Mikäli menoja saadaan leikattua, on maksukyvyttömyyden välttäminen vielä täysin mahdollista. Raskas hallintokoneisto ja valtavat politiikan menot ovat pääsyitä Italian kriisiin. Niistä on mahdollista leikata todella paljon, mutta se toki vaatii Berlusconin kaatumista (tullee tapahtumaan, koska kansa on täysin kyllästynyt ryvettyneeseen pääministeriinsä).
Siitä olen täysin samaa mieltä, että
teoriassa Italia on vielä pelastettavissa, mutta se vaatisi niin suuria rakenteellisia ja taloudellisia uudistuksia, että en usko sellaisten toteuttaminen vaaditulla aikataululla olevan mitenkään realistista. Jo pelkkä Berlusconin syrjäyttäminen saattaa viedä kuukausia, vaikka hartaasti toivon, että mies saataisiin suostuteltua pois vallan kahvasta jo kuluvalla viikolla. Kun Silviosta on päästy eroon, suurempi savotta onkin sitten mm. verotuksen kiristämisessä ja harmaan talouden kitkemisessä, joka saattaa ay-liikkeen ja mafian hallitsemassa Italiassa olla helpommin sanottu kuin tehty. Eliitin korruptioon kyllästynyt "tavallinen kansa" saattaa aluksi jopa suhtautua myönteisesti uudistuksiin, mutta siinä vaiheessa, kun nämä huomaavat itsekin hyötyneensä velkaorgioista, niin johan ollaan kadulla raivoamassa, että saavutettuihin etuihin ei sovi koskea ja veroja ei ainakaan saa korottaa.
Lisäksi talousreformien toteuttaminen taantuman alla on yleensä yhtä tarkkaa hommaa kuin pärekaton kulottaminen ja Etelä-Euroopan maissa, joissa harmaalla taloudella on vahvat perinteet, esim. verotuksen kiristäminen yleensä vaan pahentaa tilannetta, kun ihmiset keksivät mitä moninaisempia keinoja kiertää veroja. Tämä on todistettu mm. Kreikassa.
En täysin ymmärrä näkemystäsi velan leikkaamisesta kriisitilanteessa. On täysin normaalia, että huonossa suhdanteessa valtiot tasapainottavat talouttaan velalla. Kreikan ja Italian ongelmat kärjistyvät tietenkin siihen, että niiden markkinoilta saama raha on markkinoiden näkemien riskien vuoksi kallista - IMF tarjoaa lainapakettejaan selvästi "alle markinahinnan".
Velkaa on pakko leikata juuri mainitsemasi kärjistyneen ongelman takia - kukaan ei enää lainaa rahaa Italialle (/Kreikalle/Portugalille/Irlannille) kestävällä korolla, koska maa on pahasti ylivelkaantunut ja takaisinmaksusta ei todellakaan ole varmuutta. Jos ongelma on ylivelkaantuminen, niin ratkaisu ei silloin ole se, että annetaan lisää velkaa! Edelleenkään et vastannut siihen, mistä IMF repii rahat Italian kokoisen talouden "edullisiin lainapaketteihin"? Esim. Venäjä ilmoitti ykskantaan, että jos sen halutaan olevan jollain tapaa mukana talkoissa, niin sen pitää saada lisää päätäntävaltaa IMFssä ja tähän taas ei jenkit ja monet muutkaan suuret maat ihan heti suostu.
Lisäksi - G20 kokouksessa ehdotettiin, että IMF olisi jakanut erityisosto-oikeuksia euromaille, mikä siis yksinkertaistettuna tarkoittaa sitä, että IMF-mailta tulisi suoraa tukea euroalueen velkaisille maille. Saksan kannan mukaan tämä on kielletty EU:n ja Emun perussopimuksissa, mutta perussopimuksillahan on EUssa perinteisesti pyyhitty takapuolta, joten tässäkin asiassa sääntöjen rikkominen olisi varmaan pelkkä muodollisuus. Tosin, jos Saksa asiaa vastustaa, niin muilla mailla ei silloin ole hirveästi sananvaltaa.
Huvittavana yksityiskohtana mainittakoon, että pitkään ja hartaasti neuvoteltu ERVV on osoittautumassa täydeksi katastrofiksi, kun markkinat eivät luota kyseiseen himmeliin. EU-päättäjiltä taisi "vivutetaan se tuhanteen miljardiin"-suunnitelmaa tehdessään unohtua, että sijoittajat ja markkinatoimijat ovat kenties ahneita, mutta eivät tyhmiä.
Kiinan periaatteessa kannattaisi käyttää reservejään Italian lainoittamiseen. Pahaksi heidän ongelmansa käyvät etenkin sitten, jos Italian maksukyvyttömyys aiheuttaa Euroopan laajuisen pankkikriisin.
Kiinan selkeänä tavoitteena on nousta maailman johtavaksi suurvallaksi ja se hamstraakin jatkuvasti holveihinsa valuuttaa ja kultaa saadakseen pyrkimyksilleen taloudellista selkänojaa. Siinä vaiheessa, kun maa kokee selkänojan olevan tarpeeksi vahva ja Aasian sisämarkkinoiden k
Tulevaisuudessa EU voi saada paremman otteen jäsenvaltioihinsa. Se vaatii integraation syventämistä ja juuri siksi olenkin sen kannalla. EU:n hajoaminenkaan ei vaikuta mitenkään käänteisesti maailmantalouden globalisoitumiseen - silloinhan siis tilanne v-mainen olisikin, kun maat eivät Unioin kautta voi mitenkään vaikuttaa muiden maiden laiminlyönteihin tilanteessa, jossa yhden tekemiset jokatapauksessa vaikuttavat kaikkiin muihinkin. Ilman EU:ta meillä ei olisi siis mitään muuta mahdollisuutta, kuin toivoa parasta sen suhteen, että kaikki hoitaisivat hallintonsa ja taloutensa särmästi.
Nämä on ihan kauniita ajatuksia, että ollaan kaikki kavereita yhtenäisessä Euroopassa, mutta kuten on karvaasti saatu jo monta kertaa todeta, aina löytyy valtio tai valtioita, jotka kusee kaverin kamiinaan ajaessaan omia kansallisia intressejään.
Globaalissa taloudessa tarvitaan vahvoja kansainvälisiä organisaatioita - ikään kuin koordinoimaan ja valvomaan. Siinä mielessä on paradoksaalista, että niin moni suorastaan toivoo EU:n hajoavan. Se vaikuttaa lähinnä haikailulta takaisin johonkin, mihin ei ole paluuta.
Heh - lukaisepa huviksesi lista maailman suurimmista pankeista, niin näet samalla luettelon maailmantaloutta hallitsevista organisaatioista. Vielä, kun teet pienen "roadmapin" päättävien henkilöiden kytköksistä näihin tahoihin, niin johan alkaa iso kuva hahmottua. Aivan aluksi kyseessä oli pelkkä taloudellinen kriisi, mutta kun suuret pankit huomasivat olevansa todella pahassa lirissä, kääntyivät nämä poliitikkojen puoleen TBTF ja TINA (*)-uhkailujen säestämänä sen sijaan, että olisivat antaneet markkinatalouden itse ratkaista ongelmansa. Tadaa - nyt meillä on käsissämme sekä taloudellinen
että poliittinen kriisi.
Juuri tuo politiikan kytkeminen tähän soppaan ärsyttää itseäni pahasti. En ole millään tapaa poliittinen henkilö, enkä usko poliittisiin satuihin, tuli ne sitten demarien, kokkareiden, persujen, norsujen tai jytkyjen suusta. Työni ja koulutukseni puolesta uskon kuitenkin omaavani melko vahvan kompetenssin ymmärtää talouspuolen asioita, vaikka, kuten aiemmin totesin, ei nykytilanteen vakavuuden ymmärtämiseen tarvitse kuin taskulaskimen ja hitusen tervettä järkeä. Se ei ole impivaaralaista populismia ja pelon ilmapiirin lietsomista, vaan realismia.
TBTF = Too Big To Fail
TINA = There Is No Alternative
