Itse en 1,5 vuoteen ole enää facebookissa ollut.
Tämä sosiaalinen media vouhotus on semmoista, mistä olen ihan onnellisena poissa. ihmisten on niiden kautta niin helppo esittää jotain sellaista, mitä eivät oikeasti ole. Osaltaan mulla tuohon poisjääntiin liittyi sekin, että jään helposti riippuvaiseksi vähän kaikenmoisista asioista, mutta myös se että ei minua kiinnosta tuon taivaallista se että verkkokalvoilleni piirtyy koko ajan jotain tavallisten ihmisten tylsästä elämästä repäistyjä highlighteja, tarkoin harkittuja selfiepelfieitä, eikä mitään aitoa joidenka myötä ihmiset haluavat antaa itsestään semmoista kuvaa että tämmöistä tämä mun elämä nyt on 24/7. Sama juttu on tämä nuorilla pinnalla oleva vloggaaminen, missä teinit pätkivät niitä videoitaan, eikä niissä ole mitään luonnollista, kun ihmiset muokkaavat ne sellaisiksi että kaikki virheet saadaan varmasti peittoon.
Elämä on upeaa ihan sellaisenaan ja kun sitä elää, mutta ei perkule ei sitä missään sosiaalisessa mediassa kannata elää hakemalla hyväksyntää itselleen postaamalla sinne itsestään jotain feikkiä tai ihan suoranaista valhetta jopa. On jopa huolestuttavaa jos nykyajan nuorten ihmisten identiteetti alkaa muodostumaan joidenkin virtuaali tykkäyksien varaan. Helposti hukkaa epävarma ihminen itsensä tuommoiseen. Tiedän vain itsestänikin joskus nuorempana ja epävarmempana, niin tuo facebook oli mitä mainion paikka olla jotain sellaista, mitä ei oikeasti ole. Helposti ihmiselle siinä omassa epävarmuudessaan sitten tämä rooli jää päälle.
Eikä facebook siis mitenkään paha asia ole, ehei. Mutta se on vain todella helppo kanava kaiken ihmisten pahan olon purkautumisväyläksi ja kaiken muun valheellisuuden sekä pinnallisuuden ylösnousemiseen ja semmoisesta höpöhöpöstä varsin onnellisena olen erossa tänäpäivänä.
Lisäksi myös tietoisuus siitä, että kaikki tämä sosiaalinen media on valjastettu jo suuryritysten markkinoinvälineeksi, ihmisten mielipiteiden muokkaamiseen ja kuka ties vaikka mihinkä vakoiluun jo on yksi todella iso nounou näille.
Sitä että facebookissa ja muussa sosiaalisessa mediassa on jotenkin pakko olla, että on "mukana kaikessa", en ymmärrä lainkaan. Se että työnantajat saattavat nykyään jo valita työntekijänsä haastatteluun jonkin sosiaalisen median profiilin kautta, ei minulle riitä syyksi osallistua siihen. Jos tosiaan minun on jossakin "pakko" olla saadakseni jotain, niin eiköhän se jo entuudestaan kerro siitä että se asia ei ole minun varten.