vain vääräksi.

Sitähän tässä juuri tehdään. Ongelma on juuri se, että miesten ongelmia vähätellään ja leimataan keksityiksi. Se juuri on pielessä monessa feministissä, varsinkin jos he esittävät olevansa olevansa tasa-arvon asialla.

 

[Osmo Rapeli]

Sitähän tässä juuri tehdään. Ongelma on juuri se, että miesten ongelmia vähätellään ja leimataan keksityiksi. Se juuri on pielessä monessa feministissä, varsinkin jos he esittävät olevansa olevansa tasa-arvon asialla.

Et oikein sisäistänyt nyt tuota ehdotustani. Toisekseen, tässä tulee faktaa: suomalaisen miehen ongelmista n. tuhannen sakkiin eivät mahdu suomalaiset feministit.

 

[Useful Idiot]

Tässäkin ketjussa on puhuttu asioista paljon monimuotoisemmin, kuin monet julkisuudessakin vouhkoavat feministit. Itse en tätä oikein inttämiseksi osaa nähdä, monella kirjoittajalla on todella hyviä pointteja, jossa on kerrankin oikeasti ajateltu oikeasti tasa-arvoa.

Varsinkin kun vertauksina ovat feministien julkilauseita tyyliin: "miehet on tässä niitä ketkä viimeiseksi hyysäystä tarvitsevat"

 

[Osmo Rapeli]

monella kirjoittajalla on todella hyviä pointteja, jossa on kerrankin oikeasti ajateltu oikeasti tasa-arvoa.

Minunkin mielestäni juuri minä ja minun kanssani samaa mieltä olevat ovat eniten oikeassa ja fiksuimpia.

Kiteytettynä: miesten kokemaa epätasa-arvoa kuten asepalvelus edistetään tekemällä töitä asepalveluksen muuttamiseksi.

Miesten kokemaa epätasa-arvoa ei poisteta haukkumalla tuota ja tuota feministiä pöljäksi tai tuota ja tuota feministin ehdotusta naisten kokeman epätasa-arvon poistamiseksi.