Toisaalta jos luottoluokitusalan yritykset ovat merkinneet nämä markkinoilla liikkuneet ja lopulta ongelmat aiheuttaneet instrumentit AAA-luokan tavaraksi, onko se eurooppalaisten pankkien vika? Yhdysvaltalaiset sijoituspankit jotka ne loivat tietysti tiesivät täysin missä mennään.Eli jos pankki epäonnistuu toiminnassaan ja antaa liikaa luottoja ulos ja siten vaarantaa oman olemassaolon, niin pankkia ei saisi syyttää? Eikö pankkien tehtävä nimenomaan ole punnita riskejä lainoja antaessaan ja hinnotella ne siten, ettei muille asiakkaille synny ongelmia?
Miksi tämä jätetään tähän? Miksi valtioiden pitäisi tukea pankkeja? Kaatukoot pankit, jos heidän asiakkaansa eivät halua niitä tukea. Jos pankkiin rahansa tallettaneet yritykset tai yksityishenkilöt uhkaavat mennä konkurssiin tai henkilökohtaiseen vararikkoon niin menköön.Kyllä aika monella pankki- ja rahapuolella toimivalla tutullani on se näkemys että rahahanat kiinni ja yksittäiset EU-maat tukekoot omat pankkinsa jos tarvitsee. Itse olen samaa mieltä
Entä kenen vika se on jos Kreikkalaiset ovat valehdelleet talouden tunnusluvuistaan?Toisaalta jos luottoluokitusalan yritykset ovat merkinneet nämä markkinoilla liikkuneet ja lopulta ongelmat aiheuttaneet instrumentit AAA-luokan tavaraksi, onko se eurooppalaisten pankkien vika? Yhdysvaltalaiset sijoituspankit jotka ne loivat tietysti tiesivät täysin missä mennään.
On hämmästyttävää miten julkinen keskustelu ei vaan suostu ymmärtämään pankkien roolia. Siis, "Kreikan-tuelle pelastetaan keski-euroopalaisia pankkeja" on yleinen hokema. Soinikin sano, että follow the money. Hassu vain, että ihmisillä on se luulo, että pankit elävät jossain tyhjiössä niin kuin pankkien kokemat tappiot eivät mitenkään näkyisiä reaalitaloudessa. Puh pah ja ongelmat on ratkaistu.
Oikeasti, pankit toimivat välittäjinä yli- ja alijäämäsektorin välillä. Jos alijäämäsektori (esim. Kreikka) ei pysty toimittamaan lainaamansa rahat ylijäämäsektorille, niin kyllähän ylijäämäsektroi kärsii ja pahasti. Tavalliset ja institutionaaliset säästäjät ovat ylijäämäsektori, he kärsivät. Mutta tällä ei ole mitään väliä julkisessa keskustelussa vaan siellä pelastetaan (pahoja) pankkeja.
Koko Europaan ongelma on se, että koko hommaa pyörittää joukko amatöörejä. Kansa saa sitä mitä tilaa (esim. Urpilainen opettajana vvm:nä ja kansanedustaja saa esittää väiteitä ilman perusteluita vrt. Soini).
Vaikuttaa olkiukko-argumentilta.http://en.wikipedia.org/wiki/Straw_man
--Lyhennys--
Tässä Euroopan (ja oikeastaan koko maailman..) velkakriisissä on kyse juuri siitä että tämä perustehtävä on täysin unohtunut spekulointiorgioiden alle. Yksinkertainen tosiasia, eli että velka on lupaus tulevaisuudessa tehtävästä työstä, on päässyt unohtumaan pelottavan monelta.
Tosiasiassa edessä on "itkua ja hamastenkiristystä" tehtiin tässä niin tai näin, minä mieluummin puhkaisisin tämän velkakuplan mahdollisimman aikaisin, jotta päästäisiin uudelle ja kestävämmälle pohjalle taloudenpidossa.
Jätitkö Kataisen ja Stubbin mainitsematta vain sattumalta, vai ovatko he sen parempia mielestäsi? Keitä haluaisit johtoon poliitikkojen sijaan, Nalle Wahlroosin ja kumppanitko? Ongelmana on se, että mitään "pyyteettömiä asiantuntijoita" ei ole olemassakaan.
Okei, voi olla, että kärjistin liikaa, koska oli kiire. Pointtini koskien pankkeja ja nykyistä kriisiä on se, että sitä on käsitelty liian suppeasti, etenkin pankkien osalta. Kysyn vain, että kuinka moni medianedustaja on analysoinut tarkasti mahdollisia vaikutuksia taloudelle? Miksi analyysi jää aina pankkeihin? Tämä on ainakin minun fiilis, mutta voin toki myöntää olevani väärässä.
Spekulointiorgiat? What?
Samaa mieltä, että "itkua ja hammastenkiristystä" on edessä joka tapauksessa. Kysysmys on enemmänkin, että haluammeko säilyttää Euron vai ei (tästäkään ei juurikaan keskustella keskustelupalstoilla, huom. mun fiilis).
Oma henkilökohtainen mielipide Stubbista on se, että kaveri on ammattilainen ja kova katsoo millä mittarilla: koulutus, kielitaito, kyky ilmaista itseään, EU-tuntemus, yms. Kaverin kannalta toivon, että hänen ei tarvitsisi märehtiä kauan Suomessa vaan pääsisin oikeisiin hommiin pian (esim. komissaari). Katainen on pikkupoika verrattuna Stubbiin.
Ihannetilanne:
Mun mielestä päätöksenteon pitää olla mahdollisemman hajautettua, koska silloin yhden ihmisen (huonolla) päätöksellä on mahdollisemman pieni vaikutus muihin ihmisiin. Toisin sanoen, eduskunnan toimivalta pitäisi mahdollisemman pieni toimivalta => keskitytään vain puhtaasti julkisiin asioihin (esim. päivähoidon järjestäminen ei ole julkinen asia, koska ihminen pystyy itse järjestämään tämän. Toisaalta, aborttikysymys on julkinen, koska siinä määritellään mikä on ihminen, joka on mielestäni varsin julkinen asia)
Enemmän realismia(?):
Eduskunnan toimivalta ei pienene, joten tärkeintä on saada sinne ihmisiä, jolla on kyky faktapohjaisen ja tieteelliseen päätöksentekoon: Matematiikkoja, tilastotieteilijöitä, kansantaloussietelijöitä yms. Tarkista seuraava linkki "Competing on Analytics" (Linkki vie Amazoniin), niin saat käsityksen siitä minkälaisia ihmisiä meidän pitäisi haalia julkisen hallinnon (ylimmät virkamiehet + eduskunta). Minulle periaatteessa ihan sama kuka päättä kunhan prosessit ovat kunnossa.
Näin nopeasti.
Edellä peruna kirjoittikin jo olennaisen, mutta summaan asian vielä tässä. Stubbin kyvykkyydestä ei ole vähäisimmässäkään määrin epäilystä. Mies on huippukoulut käynyt useat kielet ja kv. politiikan substanssin laajasti hallitseva ammattilainen. Kyvyiltään edes lähelle Stubbia vastaavat henkilöt ovat harvassa Suomessa. Varsin erilaista poliittista taustaa edustava Erkki Tuomioja on joiltakin osin esimerkki tälläisesta. Stubb ja Tuomioja ovat tietysti eri sukupolvea ja meritoitumisensa ovat jo tästäkin syystä tapahtuneet hieman eri areenoilla.Minulla ei ole mitään erityistä Stubbia vastaan, en toisaalta ole ollenkaan kanssasi yhtä vakuuttunut kyvykkyydestään.
Edellä peruna kirjoittikin jo olennaisen, mutta summaan asian vielä tässä. Stubbin kyvykkyydestä ei ole vähäisimmässäkään määrin epäilystä. Mies on huippukoulut käynyt useat kielet ja kv. politiikan substanssin laajasti hallitseva ammattilainen. Kyvyiltään edes lähelle Stubbia vastaavat henkilöt ovat harvassa Suomessa. Varsin erilaista poliittista taustaa edustava Erkki Tuomioja on joiltakin osin esimerkki tälläisesta. Stubb ja Tuomioja ovat tietysti eri sukupolvea ja meritoitumisensa ovat jo tästäkin syystä tapahtuneet hieman eri areenoilla.
Jos kyvykkyyden sijasta arvioidaan aate- ja arvomaailmaa, niin tilanne on tietysti toinen. Tällöin Stubbin arviointi muuttuu kuitenkin subjektiiviseksi ja poliittiseksi. Tähän kontekstiin jotkut niputtavat mielellään myös kyvykkyyden arvioimisen, joka on vääjäämättä eri asia. On aivan selvää, että koko naamalla hymyilevä ruotsinkielisen ankkalammikon hyväosainen kasvatti herättää vaistomaista vastustusta peruskateellisissa vasureissa ja niin sanotuissa kansan syvissä riveissä. Stubb ei ole kuka tahansa meistä. Siis henkilö joka on vaan pikkuisen muita ahkerampi ja fiksumpi, sellainen johon voisi helposti samaistua. Stubbin tapaista henkilöä joko arvostetaan kykyjensä ja tarmokkuutensa ansiosta, tai vihataan vieraana ja liiaksi muita parempana.
Miksi tämä jätetään tähän? Miksi valtioiden pitäisi tukea pankkeja? Kaatukoot pankit, jos heidän asiakkaansa eivät halua niitä tukea. Jos pankkiin rahansa tallettaneet yritykset tai yksityishenkilöt uhkaavat mennä konkurssiin tai henkilökohtaiseen vararikkoon niin menköön.
Minun rahaahan siellä ei ole.
Substanssiosaaminen, toimiva suhdeverkosto, toimintatapojen tuntemus ja henkilökohtaiset vaikuttamistaidot ovat pääomaa, jolla rakennetaan perusta toimia esimerkiksi korkeassa operatiivisessa virassa tai poliittisena päättäjänä. Näiden suhteen Stubbilla on paketti kasassa. No Stubb ei ole toiminut esimerkiksi pääministerinä tai puoluejohtajana, joten olkoon tämä hänelle määrätynlainen handicap. Toki Stubbin rakettimainen nousu politiikan tavanomaisen urahissin ulkopuolelta parrasvaloihin ei rakenna luottamusta niiden tahojen keskuudessa, jotka uskovat perinteisen broilerimekanismin olevan ainoa luotettava ja riittävän kasvattava tapa tuottamaan johtajayksilöitä raskaaseen sarjaan ja politiikan huipulle. Stubbin osaamista ja vaikuttajataitoja EU-osaajana ei tälläkään porukalla ole kanttia kiistää.Stubbilla on äärimmäisen hyvä koulutus ja kokemuspohja valmistelevaksi virkamieheksi, siitä tuskin on kenelläkään mitään epäselvyyttä. Sitten kun tullaan hänen kykyynsä toimia johtajana ja linjanvetäjänä meillä ei ikävä kyllä ole mahdollisuuksia mihinkään muuhun kuin subjektiivisiin johtopäätöksiin, koska nämä ovat asioita joita ei minkään koulun penkillä opita.
Ottia tuota; siinä vaiheessa kun tämä yleiseurooppalainen aparaatti kaatuu, niin tämänkin palstan aktiiveista n. 99,549% on ilman työtä ja tointa. Sitä vasten reflektoiden edesvastuutonta on toivoa suunnilleen v. 1973 tienoilla syntyneen teräsyhteisön tappiota ja rappiota.
Ja mitä olisi pitänyt olla, vastaan kaikessa ihan vain sen takia jotta tulisi jotain muisteltavaa?En itsekään välttämättä pidä Stubbia Suomen paskimpiin kuuluvana politiikkona, mutta kyllä tää haippauski vähän huvittaa. Federalistinen intoilija, joka nuolee jokaisen persettä, jos se liittovaltiota vie eteenpäin. Helppohan se on Euroopassa hymyillä ja antaa kaikille periksi "isomman unelman" takia. Mutta, että päästäisiin asiaan, niin mitä hän viime ulkoministeri kaudella saavutti? Toiko hän meille jotain erityisiä ulkopoliittisia voittoja? Pelasiko hän meille (Suomelle) europöydistä enemmän, kuin aikaisemmat ulkoministerit? Meinaa itselle ei muistu juuri muuta, kuin condin säärien kuolaaminen, jatkuva hymyileminen ja Georgian kriisissäki tuntui olevan lähinnä sen ranskalaisen duden juoksupoikana.
Federalistinen intoilija, joka nuolee jokaisen persettä, jos se liittovaltiota vie eteenpäin. Helppohan se on Euroopassa hymyillä ja antaa kaikille periksi "isomman unelman" takia.
Minä ainakin näen liittovaltiokehityksen suotavana kun se vaan tapahtuu hallitusti.
Nythän liittovaltiota kohti ollaan nimenomaan (muka) pakon edessä menossa liian nopeasti, hallitsemattomasti ja talous edellä. Siitä ei voi seurata mitään hyvää. Nimeksi sille voisi antaa vaikkapa Sosialististen Eurostotasavaltojen Liitto.Tämä liittovaltiokehitys näyttää olevan monelle punainen vaate, itse en ymmärrä mitä pahaa siinä on. Ainakin minä pidän itseäni juuri enemmän eurooppalaisena kuin suomalaisena työskennellessäni ulkomailla, mutta silti virallisesti asuen Suomessa. Muutenkin uusi sukupolvi Euroopassa alkaa sekoittua keskenään ja kansallistunne on jäämässä pois, onneksi.
Nico Rosberg taitaa olla malliesimerkki nykyaikaisesta Euroopan kansalaisesta, Ruotsissa syntynyt suomalainen isä, saksalainen äiti, asuu Monacossa, puhuu englantia, saksaa ja ranskaakin vissiin.
Minä ainakin näen liittovaltiokehityksen suotavana kun se vaan tapahtuu hallitusti.
Nythän liittovaltiota kohti ollaan nimenomaan (muka) pakon edessä menossa liian nopeasti, hallitsemattomasti ja talous edellä. Siitä ei voi seurata mitään hyvää. Nimeksi sille voisi antaa vaikkapa Sosialististen Eurostotasavaltojen Liitto.
Ja joo, jätetään kansallistunne vaan pois. Ekana sanotaan vaikkapa Ranskalaisille, että *ittu te mitään ranskalaisia ole, te ootte eurooppalaisia niin kuin mekin. Samoin kansalliset maajoukkueet voi poistaa turhaa nationalismia edistävinä ja muutkin urheilutapahtumat kilpaillaan jatkossa ilman kansallishymnejä tms. potaskaa.
Euroopan maiden välisen yhteistyön edistäminen on hyvä asia, mutta pidetään mieluummin kiinni siitä rikkaudesta, että täällä on vuosituhansien aikana muodostunut iso kasa eri kulttuureja, eikä ruveta sullomaan niitä kaikkia yhteen muottiin vaan joidenkin vallanhimoisten europoliitikkojen utopian toteuttamiseksi.
Nythän liittovaltiota kohti ollaan nimenomaan (muka) pakon edessä menossa liian nopeasti, hallitsemattomasti ja talous edellä. Siitä ei voi seurata mitään hyvää. Nimeksi sille voisi antaa vaikkapa Sosialististen Eurostotasavaltojen Liitto.
Toisekseen, ei Rosbergin kaltaisten kosmopoliittien syntyminen ole kiinni siitä, hallitaanko Euroopan valtioita massiivisen byrokratiakoneiston kautta Brysselistä vai onko kaikilla mailla edelleen itsemääräämisoikeus.
Ja joo, jätetään kansallistunne vaan pois. Ekana sanotaan vaikkapa Ranskalaisille, että *ittu te mitään ranskalaisia ole, te ootte eurooppalaisia niin kuin mekin. Samoin kansalliset maajoukkueet voi poistaa turhaa nationalismia edistävinä ja muutkin urheilutapahtumat kilpaillaan jatkossa ilman kansallishymnejä tms. potaskaa.
Euroopan maiden välisen yhteistyön edistäminen on hyvä asia, mutta pidetään mieluummin kiinni siitä rikkaudesta, että täällä on vuosituhansien aikana muodostunut iso kasa eri kulttuureja, eikä ruveta sullomaan niitä kaikkia yhteen muottiin vaan joidenkin vallanhimoisten europoliitikkojen utopian toteuttamiseksi.
Kyllä näitä Nico Rosbergin tapaisia eurooppalaisia on aika liuta
.....
En sano että liittovaltiokehitys ei toisi mukanaan myös negatiivisia asioita mukanaan, mutta itse koen että hyödyt tulevat voittamaan haitat. Eikä keskitetyssä vallassa mielestäni mitään pahaa ole, idioottien on vaikeampi päästä vallankahvaan, näin ainakin itse ajattelen. Suomen eduskuntaakin kun katsoo, niin onhan sillä ihan liikaa valtaa kompetenssiin nähden noin yleisesti, mutta itsepähän ollaan äänestetty.
....
Onkohan noinkaan? Käsitykseni mukaan ihmiset ovat varsin kiintyneitä tottumaansa. Jopa muutto Suomen sisällä työn perässä on monille hankala nakki.
"Vain kolme prosenttia ihmisistä asuu muualla kuin syntymämaassaan eikä määrä ole kasvanut puoleen vuosisataan. Yhdeksän kymmenestä ei koskaan poistu kotimaastaan. Yliopistojen opiskelijoista kaksi prosenttia on ulkomaalaisia. McWorld- yhtenäiskulttuuria ei ole syntynyt."
Onko globalisaatio siunaus vai kirous? – Suomenkuvalehti.fi
Haluaisin kyllä mieluusti kuulla jonkinlaisia perusteluja tälle oletukselle. Minulle nimittäin tulee "keskitetystä vallasta" puhuttaessa lähinna mieleen diktatuurit tai absoluuttiset monarkiat. Jos taas tarkoitat vain ylipäätään suuria valtioita, niin eivät nyt minusta esimerkiksi Yhdysvaltojen presidentit kaikki välttämättä niin loistavia ole olleet.
...
Oli vähän huonoa tekstiä minulta, en minä sentään diktatuurin kannalla ole. Tarkoitan että Euroopalla olisi oma parlamentti jolla olisi päätösvalta koko EU:n aluella tärkeisiin asioihin. Jos parlamentti olisi esim 300 henkinen olisi kaikkien Teuvo Hakkaraisten sinne vaikeampi päästä, näin voisi ajatella että parlamentissa istuisi enemmän fiksuja puhtaasti analyyttiseen päätöksentekoon kykeneviä ihmisiä. Kansalliset parlamentit voisi sitten tehdä päätöksiä vaikka promillerajoista tai muista toisarvoisista asioista.
Euroopan maiden välisen yhteistyön edistäminen on hyvä asia, mutta pidetään mieluummin kiinni siitä rikkaudesta, että täällä on vuosituhansien aikana muodostunut iso kasa eri kulttuureja, eikä ruveta sullomaan niitä kaikkia yhteen muottiin vaan joidenkin vallanhimoisten europoliitikkojen utopian toteuttamiseksi.