30 vuotta tulee täyteen Estonian uppoamisesta. Viime yön kelikin oli samankaltainen kuin onnettomuusyönä. Muutama juttu on mediassa ollut, mutta selkeästi vähemmän kuin 5 tai 10 vuotta sitten. Ehkä parempi niin, kaikki oleellinen asiasta on jo sanottu ja kerrottu moneen otteeseen.
Estonia-sarjaa on tullut seurattua nyt kun se tulee maksuttomalta puolelta. Lisäksi tietoisesti "säästin" sen tälle merkkivuodelle. Sarja on keskittynyt lähinnä jälkihoitoon ja onnettomuustutkintaan. Laivan uppoamista ei ole juuri kuvattu kuin pelastajien ja muiden alusten näkökulmasta. Itseäni olisi kiinnostanut Lentoturmatutkinnan hengessä perinpohjainen läpikäynti, mutta ymmärrän sen olevan liian raadollista. Ihan laadukas sarja, avaa onnettomutta hyvin myös Ruotsin ja Viron näkökulmasta.
Vuosien saatossa olen nähnyt tuntikausia materiaalia aiheesta: artikkeleita, haastatteluja, dokumentteja, videoita ja onnettomuututkintaraporttiakin. Ehkä parhaiten on jäänyt mieleen tämä Ylen artikkeli:
“Kun alus upposi, kuului paljon huutoa. Sitten tuli äkillinen hiljaisuus” – Estonialta 25 vuotta sitten pelastuneiden kertomukset pysäyttävät edelleen.
Ajattelen suurella lempeydellä niitä, jotka joutuivat mahdottoman eteen, ja ilolla jokaista, joka pelastui merestä.