Eurostoliitto-läppä perustuu siihen, että EUta ”palvotaan” usein melkolailla yhtäläisin argumentein mitä Neuvostoliittoa aikoinaan. Ei NL:a etenkään joskus 1960-1970-luvulla monissa yhteyksissä nähty ja koettu minään vihollisvaltiona vaan suurena itäisenä ystävänä. Moni vieläkin politiikassa mukana oleva hahmo voi varmasti kertoa lisää, esim. Satu Hassi.Mikä tää Neuvostoliittoläppä on, mitä viime aikoina on saanut lukea paikasta jos toisestakin? Se nyt on kuitenkin hyvä muistaa, että NL oli välttämätön paha ja ns. vihollisvaltio, jota pelätä. EU on kuitenkin yhteisö, jossa Suomi on osana sen takia, että yhteisössä on voimaa ja näin me ja muut EU-valtiot voimme yhtenäisenä rintamana ajaa EU:n ja Euroopan etuja suurvaltapolitiikassa. On mielestäni mautonta nimittää EU:ta käytännössä itsenäisen Suomen sortajaksi ja kiusaajaksi, kun Suomi itse on aktiivinen ja jo syvästi integroitunut osa tätä järjestelmää. Kiinnostaisi tietää, että onko tämä talking point edes kotimaista käsialaa alunperin, kun lehtien kommenttiosioissakin sitä syötetään armotta.
Nyt ollaan rähmällään kohti EUta (ja Saksaa) ja kaikki menee läpi, mitä sieltä tulee, koska ”EU/euro on Suomen etu.” Historia sen sitten meille kertoo, ollaanko oikeiden valintojen äärellä. Esim. taloustieteellisestä näkökulmasta tarkasteltuna euroon liittymiselle on yhä vähemmän ja vähemmän puolestapuhujia. Ja nekin sixtenkorkmanit, jotka euroa edelleen jaksavat puolustaa lisäävät yleensä puheenvuoroihinsa epämääräisiä ehtoja, että ”toimisi, jos kaikki noidattaisivat sääntöjä” tjsp. Vaan kun eivät noudata, joten se siitä.