Olen itse hiihtänyt kilpaa aikanani koko juniori-ikäni, päässyt vertaamaan kykyjäni ihan maajoukuetason kaveriden kanssa. Lisäksi olen pelannut kiekkoa ja jalkapalloa ja ollut aikuisiällä mukana juniorijoukkueiden toiminnassa. Sillä pohjalla totean, että Roponen kuten myös muutama täällä tuntuvat unohtavan, tietoisestiko, yhden asian tässä lajien välisessä juniorikeskustelussa.
On totta, että suuri joukko kiekkojunioreita lopettaa urheilun tietyssä iässä, kun ei enäöä kiinnosta, mutta niin tekevät juniorit muissakin lajeissa, hiihdossa, yleisurheilussa, jne. Väitän, että eri lajien sisällä näitä lopettajia lienee suhteessa lähes sama määrä. Oma lukunsa ovat ne, jotka tyytyvät pelailemaan alemmissa sarjoissa tai hiihtelemään ihan huvikseen.
On siis aika yksisilmäistä tuomita jääkiekko siitä, mikä yksinkertaisesti on isossa kuvassa luonnon laki ja valintaa: ne jatkavat, joilla kyvyt riittävät motivaation ja kehittymisen ylläpitämiseksi. Roponen nyt puhuu oman lajinsa näkökulmasta kärjistäen, koska sillä voi suht' helposti selitellä maallikoille lajin tilannetta tarvitsematta liikaa puuttua lajin sisäisiin ongelmiin, esim. miten ja millä resursseilla jalostaa lupaavia juniorihiihtäjiä kv.-tasolle menestyjiksi - kiekossa tämä on "keksitty" eli latu on auki huipulle asti.
Mitä taas tulee tähän Roposen emäntään, hän on minun mielesstäni ollut urallaan varsinainen kitisijä ja ilmapiirin pilaaja ilman mitään sen suurempia meriittejä. On onnistunut suorituksillaan pilaamaan useammankin viestinhiihdon ja aina syytä on haettu jostain muualta kuin naisesta itsestään. Jos joku pitää häntä Suomen naishiihdon johtotähtenä ja vapaan hiihdon valtiattarena, siitä vaan, mutta mitään henk. koht. mainitsemisen arvoista sillä ei ole kansainvälisesti saavutettu, ei eilenkään - kertonee tylysti suomalaisen hiihdon tasosta.