Eroa SAK:sta!

[dana77]

Itse en oikein ole koskaan ymmärtänyt tätä työnantaja vastaan työntekijä -kuviota. Oman käsitykseni mukaan kaikki samassa firmassa työskentelevät tekevät duunia saman tavoitteen eteen. Vaiko eikö?

Firman tehtävä on hankkia omistajalleen rahaa eli tuottaa mahdollisimman paljon korkoa sijoitetulle pääomalle, mutta valitettavasti maastamme löytyy yksilöitä, jotka käyvät töissä vain ansaitsemassa rahaa itselleen, joka on täysin yrityksen päämäärän vastaista.

AY-liike, työnsuojelulainsäädäntö ja työntekijöiden oikeudet yleensäkin ovat kovasti haitallisia yrityksille ja taloudelle, mutta dynaaminen talouden toimivuus ei ole kaikille ihmisille maailman tärkein asia.

 

[dana77]

Näistä asioista on väännetty peistä jo aiemmin monesti. Rehellisyyden nimissä täytyy myöntää (IMHO), että ay-liike on varmasti nopeuttanut joidenkin uudistusten syntymistä. Mutta että uudistuksia ei olisi syntynyt ilman ay-liikettä, että kehitys olisi täysin pysähtynyt?

Mitäpä tuosta asiasta teoreettisella tasolla kinastelemaan, voimmehan koko ajan seurata Kiinan kehitystä.

Mitä teollisemmasta työstä on kyse, sitä pienempi on työn riippuvuus yksittäisestä työntekijästä ja sitä vähemmän yksittäisellä työntekijällä on arvoa työnantajalle. Mitä enemmän on isoja firma, sitä enemmän työ luonteeltaan teollista (mutu) ja tähän suuntaan maailma tällä hetkellä globalisaation myötä kehittyy.

 

[dana77]

Ottamatta mitenkään kantaa asiaan muutoin, niin välillä käy kyllä sellainenkin mielessä, että tulevaisuuden henkilövaaleissa saattaa olla vaikeata saada läpi miehiä.

Miksi demokratian toteutuminen olisi paha asia??

Minusta tuntuu että esim Halonen saa sukupuolestaan johtuen enemmän dissausta kuin siitä johtuvaa sympatiaa. Sama itseasiassa pitää paikkansa erittäin monien muidenkin johtavien naispolitiikkojen kohdalla.
Olen kuullut äänestysikäisten miesten perustelevan sitä miksi Halonen on perseestä sillä että hän on ruma lesbo. Tokihan hän ruma, mutta minun mielestäni kyseinen seikka eli ulkonäkö ei kriteeri presidentin valinnalle ja erityisesti pointti on, että miehen kohdalla sitä ei ikinä nostettaisi esiin perusteluissa. Sivukaneettina mainitsisin että hetero-miehenä en panisi esim Esko Ahoakaan.

 

[Gentleman]

Mitäpä tuosta asiasta teoreettisella tasolla kinastelemaan, voimmehan koko ajan seurata Kiinan kehitystä.

Fiksumpi kaveri olisi lukenut ketjusta jo vastaukseni, mutta koska vastaat kolmella eri viestillä aiheeseen, lienee syytä kysyä uudelleen. Onko ay-liikkeen asema ainoa ero eurooppalaisen työelämän ja kiinalaisen työelämän välillä? Eikö kulttuureissa ole muuta eroa?

Mitä teollisemmasta työstä on kyse, sitä pienempi on työn riippuvuus yksittäisestä työntekijästä ja sitä vähemmän yksittäisellä työntekijällä on arvoa työnantajalle. Mitä enemmän on isoja firma, sitä enemmän työ luonteeltaan teollista (mutu) ja tähän suuntaan maailma tällä hetkellä globalisaation myötä kehittyy.

Maailma muuttuu, työ samalla. Työntekijän on uudistuttava samalla ja huolehdittava omasta arvostaan.

 

[Vaughan]

Onko ay-liikkeen asema ainoa ero eurooppalaisen työelämän ja kiinalaisen työelämän välillä? Eikö kulttuureissa ole muuta eroa?

Maailma muuttuu, työ samalla. Työntekijän on uudistuttava samalla ja huolehdittava omasta arvostaan.

Jatketaanpa tästä kohta siitä mihin perjantaina jäin. Ei tietenkään koko demokraattista hyvinvointivaltiota voi pistää ay-liikkeen nimiin, mutta uskon vakaasti, että suurin osa ainakin työelämää läheltä liippaavista parannuksista on tapahtunut ensisijaisesti työntekijöiden järjestäytymisen ansioista. Vaikka moni asia on myöhemmin kirjattu lakiin ja siten kohotettu pois työmarkkinaosapuolten ulottuvilta, on sysäys uudistuksiin tullut "kentältä" ja liitoista - puhutaan sitten kahdeksan tunnin työajasta tai työsuojeluasioista. Mahdoton kuvitella että yhteiskunta olisi voinut kehittyä ilman minkäänlaista ay-toimintaa. Jopa kapitalismin mallimaissa on aina ollut ammatillista järjestäytymistä.

Kannattaa myös muistaa, että kaikki ay-toiminta ei ole vasemmistolaista (tai ilmeisesti joidenkin mielestä on?). Suomenkin työväenliike kehittyi Wrightiläiseltä pohjalta, eli edistyksellinen työnantaja halusi itse parantaa työläisten asemaa. Tästä tullaankin siihen vakavaan ongelmaan, mikä seuraisi ilman minkäänlaista työntekijöiden järjestäytymistä:

Markkinataloudessa kilpailu pakottaa kaikki yritykset (ainakin ne jotka toimivat aidosti kilpailluilla toimialoilla) tehostamaan toimintaansa äärimmilleen koska, jos tehokkuudesta tingitään, joku tehokkaampi organisaatio vie markkinaosuuden ja tehoton "kuolee" pois. Siksi tarvitaan erilaisia pakotusmenetelmiä, eli lähinnä työlainsäädäntöä ja kattavia (ei välttämättä valtakunnallisesti yleissitovia) työehtosopimuksia, jotta ehkäistäisiin se, että työntekijöitään kaikkein huonoimmin kohtelevat organisaatiot eivät saisi siitä kilpailuetua. Täysin vapaa ja henkilökohtaisiin työsopimuksiin perustuva järjestelmä palauttasi ainakin alimman tason työntekijät 1800-luvulle tai Kiinan nykyisen kaltaisiin oloihin. Toki kaikissa sivistysvaltioissa on yleistä työlainsäädäntöä, jonka pitäisi estää pahimmat ylilyönnit, mutta kuten aiemmin esitin, sekin perustuu ay-liikeen esiin nostamiin teemoihin.

Ongelmaa lisää työntekijöiden ja työnantajien hieman toispuoleinen riippuvuussuhde. Työntekijät eivät voi pitemmän päälle kiristää työnantajilta ylisuuria etuja, koska työnantaja menisi lopulta konkurssiin. Nykyaikana ei toiminnan tarvitse edes muuttua kokonaan kannattamattomaksi. Riittää että omistajat katsovat yrityksen kannattavuuden olevan liian heikkoa, mikä riittää perusteeksi työvoiman vähentämiselle tai viimekädessä toiminnan lopettamiselle.

Sen sijaan työnantajat eivät ole samalla tavalla sidottuja työntekijöihin. Vaikka teoriassa työntekijöiden etujen (lähinnä palkkojen) kutistuessa liian pieniksi, sen pitäisi näkyä koko kansantaloudessa, niin yksittäisen yrityksen kohdalla se ei vielä näy. Yksittäiselle orgainsaatiolle on kannattavinta painaa työntekijöiden sekä taloudelliset että aineettomat edut mahdollisimman alhaiselle tasolle. Ideaali olisi täysin ilmainen orjatyövoima! Nykyaikana voi tietty käyttää harjoittelijoita... Tämä tietysti pätee vain silloin, ja niissä olosuhteissa, kun työvoimasta on ylitarjontaa. Työntekijöillä joilla on jotain "niukkaa" osaamista on toki mahdollisuus neuvotella tasapuolisemmin työnantajan kanssa. Edelliseen kappaleeseen viitaten hekään eivät voi kuitenkaan kiristää työnantajaa loputtomasti (paitsi jos työnantajan taloudenpidosta vastaa idiootti - tuliko kenellekään mieleen NHL?) Valitettavasti vain työvoiman ylitarjonta tuntuu ainakin tällä hetkellä pysyvältä tilanteelta kaikissa länsimaissa.

Edellämainituin perustein pidän työntekijöiden järjestäytymistä ainoana järkevänä toimintana heidän itsensä kannalta. Sen ei siis kuitenkaan tarvitse välttämättä olla sidoksissa mihinkään poliittiseen puolueeseen. Etujärjestöt tietenkin ajavat vain omien jäsentensä asiaa, siksi niiltä on turha vaatia sen suurempaa vastuuta muiden (esim. työttömien) hyvinvoinnista kuin vaikkapa työnantajiltakaan. Omien etujen ja koko yhteisön etujen yhteensovittaminen on aina vaikeaa, mutta ei voida vaatia että vain toiset joutuvat ottamaan huomioon yhteiset edut, jos toisille hyväksytään itsekkyys ikään kuin luonnollisesti...


edit: pari virhettä

 

[Special Guest]

Kaikki ei ole sitä miltä se näyttää/kuulostaa. Kannattaa kuitenkin huomata, että kansallissosialismi suosi yksityisyrittäjyyttä ja pääomia aivan eri tavalla kuin sosialismi noin yleensä. Rajoituksia oli omistuksen määrässä, mutta kansallistamista (lue: sosialisointia) ei Saksassakaan tapahtunut. Kansallissosialismi oli sosialismia vain nimensä puolesta ja siksi, että se sanana vetosi kommunismiin vetoa tunteviin massoihin. Lue NSDAP:n puolueohjelma. Fasismi on sitten edelleen eri asia; se on korporatiivinen systeemi, joka vertautuu melkoisen hyvin juuri ammattiyhdistysliikkeiden tapaisiin organisaatioihin.

Osittain näin, mutta kyllä kansallissosialismi on sosialismille velkaa muutakin kuin nimensä. Hitler itse myöntää Mein Kampfissa aivan suoraan ottaneensa mallia sosialisteista ja siirtäneensä monia asioita heidän toiminnastaan suoraan omaan puolueeseensa.

Kommunismi ja fasismi ovat näennäisestä vastakkaisuudestaan huolimatta huomattavasti lähempänä toisiaan kuin länsimaista demokratiaa.
Kun vielä huomioi että oikein toteutettua kommunismia ei olekaan muualla kuin (yleensä porvarikodissa kasvaneen) tötteröhattuisen partaradikaalin unelmissa, niin itse kukin pohtikoon sitä missä määrin fasismi oli itse asiassa vain mustien lippujen alla toteutettua kommunismia ja kommunismi taas punalippujen nimissä toteutettua fasismia.

 

[Luiro]

Ja Marxin lisäarvoteoriahan on selkein kannanotto yksityisyrittäjyyden ja vapaan ammatinharjoittamisen puolesta.

Elikäns sinänsä Marx taitaa olla enemmän yrittäjien asialla kuin moni kokkari. Tosin kokkarit nyt eivät oikein ole kenenkään asialla. Paitsi EK:n.

 

[Maple Leaf]

...itse kukin pohtikoon sitä missä määrin fasismi oli itse asiassa vain mustien lippujen alla toteutettua kommunismia ja kommunismi taas punalippujen nimissä toteutettua fasismia.

Tarkoitatko, että Hitlerin Saksassa tehtaat, pankit, apteekit ja sen sellaiset olivat valtion omistuksessa, kun taas Neuvostoliitossa vallitsi markkinatalous?

Mielenkiintoinen näkemys, mutta tuntuu lähinnä siltä, että sotket nyt yhteiskunnan ja sen viranomaisten toimintatavat (autoritäärisyys, yksilön vapauksien loukkaaminen ja niin edelleen) yhteiskunnan talousjärjestelmän perustukseen (kapitalismi/sosialismi). Nehän ovat, hei ihan oikeesti jo, kaksi eri asiaa.

 

[Viljuri]

Yksilökäyttäytymisen tasolla Special Guestin arvioissa voi olla perää.

Esimerkiksi Natsi-Saksassa monet kommunistit, jotka olivat tapelleet kaduilla työnantajia, natseja, poliiseja ja demareita vastaan vuodesta 1918 lähtien, liittyivät vaivihkaa SA:iin vuoden 1933 jälkeen. Tätähän oli edeltänyt jo 1930-luvulla lakko, jossa natsit ja kommunistit olivat yhdessä pystyttäneet barrikadeja ja syyllistyneet lukemattomiin väkivallantekoihin yhteiskunnan toiminnan lamauttamiseksi.

Kehityshän johtunee osaltaan sosiologisesta näkökulmasta siitä, että nämä "katujen taistelevat toverit" eivät olleen niin kiinnostuneita opillisista ylärakenteista, vaan näkivät, että käytännön tasolla tappaminen ja väkivalta on yhtä paljon agendalla molemmissa poliittisissa liikkeissä, ts. vihan ulkoistamiselle löytyi selkeä kohde ja katkeruus saattoi toimia edelleen kaiken toiminnan alkulähteenä.

Natsien joukossahan oli kahtalaista suhtautumista porvareihin. SA olisi halunnut kommunistien tavoin jatkaa vallankumousta (mikä kehitys päättyi pitkien puukkojen yöhön 1934), mutta myöskään Hitler ja kumppanit eivät erityisemmin arvostaneet porvarillisia elämänasenteita. Yhteiskunnan voima oli nimenomaan työläisissä ja porvarit pluraaleine arvoineen nähtiin lähinnä valtiota heikentävänä tekijänä.

Hitlerhän pyrki punaisten khmerien tavoin hävittämään luokkarajoja eri ammattien välillä, kuitenkaan turvautumatta yhtä rajuihin keinoihin, mitä SA olisi halunnut. Joka tapauksessa ruumiillista työtä arvostettiin molempien liikkeiden propagandassa yhtä paljon, oli sitten kysymys "homo sovieticuksesta" tai "uudesta arjalaisesta".

 

[mjr]

Jaaha, vai tälläinenkin herttainen ketju JA:sta löytyy - ei mikään ihme ettei jaksa lukea mistään jäänuhjailuista näiden keskusteluiden rinnalla... Väittäisin itselleni tyypillisestä klassisen taloustieteen näkökulmasta, että SAK:n jäsenten on rationaalista pysyä SAK:n jäseninä. Tätä kautta he pystyvät parhaiten maksimoimaan taloudelliset etunsa, ja kuten klassisesta taloustieteestä tiedämme, henkilökohtaisen taloudellisen edun rationaalinen maksimointi on ainoa inhimillinen käyttäytymistapa, ja vieläpä sellainen jonka kautta yhteiskunta muodostuu kuin näkymättömän käden kautta paremmaksi. Adam Smith siis myös kannattaisi SAK:n jäsenten pysymistä SAK:n jäseninä kun taas esimerkiksi Vladimir Iljitsh sitä silmät fanaattisesti leimuten vastustaisi.

 

[Special Guest]

Väittäisin itselleni tyypillisestä klassisen taloustieteen näkökulmasta, että SAK:n jäsenten on rationaalista pysyä SAK:n jäseninä. Tätä kautta he pystyvät parhaiten maksimoimaan taloudelliset etunsa, ja kuten klassisesta taloustieteestä tiedämme, henkilökohtaisen taloudellisen edun rationaalinen maksimointi on ainoa inhimillinen käyttäytymistapa, ja vieläpä sellainen jonka kautta yhteiskunta muodostuu kuin näkymättömän käden kautta paremmaksi. Adam Smith siis myös kannattaisi SAK:n jäsenten pysymistä SAK:n jäseninä kun taas esimerkiksi Vladimir Iljitsh sitä silmät fanaattisesti leimuten vastustaisi.

Kenties, mutta jos olisit lukenut koko ketjun niin olisit huomannut että tällä kertaa ei ollut kyse siitä ovatko ammattiliitot yleisellä tasolla hyviä vai pahoja, vaan siitä että tässä nimenomaisessa tapauksessa SAK ylittää oman toimialueensa rajat sekaantumalla valtakunnalliseen päivänpolitiikkaan.

Jos olet SAK:n jäsen mutta et kannata Tarja Halosta niin onko oikein että sinunkin jäsenmaksusi käytetään Halosen vaalityöhön - siis omaa ehdokastasi vastaan?

 

[Kraztog]

Yksilökäyttäytymisen tasolla Special Guestin arvioissa voi olla perää.

Esimerkiksi Natsi-Saksassa monet kommunistit, jotka olivat tapelleet kaduilla työnantajia, natseja, poliiseja ja demareita vastaan vuodesta 1918 lähtien, liittyivät vaivihkaa SA:iin vuoden 1933 jälkeen. Tätähän oli edeltänyt jo 1930-luvulla lakko, jossa natsit ja kommunistit olivat yhdessä pystyttäneet barrikadeja ja syyllistyneet lukemattomiin väkivallantekoihin yhteiskunnan toiminnan lamauttamiseksi.

Kehityshän johtunee osaltaan sosiologisesta näkökulmasta siitä, että nämä "katujen taistelevat toverit" eivät olleen niin kiinnostuneita opillisista ylärakenteista, vaan näkivät, että käytännön tasolla tappaminen ja väkivalta on yhtä paljon agendalla molemmissa poliittisissa liikkeissä, ts. vihan ulkoistamiselle löytyi selkeä kohde ja katkeruus saattoi toimia edelleen kaiken toiminnan alkulähteenä.

Natsien joukossahan oli kahtalaista suhtautumista porvareihin. SA olisi halunnut kommunistien tavoin jatkaa vallankumousta (mikä kehitys päättyi pitkien puukkojen yöhön 1934), mutta myöskään Hitler ja kumppanit eivät erityisemmin arvostaneet porvarillisia elämänasenteita. Yhteiskunnan voima oli nimenomaan työläisissä ja porvarit pluraaleine arvoineen nähtiin lähinnä valtiota heikentävänä tekijänä.

Hitlerhän pyrki punaisten khmerien tavoin hävittämään luokkarajoja eri ammattien välillä, kuitenkaan turvautumatta yhtä rajuihin keinoihin, mitä SA olisi halunnut. Joka tapauksessa ruumiillista työtä arvostettiin molempien liikkeiden propagandassa yhtä paljon, oli sitten kysymys "homo sovieticuksesta" tai "uudesta arjalaisesta".

Loistava analyysi,joku muukin lukenut historian kirjansa.Tarkentaisin kuitenkin tuota natsien kannatusta,talonpoikien keskuudessa se oli paikoitellen huimat 95% ja varsinkin SS ihannoi maanviljelystä--->kaupunkilaiset olivat degeneroituneita ja heikkoja.Pohjimmiltaan natsi ideologia katsoi rodun ja saksan tulevaisuden lepäävän talonpoikien harteilla.
SA oli tosiaan melko kommunistinen,varsinkin berliinin SA oli kuuluisa väkivallastaan keskiluokkaa ja porvareita kohtaan.
Menee ot:ksi mutta historiasta mukava kirjoittaa.

 

[Special Guest]

Jyrki Katainen on havahtunut huomaamaan saman asian, josta varoittelin jo syksyllä. Ja kyseessä on nimenomaan SAK - STTK ja Akava eivät ole lähteneet korporatismin polulle.

http://www.iltalehti.fi/2006/01/20/200601203991075_uu.shtml

 

[Luiro]

SAK tukee Lex Nokiaa, meikää ei ainakaan kiinnosta enää kuulua puljuun, joka ei piittaa työntekijöiden oikeuksista pätkääkään.

Nyt SAK:ta harmittaa kun EK on ottanut sen paikan Suomen johdossa ja yrittävät nuoleskella porvarihallitusta. Säälittävää.

 

[Jussih]

Juu Luiro, eroa pois. Voithan sinä tarvittaessa lahjoittaa rahasi suoraankin vasemmistopuolueiden vaalityöhön, ei siihen tarvita SAK -nimistä välikättä. Toivottavasti mahdollisimman moni muukin SAK:n liittojen jäsen ymmärtää vetää johtopäätökset tämän ulkoparlamentaarisen painostuslafkan suhteen. Iiro Viinanen totesi taannoin mainiosti, että ammattiyhdistysliike on Suomen syöpä.

 

[dana77]

Iiro Viinanen totesi taannoin mainiosti, että ammattiyhdistysliike on Suomen syöpä.

Tälle varmaan löytyy joku lähde?

 

[Jussih]

Tästähän on aikaa jo kohta parikymmentä vuotta, joten en millään pysty muistamaan missä yhteydessä ko. lausunto oli ja oliko se ihan suora heitto vaiko rivien välistä luettava homma. Jos joku muu muistaa tarkemmin, kertokoon. Sen kyllä muistan, että aiheesta nousi melkoinen kohu.

 

[dana77]

No jos vähän lohduttaa, niin ei googlekaan muistanut.

 

[expertti]

No mut ei se mitään, Iippo oli kuitenkin harvinaisen oikeassa. Vitun työjarrut.

 

[Luiro]

Juu Luiro, eroa pois. Voithan sinä tarvittaessa lahjoittaa rahasi suoraankin vasemmistopuolueiden vaalityöhön, ei siihen tarvita SAK -nimistä välikättä. Toivottavasti mahdollisimman moni muukin SAK:n liittojen jäsen ymmärtää vetää johtopäätökset tämän ulkoparlamentaarisen painostuslafkan suhteen. Iiro Viinanen totesi taannoin mainiosti, että ammattiyhdistysliike on Suomen syöpä.

SAK:sta tiedetään sentään, että kelle ne antavat rahansa. Kaiken maailman Sukarit kierrättävät asiakkailtaan saamaansa rahaa eri välikäsien kautta. Ihme pelleilyä.

SAK:n pitäisi keskittyä ydintehtäväänsä eli työntekijöiden aseman parantamiseen, 1990-luvun alun jälkeen ei ole kuulunut mitään parannuksia.

 

[Jussih]

Uhkaamalla yleislakolla AY-mafia onnistui jälleen kerran tekemään vallankaappauksen vapailla vaaleilla valituilta toimielimiltä (eduskunta, valtioneuvosto) Hakaniemen kähmijärikollisjoukolle.

Se, että tässä suhdannetilanteessa täysin marginaalisen asian vuoksi uhataan yleislakolla, jonka seuraukset olisivat olleet täysin käsittämättömät kertoo kaiken olennaisen SAK:n ja kumppaneiden "vastuullisuudesta". Toivottavasti nyt viimeistään mahdollisimman moni eroaa tästä rikollisjoukkiosta ja liittyy Loimaan kassaan.

 

[Luiro]

Uhkaamalla yleislakolla AY-mafia onnistui jälleen kerran tekemään vallankaappauksen vapailla vaaleilla valituilta toimielimiltä (eduskunta, valtioneuvosto) Hakaniemen kähmijärikollisjoukolle.

Jäikö taas aamulääkkeet ottamatta? Toista se on kun Nokia uhkailee lähteä maasta milloin mistäkin syystä..

Uskoni SAK:hon palautui tämän jälkeen. Hienoa.

 

[Daespoo]

Jäikö taas aamulääkkeet ottamatta? Toista se on kun Nokia uhkailee lähteä maasta milloin mistäkin syystä..

Uskoni SAK:hon palautui tämän jälkeen. Hienoa.

Ei pitäisi varmaan edes kysyä mutta kysyn nyt kuitenkin että milloin ja mistä syistä Nokia on uhannut lähteä maasta?

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

Ei pitäisi varmaan edes kysyä mutta kysyn nyt kuitenkin että milloin ja mistä syistä Nokia on uhannut lähteä maasta?

Veikkaan että Tiedonantajan tms. kolumnisti on päätynyt tähän ekstrapoloituun lopputulemaan. Milloin ja mistä syistä näin tapahtuisi, ei nyt takerruta pikkuseikkoihin...

Miten ja missä määrin ammattiyhdistysväki rekrytoi työpaikoilla uusia (usein nuoria) duunareita liiton jäseniksi? Itse olen työskennellyt epäpoliittisissa ja liittoihin kuulumattomissa "riistäjäfirmoissa" eikä asia ole myöskään koskettanut itseäni työpaikalta käsin. Menneinä aikoina rekrytointi oli aktiivista ja painostus saattoi olla rankkaa, mikäli joku ei olisi halunnut liittyä. Ajat ja käytännöt ovat toki muuttuneet sitten nostalgisen 70-luvun. Vaan ovatko Jatkoajan kirjoittajat törmänneet vastaavaan ilmiöön, siis jonkin liiton jäsenyyden "väkisinmyyntiin"? Tapahtuuko tällaista yhä?

 

[Viljuri]

Käytännössä tämä teollisuusliittojen "Team-konsepti" lopettaa SAK:n sellaisena kuin me sen tunnemme. Mutta toisaalta myös STTK:n tie on hyvin epävarma, yksittäisten liittojen livetessä keskusjärjestöstä kumpaankin suuntaan.

Edelleen voidaan kysyä, että jos keskeiset edut tulevat turvatuksi jo SAK:n kautta, niin miksi työtätekevän ihmisen pitäisi rahoittaa siinä samalla sitten SDP:n toimintaa, puhumattakaan jostakin niin abstraktista kuin keulakuvapresidenttien valinnasta?

Käytetäänkö SAK:n resursseja, virkailijoita, asiantuntijoita, toimitiloja, sijoitusvaroja (huomattavat!), jäsenmaksuvaroja ja yhteiskunnallista luottamuspääomaa oikein nykyisellään, kun kuitenkin esimerkiksi naisvaltaisten liittojen asema on täysin epätasa-arvoinen verrattuna jo mainittuihin "Team-liittoihin", ja kolmas mies tai nainen luulisi, että varsinkin keskitetysti neuvoteltujen Tupo-kierrosten jäätyä nykyisellään ainakin teollisuuspuolella historiaan, niin jäljelle jäävän SAK:n "suuren tehtävän" luulisi olevan palkka- ja ammattitasa-arvon toteuttamisessa, niin vastoin reaalimaailmaa ja ay-pomojen mielipiteitä kuin se onkin.

Kannattaisi luottamusmiesten ottaa tätä esille, jos uskaltavat, pelkän järjestäytymisasteen tarkan seurannan lisäksi.