Juuri oikeustieteelliseen päässeesä voin valaista, että ei se valmennuskurssi mikään automaattinen sisäänpääsyn tae todellakaan ole. Edelleen, kukaan ei tee sitä lukemistyötä puolestasi. Suurin hyöty noista kursseista on lähinnä joidenkin vaikeiden kohtien ymmärtäminen ja näin helpommin sisäistäminen eikä tällöin joudu opettelemaan koko kohtaa "Hauki on kala" taktiikalla. Lisäksi omalla kohdalla vastaustekniiikan opettelu auttoi vähän vaikka ei sekään mitään rakettitiedettä ole. "Faktat paperiin eikä jaarittelua" oli ehkä parhain neuvo.
Jatkossa on tulossa monelle alalle pääsykokeisiin kokeessa jaettava materiaali joka muodostaa osan kysymyksistä, mikä on kyllä ihan hyvä. Tälläisestä kysyttiin mielipidettä kokeen jälkeen ja IMO on hyvä idea.
Valmennuskurssin vaikutus omalla kohdalla oli aika minimaalinen joskaan ei täysin hyödytön.
Uskoisin, että valmennuskurssien merkitys on suurin hiukan laiskanpulskeiden lukijoiden kohdalla, koska tuolla asioista käytävä keskustelu potkii perseelle, jos oma tietotaso onkin alhaisempi kuin "kaikilla muilla". Samoin vähän erilaiset näkökulmat asioista avaavat kokonaisuuksia mahdollisesti paremmin, mutta tämä vaatii kurssia, jossa ryhmä on riittävän pieni/porukka ottaa aktiivisesti osaa opetukseen.
Kokeessa jaettava materiaali pitäisi olla jollain tavalla casetyyppistä, jolloin pääsykokeisiin luettua tietoa todella joutuu soveltamaan. Joillain aloilla pääsykokeen tuoma tieto jää niin ohueksi, että sopivan materiaalin/kysymysten löytäminen saattaa olla haasteellista. Oikiksen pääsykokeeseen, jossa alueet vaihtuvat ja asiassa päästään suht "syvällekin", voi olla huomattavasti helpompi löytää sopivaa aineistoa kuin vaikkapa nyt kauppiksen vastaavaan arvontalappuseen.
Hiukan vanhemmalla iällä yliopistoon aikanaan päässeenä ja ylipäätään vanhempana sen vähän oman kunnianhimon herättäneenä vituttaa tuoreiden ylioppilaiden suosinta. Minä suosisin valintamenettelyä, joka pohjautuisi vain pääsykokeeseen. Vaihtoehtoisesti tuoreille ylioppilaille voisi olla valintaväylä, johon yo-kokeen arvosanoilla on merkitys, mutta tällaisen väylän kautta hakumahdollisuuksia tulisi rajoittaa esim. kahteen hakukertaan. Toiset heräävät myöhemmin, toiset aikaisemmin. Lukio meni aikanaan oikeastaan täysin lukematta läpi, ja C-tyyppistä paperia sieltä puski.
Eikös akateemisen koulutuksen perusperiaatteisiin kuulu se, että sisäänpääsyvaiheessa kaikki ovat mahdollisimman pitkälle samalla viivalla? Eikö pääsykoe keeeo myös opiskelijan motivaatiosta ja asioiden sisäistämisestä paremmin kuin mahdollisesti vuosia vanha yo-koe?