Gentleman kirjoitti:
Näistä asioista on väännetty peistä jo aiemmin monesti. Rehellisyyden nimissä täytyy myöntää (IMHO), että ay-liike on varmasti nopeuttanut joidenkin uudistusten syntymistä. Mutta että uudistuksia ei olisi syntynyt ilman ay-liikettä, että kehitys olisi täysin pysähtynyt?
(Tuohan on sama kuin väittäisi ettei toista maailmansotaa olisi koskaan syttynyt jos Hitler ei olisi päässyt valtaan.)
Työnantajapuoli voi olla kova ja ahne, mutta tyhmä se ei koskaan ole. Jos jokin uudistus on win-win, kyllä se toteutetaan.
Mielestäni Gentleman on nyt asian ytimessä. Koko länsimaisen yhteiskunnan kehitys perustuu aika pitkälle hegeliläiseen ajatukseen teesin ja antiteesin kohtaamisen seurauksena syntyvästä synteesistä (vaikka pian varmaan Special Guest ilmoittaa Hegelinkin olevan marxilainen ajattelija).
Ellei historia olisi synnyttänyt nykyisen kaltaista ay-liikettä, olisi se synnyttänyt jonkin toisenlaisen, vastaavanlaisen työväenliikkeen, aivan kuten toinen maailmansota olisi mitä todennäköisimmin sodittu ilman Hitleriäkin. Kenties hieman toisenlaisena sotana, kenties hieman toisena aikana, kenties Saksassa muita kuin juutalaisia vainoten, mutta sodittu yhtä kaikki, sillä enemmän kuin Hitler synnytti historiaa, synnytti historia Hitlerin.
Historia ja yhteiskunta antaa kehykset, joiden puitteissa ihmiset maalaavat. Oikeastaan voisi sanoa, että ihmisen (tai liikkeen, tai puolueen) "suuruus" mitataan (paitsi historiallisessa, myös moraalisessa mielessä) siinä rohkeudessa, jolla he ulkoapäin annettujen kehyksien puitteissa maalaavat. Neuvostoliiton ja Itä-Euroopan toisinajattelijat maalasivat hienosti, Martin Luther King maalasi hienosti, ja - vaikka paskaa musaa tekikin - jopa Sir Bob Geldof maalaa hienosti. He ovat (kuten ay-liikekin aikoinaan) hegeliläisesti teesille se antiteesi, jota tarvitaan synteesin luomiseen. (Ei, en ole SAK:n jäsen.)