Tämän päivän Hesarissa on juttu pankkien jakamista bonuksista avainhenkilöille.
RBS, Stephen Hester: 9 meur
UBS, Oswald Grübel: kieltäytyi bonuksista jo toisena vuonna peräkkäin (!!)
UBS, Carsten Kengeter: 10 meur
Barclays, Bob Diamond: 26 meur (olisi saanut enemmän, pyysi itse kohtuullistamista)
HSBC, Stuart Gulliver: 7 meur
Goldman Sachs, Lloyd Blankfein: 9 meur
Deutsche Bank, Anshu Jain: 12 meur
Goldman Sachs jakaa yhteensä 11 miljardia euroa bonuksina vuoden 2010 tuloksesta. Olisi erittäin mielenkiintoista tietää, kuinka suuret vastuut em. pankeilla on Kreikassa ja Irlannissa. Onko todella niin, että pankit eivät joudu kirjaamaan lainkaan luottotappioita Kreikasta tai Irlannista, kun euro-maat astuvat hätiin ja ottavat kaikki riskit pois pankeilta näiden maiden saatavien osalta? Millä argumentilla voidaan perustella sitä, ettei Kreikan tai Irlannin luottotappioiden voida antaa kaatua niitä luotottaneiden pankkien niskaan, kun esim. GS:llä on varaa jakaa 11 mrd. bonuksina?
Edelleen tämän päivän Hesarissa on emeritusprofessori Veikko Jääskeläisen mielipidekirjoitus, jossa hän toteaa, että Etelä-Korean lainat uudelleenjärjesteltiin 1990-luvun lopussa. Valtio ei kadonnut maailmankartalta, ja sitä luotottaneet pankit kirjasivat 40 % luottotappiot. Reilua?