Löytyykö onni syvemmästä integraatiosta?
Löytyy (tai no onni.. mutta keinot ainakin). JOS EU olisi liittovaltio, olisi asiat voitu hoitaa eri maiden sisäpoliittisista tilanteista välittämättä ja Keskuspankki olisi FED tavoin voinut toimia setelipainona.
Liittovaltio toimii käytännössä eri puolilla maailmaa, mutta EU:ta ei ole haluttu kehittä liittovaltioksi, vaan lähemmäksi valtioliitoksi. No kun kuitenkin rakenteet ja markkinat ovat liittovaltion tavoin järjestettyjä ja vielä yhteisellä valuutalla, on aika loogista että kun hallinto ja päätöksenteko ovat taas mallia valtioliitto, ei ole keinoja ja mahdollisuuksia tehdä politiikkaa, jolla pystyttäisiin puuttumaan korjaamisen sijaan rakenteisiin (verotus, tulonsiirrot, kansalaisoikeudet ym).
En tässä siis ota kantaa ”liittovaltio vai ei” kehitykseen, vaan siihen, että liittovaltiorakenteessa ongelmat olisivat ratkaistavissa, valtioliittorakenteessa näyttää että vaikeeta on.
Erillisvaltioratkaisussa ei olisi mitään keinoja ratkaista mitään, vaan tod. näk. syvempään lamaan olisi syöksytty Euroopassa.
Tämä tietenkin on spekulatiivista, koska mitään paluuta vanhaan ei voi suorittaa (nollatilanteeseen ei voi palata). EU hajoaminen olisi taas järjetön riski Euroopan vakaudelle muutaman vuosikymmenen sisällä, sen verran pitäisi Euroopan historiaa tuntea, mihin kansallisvaltioiden omien etujen puolustaminen on tässä maanosassa poikkeuksetta johtanut. Elämme Euroopan historian pisintä rauhanaikaa since Pax Romana parituhatta vuotta sitten. Tämä on toteutettu rahan voimalla, eli kun taludelliset intressit tehdään yhteneviksi, ei synny konflikteja. Näin ne suomalaisten heimojen väliset taistelutkin aikanaan loppuivat, kun ruotsalaiset yhtenäistivät Suomenalueen talouden. Yhteinen etu oli kauppa ja raha, ei ryöstely ja sotiminen.