Tosin Interissä niitä ei juuri ollut, kun Mestareiden liigan voittivat.
Internazionale nyt on ihan oma lukunsa...johan sen nimikin kertoo. No okei, onhan Interissäkin takavuosina pelannut valtavasti italialaisia legendoja, mutta viime vuosina kotimaisten avainpelaajien määrä on ollut hyvin vähäinen. Ainoa Azzurrin kisajoukkueesta paikkaa havitteleva Inter-pelaaja on Andrea Ranocchia, jolla ei suoraan sanottuna pitäisi tämän kauden esitystensä perusteella olla mitään asiaa edes varamiehen rooliin. Tietysti joukkueella oli hyvin vaikea kausi kaiken kaikkiaan, ja Pazzininkin ihan hyviltä näyttäneet EM-mahdollisuudet karkasivat vaisun sesongin myötä.
Juventuksella ja Milanilla perinteisesti on riittänyt maajoukkuetason italialaisia avainpelaajia, eikä tämäkään vuosi tee poikkeusta. Lisäksi Italian todennäköisestä avauskokoonpanosta käytännössä kaikki muutkin ovat suurten tai vähintään keskisuurten seurojen selkeitä profiilipelaajia, eli asia on tosiaankin näiltä osin kunnossa. Oikeastaan Azzurrin potentiaalisista ratkaisupelaajista vain Sebastian Giovinco muodostaa poikkeuksen olemalla tällä hetkellä "pikkuseuran" mies. Sehän johtuu siitä, että Juvessa ei millään löytynyt pikkumieheen luottoa, ja hän lähti hakemaan viimeistä läpimurtoa Parmasta, jossa loisti päättyneellä kaudella ollen sarjan parhaita pelaajia. Palannee Juventukseen ennen pitkää, vaikka ottajia löytyisi takuuvarmasti lähes joka suunnasta.
Mutta se Italiasta, tämähän on yleistopic. Mielenkiintoiset EM-kisat kyllä tulossa, vaikka suosikit ovatkin omia inhokkejani. Toisaalta näin Italia-fanina lähes kaikki muut eurooppalaiset "suurmaat" ovat niitä inhokkeja...Espanja ja Saksa ovat varmaankin aiheesta kovimmat ennakkosuosikit, mutta enpä ihmettelisi, jos yllätyksiä näidenkin maiden esitysten osalta nähtäisiin. Ei tuo Espanjakaan mitenkään voittamaton ole, eikä tässä nyt mitään mestaruusputkea aleta tuolle joukkueelle antamaan. Kyllä sen joku pysäyttää (villi veikkaus: Ranska puolivälierissä). Saksa on joka kisoissa kova, mutta toivotaan, ettei mestaruus sinne matkaa tälläkään kertaa.
Ssksan ja Espanjan kovimmat haastajat ovat juurikin Ranska, Italia sekä Hollanti. Hollannilla on loistava hyökkäysosasto, mutta riittääkö puolustuksen taso ratkaisupeleissä? Ranska on ollut vakuuttavassa vireessä viime aikoina, ja joukkue vaikuttaa varsin tasapainoiselta ja yllätysvalmiilta. Italian mahdollisuuksiin ei ole viime MM-kisojen katastrofin myötä juuri uskottu, ja päävalmentaja Prandellikin on vähätellyt joukkueensa saumoja mestaruuteen. Prandellin osalta tämä lienee lähinnä yritys pitää ennakko-odotukset maltillisina ja joukkue paineettomana jatkossakin, mutta potentiaaliahan tuossa joukkueessa on vaikka mihin. Harjoituspelit ovat menneet enemmän tai vähemmän miten sattuu, mutta sehän ei ole Italian kohdalla varsinaisesti uutta. Toisaalta löytyy myös esim. voitto Espanjasta hienon esityksen jälkeen ottelussa, joka ei ihan pelkkää pelailua ollut kuitenkaan. Karsinnat sujuivat vakuuttavasti ja puolustus oli parasta kaikki lohkot huomioidenkin. Joukkue on täynnä pelaajia, joilla on loistava kausi takana, eikä selkeitä heikkouksia ole etukäteen helppo löytää. Mitenkään varmaa ei menestyminen ole, ja jo alkulohko on varsin kova, mutta mahdollisuudet Azzurrilla näen olevan aivan mihin tahansa.
Portugalin menestyminen nykyisellä joukkueella olisi yllätys. Ei näitä pelejä yksin voiteta, ja sen saa Cristiano Ronaldo näissäkin kisoissa huomata. Taustatukea antavat pelaajat ovat tasoa "ok", eikä tuo puolustus nyt kauhean huono ole, mutta kun alkulohkossa ovat vastassa Saksa, Hollanti ja Tanska, katkennee lusitaanien tie heti kolmen ottelun jälkeen. Portugalin edellinen kultainen mahdollisuus oli vuonna 2004, jolloin onneksi Kreikka yllätti silloiset isännät (vaikka senaikainen Portugalin joukkue olikin paria astetta nykyistä sympaattisempi Figon ja Rui Costan ansiosta).
Se seitsemäs Euroopan "suurmaa" eli Englanti ei myöskään ole näissäkään kisoissa järin vahvoilla, minkä nyt ei tietenkään pitäisi enää yllättää ketään. Joukkue saa jalkeille ihan hyvän avauskokoonpanon, mutta kyllähän vastustajat mestaruudesta taistellessa ovat vain pykälää, kahta kovempia. Leveyttä ja vaihtoehtoja ei Englannilta oikein riittävästi taida löytyä, ja avainpelaajistakin muutamat eivät ole enää huippuvuosiensa iskussa. Vielä kun joukkueen ainoa todellinen supertähti on alkulohkon tärkeimmistä otteluista sivussa (ja on muutenkin floppaillut ennenkin isoissa turnauksissa), voisi sanoa, että ei hyvältä näytä. Täytyy toki ihan rehellisesti sanoa, että myös toivon Englannille pahinta mahdollista epäonnistumista näissäkin kisoissa — onhan kyseessä kuitenkin ylivoimainen ykkösinhokkini kaikista maailman futismaista.
Potentiaalisista yllättäjistä Tanska ja Kroatia ovat niin kovissa lohkoissa, etten jaksa uskoa niiden etenevän edes puolivälieriin. Ruotsi sen sijaan taistelee tiukasti ainakin Englantia vastaan eikä olisi mikään ihme, jos länsinaapurimme nähtäisiin pudotuspelivaiheessa — jossa sillekin tulisi kivenkova joukkue vastaan. Pitää tietenkin muistaa, että pallopelit ovat yllätyksiä täynnä ja yksittäisissä otteluissa voi tapahtua mitä tahansa. Jos näitä tapahtuu sitten muutaman kerran putkeen, voi turnauksessakin yllättää (en tarkoita, että tuurilla, mutta onnistumalla toistuvasti haastajana). Kreikka vuoden 2004 kisoissa on tästä hieno esimerkki, ja onhan tuolla mainitulla Tanskallakin se yllätysmestaruutensa. Jos Italian rahkeet eivät EM-kultaan riitä, soisin sen ilman muuta ensisijaisesti jollekin yllättäjämaalle. Mieluiten tietenkin Kreikalle, joka on maajoukkuefutiksessa kakkossuosikkini. Tekisi muutenkin hyvää kreikkalaisille saada jotain positiivista ajateltavaa vaihteeksi. Tietysti Kreikan voitto toisen kerran olisi kyllä aivan megaluokan shokki, mutta A-lohkon suosikin Venäjän peesissä puolivälieräpaikka on ainakin hyvin haarukassa, ja sitten ei muuta kuin alkavat yllättelemään. ;)
Toivotaan hyviä, viihdyttäviä ja yllättäviä kisoja, ja ennen kaikkea tasapuolista tuomarointia.
Forza Azzurri!
