Väittäisin että nimenomaan elinkeinoelämä ja kuluttajat ovat hyötyneet tästä ylimääräisestä likviditeetistä alhaisimpena korkona. Minulla ei ole dataa, mutta muistikuvani mukaan Ruotsissa oli asuntolainakorot vuoden alussa 7 % luokkaa ja eikä Tanskassakaan kaikki ei ole hyvin, kai siellä meni yksi pankki nurin. Jos siis halutaan vertailla muihin maihin.
Kuluttajat ovat kyllä "hyötyneet" alhaisista koroista, eli lainaa on saanut ja saa edelleen helposti, minkä ansiosta kansalaisten velkaantumisaste (% vuosituloista) on euroaikana noussut 65%:sta (2002) 102%:iin (2010) ja samalla mm. ylivelkaantuneiden perheiden määrä Suomessa on kasvanut ripeästi. Toisin sanoen, kansalaiset ottavat koko ajan enemmän ja enemmän velkaa ja "sijoittavat" rahat jatkuvasti kallistuviin asuntoihin. Eli kansantaloudellisesti ajateltuna tuo lapasesta lähtenyt velkaantuminen ei tuota yhtään mitään. Toki kotitalouksien ylivelkaantuminen on yhtä hyvin mahdollista myös omalla valuutalla, kuten Tanskassa on nähty ja se ei suoranaisesti liity euroon.
]Tilanne ei ole varmasti paras mahdollinen mutta pointti on se Suomi ja ennen elinkeinoelämä on hyötynyt likviditeetistä ja täten matalista koroista.
Teoriassa näin, mutta ongelma on siinä, että a) pankit ovat kiristäneet lainanantoaan yrityksille, vaikka likvidiä olisikin ja b) yritykset jarruttavat investointeja talouden taantuman vuoksi, vaikka raha olisikin halpaa. Japanissa on veivattu 20 vuotta nollakoroilla, mutta siitä huolimatta maan talous on taantunut jatkuvasti ja end-game alkaa siellä(kin) olla lähellä.
1. Minulla ei ole selkeä näkemystä mitä mieltä olet mahdollisesta devalvointikierteestä ja kuinka todennäköistä se on ja kuinka paha on vaikutus?
Mihin viittaat devalvaatiokierteellä? Investointipankki Nomuran tekemän arvion mukaan Suomen "uuden markan" arvo olisi 6,7% alhaisempi vs. nykyeuro, jonka jälkeen valuutta kelluisi, eli markkinat määräisivät sen arvon. Devalvaatiopeikkoa pelätessä kannattaa muistaa, että markka-ajan devalvaatiot tehtiin aikana, jolloin Suomi oli käytännössä säännelty talous ja vasta 1992 (vai oliko 1991?) markka laitettiin kellumaan ja 1990-luvun talouskasvu olikin varsin ripeää. Esim. viimeisin devalvaatio 1991 oli suoraa seurausta valtiovallan ja elinkeinoelämän "vahvan markan politiikasta", jossa valuuttaa yritettiin raivopäisesti pitää vahvempana, mitä maan taloudelle olisi ollut suotavaa.
2. Vaikeutuuko yritysten rahoitusten hankinta (esim. bondien liikkeelle paneminen) ja kuinka paha ongelma tämä on?
Rahoittajat arvioivat lainatessaan ja sijoittaessaan rahaa sitä, minkä tuoton saavat rahoilleen vs. mikä on sijoituksen riskit. Jos Suomi ja suomalaiset yritykset jatkossakin profiloituu asiansa hyvin hoitavina tahoina, niin kyllä rahoitusta löytyy, oli valuutta mikä hyvänsä.
En sano, että markkaan palaaminen olisi mikään itseisarvo tai etteikö siinä olisi omat riskinsä. Mikään maailmanloppu se ei kuitenkaan olisi. Uskonkin tosin, että Suomi tulee olemaan jatkossakin mukana jonkinlaisessa valuuttaunionissa. Onko se sitten Pohjois-Euro tai joku muu, sitä en tiedä. Se on kuitenkin varmaa, että nykymuotoinen valuuttaunioni on tullut tiensä päähän. Kuten on nähty, sama valuutta ei toimi Saksalle ja Kreikalle. Luulisi sen nyt tajuavan jo kovapäisinkin "eurofani".
Edelleen, koko tämä tilanne tulisi jakaa kahteen eri kokonaisuuteen:
1) Miten ratkaistaan akuutti velkakriisi?
Nyt ehdotetut päätökset ('fiskaaliunioni', rangaistukset alijäämistä yms.) ovat varautumista
tuleviin kriiseihin, mutta nykytilanteeseen niistä ei ole apua. Ensi vuonna euromailla erääntyy 1,9 biljoonaa euroa velkoja, joille pitää löytyä rahoitus. Toki vahvimmat maat saavat uutta lainaa ja pystyvät uudistamaan velkojaan, mutta mitenkäs vaikkapa esim. Kreikka tai Portugali? Lisäksi esim. Italian ja Espanjan lainanhoitokulut nousevat jatkuvasti ja samalla maiden talouskasvu hyytyy ja BKTn odotetaan jopa supistuvan. Kai siinä tajuaa ilman taskulaskintakin, että yhtälö on mahdoton.
Älyvapainta tässä koko touhussa on se, että "lopullisena ratkaisuna" tunnutaan pitävän sitä, että "EKP voi vaan painaa lisää rahaa ja annetaan inflaation hoitaa loput". Kas, kun ei noin fiksua ideaa ole aiemmin tullut mieleen.
2) Miten tästä eteenpäin ja mikä on Suomen asema tulevaisuudessa? Saksa ja Ranska aika selvästi palauttivat suomalaiset päättäjät maan pinnalle sen suhteen, että pieni valtio on jatkossa(kin) koiran asemassa, kun isoja asioita päätetään. Esim. määräenemmistöpäätöksiin siirtyminen olisi varsin "mielenkiintoinen" asia Suomen kannalta.
Toisekseen - mitä käytännössä tarkoittaa se, että rangaistaan jatkossa 3% budjettialijäämän ja/tai 60% velkaantuneisuusasteen rajan alittavia maita? Rangaistaan miten? Heristetään sormea ja sanotaan huippukokouksessa soo-soo? Asetetana kauppapakotteita? Erotetaan EMUsta tai EUsta? Otetaan valta pois maan omalta parlamentilta ja lähetetään sotilaalliset joukot "valvomaan tilannetta"?
Ei me olla niin erilaisia.
Kyllä me valitettavasti ollaan, mutta jokainen voi uskoa mitä haluaa. Itse en ainakaan usko esimerkiksi siihen, että jos vaikkapa euromaille tulisi yhteinen verolainsäädäntö, että kreikkalaiset ja italialaiset, joille veronkierto ja korruptio on jonkinasteista kansallisurheilua, tilittäisivät veronsa yhteiseen liittovaltiokassaan samalla tavalla säntillisesti, mitä suomalaiset.
