Pienellä peliajalla pelaaja pärjää kyllä, mutta jos olet tulosyksikön pelaaja ja pelaat yli sata peliä vähän yli kahdeksan kuukauden aikana, vaaditaan jo hieman spesiaaliakin.
En nyt ole ihan varma, mitä yrität todistella. Varmasti lätkämaailmasta löytyy kovia urheilijoita, jotka treenaavat kunnolla ja pyyteettömästi ja niin päin pois.
Et ole kuitenkaan ainoa, joka lätkämaailmassa on pyörinyt, kyllä tuolla jo pelkästään juomisen ja juhlimisen kulttuuri on huomattavasti syvemmällä, kuin "kerran kesässä"-ajattelussa. Tähän samaan ei monella muulla ole varaa.
Björgenin 170kg kyykkyä ei uskoneet norjalaisten urheiluforumeiden käyttäjätkään. Kun juttu julkaistiin vuonna 2005, Maritin painoluokan jalkakyykyn ME oli 173kg (dopingtestattu, raw=ilman apuvälineitä). Hän olisi ollut voimanoston MM-kisoissa siis mitalikandidaatti. Jos hän taas olisi jostain syystä vetänyt päälleen kireät voima/painonnostotrikoot, ne parantavat tulosta naisten jalkakyykyssä 10-20%.
Huomattavasti todennäköisempää on, että Björgen teki puolikyykkyjä, eikä hänen reitensä mennyt lattiaan nähden 90 asteeseen, kuten oikeassa jalkakyykyssä pitää mennä, Tällä tavalla nostettaessa tulos on paljon kovempi.
Vertailun vuoksi: Miesten alppihiihtosirkuksen vahvimpiin kuuluva jässikkä Aksel Lund Svindal saa kyykättyä puhtaasti 200kg yksittäisnostona. Krista Pärmäkösken jutussa sanotaan, että Kristan jalkakyykkyennätys on 70kg. Maritin 170kg? Ei ainakaan sääntöjenmukaisesti.
Mitä veikkaatte paljonko on tangossa rautaa Anne Kyllösellä tässä. Itse veikkaan, että yksi tomnmoinen mötikkä painaa 20kg ja niitä on 4+4 eli yhteensä 160kg.
https://www.facebook.com/officialan...207520000.1438780656./413959848793538/?type=1
Eleikon punaiset 2,5 kg / kpl ja valkoiset 5 kg / kpl.
Johan tuossa vastattiinkin, mutta tässä näkee hienosti kuinka mielikuvat ja todellisuus eivät vain kohtaa. Vähän tarkemmalla otteella olisi huomannut valkoisessa kiekossa olevan vain yhden numeron.Mitä veikkaatte paljonko on tangossa rautaa Anne Kyllösellä tässä. Itse veikkaan, että yksi tomnmoinen mötikkä painaa 20kg ja niitä on 4+4 eli yhteensä 160kg.
https://www.facebook.com/officialan...207520000.1438780656./413959848793538/?type=1
http://kauppa.voimaharjoittelu.fi/eleiko_tekniikkalevytMitä veikkaatte paljonko on tangossa rautaa Anne Kyllösellä tässä. Itse veikkaan, että yksi tomnmoinen mötikkä painaa 20kg ja niitä on 4+4 eli yhteensä 160kg.
https://www.facebook.com/officialan...207520000.1438780656./413959848793538/?type=1
Eiköhän tässä nyt aika moni astunut Hiihtofanin asettamaan miinaan. Eipä kai kukaan usko että aerobisessa lajissa kilpaileva nainen kyykkäisi edes kaksinkertaisesti omaa painoaan, mikä kai tämän sirovartaloisen urheilijan kohdalla olisi jotain 100 kilogramman luokkaa?http://kauppa.voimaharjoittelu.fi/eleiko_tekniikkalevyt
Tuossa nuo "20 kg" kiekkosi nyt ovat jos et aikaisempia muuten usko. Eli 2,5 kg ja 5 kg.
Ettei olisi jopa 40 kg per kiekko nuo punaiset, niitä 4x40 ja loput 4x20 eli yhteensä 240 kiloa kiekkoja ja 60 kilon tanko lisäksi niin osoittaa ettei hiihtäjät jää kenellekään voimatasoissa kun 300 kg nousee yhden jalan syväkyykyistä kuvassa nähdyllä tavalla.Mitä veikkaatte paljonko on tangossa rautaa Anne Kyllösellä tässä. Itse veikkaan, että yksi tomnmoinen mötikkä painaa 20kg ja niitä on 4+4 eli yhteensä 160kg.
https://www.facebook.com/officialannekyllonen/photos/pb.335096830013174.-2207520000.1438780656./413959848793538/?type=1
Eiköhän tässä nyt aika moni astunut Hiihtofanin asettamaan miinaan.
Jos asiaa jotenkin pyrkii järkevästi lähestymään, niin voisi olettaa, että suurimmat lahjakkuudet löytyvät sieltä missä on suurimmat rahat ja suurimmat massat.
...Joukkueurheilun ja vaikka nyt hiihdon/kestävyysjuoksun/suunnistuksen vaatimustason vertailussa täytyy muistaa yksi erittäin oleellinen seikka. Kun esimerkiksi jääkiekkoilija alkaa kesken vaihdon väsymään, niin ei muuta kuin lapa pystyyn ja vaihtoon. Hiihtäjällä/kestävyysjuoksijalla/suunnistajalla ei tällaista mahdollisuutta ole. Jos alat kesken kisasuorituksen tummumaan, niin kukaan ei tule sinua siitä tilanteesta pelastamaan. Jääkiekkoilijan joukkuekaverit sen kyllä tekevät, vaikka sinulla olisi kuinka huono päivä hyvänsä. Tämä erittäin oleellinen eroavaisuus antaa joukkueurheilijalle mahdollisuuden laistaa harjoittelussaan. Hiihtäjällä/kestävyysjuoksijalla/suunnistajalla tällaista mahdollisuutta ei kerta kaikkiaan ole. Taso on maailmalla vaan niin kova.
Ihan pakko tähän loppuun heittää Krista Pärmäkosken leuanvetotulos 27 kertaa. Kukas se tuleva NHL-huippu nyt olikaan, kun veti testitilaisuudessa median ympäröimänä 0 suoritusta. Siinä teille eri lajien vaatimustasoa!
Tummennettuun lauseeseen puuttuisin. Lähtökohta on että urheilun huipulle ei pääse missään lajissa, jos säännöllisesti laistaa harjoittelussa. Jääkiekkoilijoita on sen verran paljon, että huonosti harjoitellut jää aina pieneen rooliin tai hänet korvataan paremmalla harjoittelijalla ja näin se on myös hiihdossa.
Leuanvedosta sen verran, että luultavasti Bull Mentulakin häviää Pärmäkoskella, joten Pärmäkoski on Mentulaakin vahvempi.
Olen ollut siinä uskossa, että kuulut jollain tasolla jääkiekon ns. "piireihin", ja siksi kommenttisi välillä hämmentävät. Johtuuko se siitä, että sinisilmäisesti uskot kaiken mitä sinulle kerrotaan, vai siitä, että et tiedä esimerkiksi juuri hiihdosta tuon taivaallista?...
...Eli onko jääkiekkoilija mielestäsi hyvin harjoitellut, jos leuanvetotestissä leuka ei kertaakaan nouse tangon yläpuolelle?
... Muistelisin jonkun suomalaisen uintigurun sanoneen, että näistä noin parikymppisistä uimareista(Laukkanen, Pikkarainen, Mattsson, Koski jne.) ainoastaan Mattsson on harjoitellut nuoresta lähtien riittävästi. En tiedä sitten, millainen tilanne on vaikkapa hiihdon tai yleisurheilun puolella. Ehkäpä @TomiP , @erku tai @Rautapönikkä osaisivat valaista meitä.
Toin tänne keskusteluun Kari Ormon ajatuksia siitä, miten noustaan maailman huipulle uinnissa. Uinti on maailmanlaajuinen suuri urheilulaji, kuten esim. tennis, golf ja jalkapallo. Jääkiekko on pieni urheilulaji maailmalla. Mitä kovempi on kilpailu taitoa vaativassa lajissa maailmalla, sitä aiemmin on aloitettava lajin systemaattinen harjoittelu. Ormo puhui uinnista, missä hänen aikanaan Suomi saavutti hyvää menestystä järjestelmällä, jossa Esa Sievisen sanoin lapsia alettiin uittamaan jo 4 vuoden iässä. Kyse ei ollut mistään erityislahjakkuudesta vaan siitä, että leikin varjolla systemaattinen uittaminen aloitettiin hyvin nuorina ja kansainvälisesti erittäin kilpaillussa lajissa saatiin myös hyviä tuloksia.
Ormon potkujen jälkeen tiedetään se, mihin suuntaan Suomen uinti on ajautunut. Lontooseenkin lähetettiin vastuuttomasti iso uintijoukkue hakemaan muka kokemusta Rio:n olympialaisia varten. Ormo alan huippuasiantuntijana kertoi, että yhdestäkään Lontoossa kilpailleesta suomalaisesta uimarista ei tule enää kansainvälistä huippua. Syy on yksinkertainen. Länsimaiden nuoret uimaritähdet ovat Ormon mukaan aloittaneet systemaattisen uinnin harjoittelemisen 3-4 vuotiaina, jolloin heillä on saavuttamaton etu puolellaan. Minusta tämä on hyvin yksinkertaista urheilun totuutta ja hyvä, kun Ormo toi tämän asian esille.
Täällä useat nimimerkit eivät halua kansainvälistä huippumenestystä suomalaiselta urheilulta. Siinä ei ole mitään väärää, koska niinkuin on kirjoitettu, monet ongelmat seuraavat perheitä, mikäli menestystä ei suurista panostuksista huolimatta tule. Kyse on tavoitteen asettelusta ja menestymättömyys on hyväksyttävä. Suomi on kuitenkin urheilun menestyshullu kansa ja päättää lopun perin demokraattisesti liikunnan/urheilun tavoiteasettelun. Nythän on perustettu noita Fordélin mainitsemia huippu-urheilun kehittämistyöryhmiä yms. Olen ymmärtänyt, että niiden tehtävinä on tehdä ehdotuksia Suomen huippu-urheilun nostamiseksi kansainvälisesti korkeammalle tasolle kuin, mihin se on vajonnut useissa isoissa urheilulajeissa. Ormo kertoi uinnin osalta sen, mitä esim. Liettuassa, Yhdysvalloissa, Hollannissa ja Englannissa on tehty, kun 16-19 vuotiaat ko. maiden uimarit menestyvät erinomaisesti Lontoon olympialaisissa samalla, kun yksikään suomalainen olympiauimari ei päässyt alkueriä pidemmälle.
Jääkiekko kansainvälisesti koveneva urheilulajina tulee perässä. Suomen jääkiekon juniorijärjestelmän on pystyttävä vastaamaan kovenevaan kansainväliseen kilpailuun, koska jääkiekkoa seuraava urheilukansa sitä vaatii.
Tässä erkun kirjoitus, jossa Ormo on nostettu esille, parin vuoden takaa, boldaus on minun tekemäni:Asiasta keskusteltiin aikanaan Nuori Suomi -ketjussa. Nimimerkki siffa (RIP) toi esille Kari Ormon mielipiteen uimareiden harjoittelusta, hänen mukaansa yksikään Lontoossa ollut uimari ei pystyisi nousemaan maailman huipulle. Ormon mukaan myöskään Matsson ei ole harjoitellut tarpeeksi nuoruudessa.
Onko Suomen uinnissa muuten ollut käytössä joku Kaikki ui -kampanja jalkapallon ja lätkän tapaan? Ihan vilpittömästi kysyn tätä, kun en tiedä.
Mitä tulee Kari Ormoon, niin hän vuosi sitten ennen Lontoon kisoja ennakoi Urheilulehdessä Matti Mattssonin olevan paras uimarimme niissä kisoissa. Ormo perusteli tätä sillä, että Mattssonin harjoitusmäärät jo nuoresta pitäen olleet riittävällä tasolla toisin kuin muilla Suomen maajoukkueuimareilla. Itse pidin Ormon ennakointia erikoisena, sillä media kohkasi ennen Lontoon kisoja enimmäkseen Ari-Pekka Liukkosesta, Hanna-Maria Seppälästä ja Emilia Pikkaraisesta. No, Ormo oli oikeassa, kun Mattsson oli paras suomalainen uimari olympialaisissa. Ja nyt sitten tämä Mattsson melkoisen paukun vasta tekikin. Ja ennen näitäkin kisoja muuten ne samat seppälät ja pikkaraiset ovat olleet tapetilla, ei niinkään Mattsson.
Tässä erkun kirjoitus, jossa Ormo on nostettu esille, parin vuoden takaa, boldaus on minun tekemäni:
Eli Ormo on sanonut myöskin, että Mattssonin harjoitusmäärät ovat olleet riittävällä tasolla, vähän ristiriitaisia ovat hänen puheensa näemmä olleet. Toisaalta hän väittää, ettei kenenkään suomalaisuimarin harjoitusmäärät ole olleet riittävällä tasolla, toisaalta Kari on sanonut, että ainoastaan Masa Mattssonin harjoitusmäärät ovat olleet riittävällä tasolla.
Väitteesi, että joukkueurheilu mahdollistaa harjoittelun laistamisen huipulla, on yksinkertaisesti väärä.
Ja tämä sinun väitteesi taas todistaa sen, että ihan täysin et ole nyt kartalla. Jääkiekon parista löytyy kyllä yksittäisiä huippu-urheilijoita, se on selvä, mutta ne pahnan pohjimmaiset jotka puutteellisesta asenteesta ja harjoittelusta huolimatta mahtuvat joukkueeseen, kertovat suuressa kuvassa itse lajin vaatimustasosta. Vaativissa yksilölajeissa huonosti sujuneella harjoittelulla tai kilpailusuorituksella ei tule menestystä. Kuten aiemmin kirjoitin, niin joukkuelajeissa menestystä voidaan saavuttaa vaikka oma panos ei syystä tai toisesta ole ollut häävi. Kyllä sinä tämän sisimmässäsi tiedostat.
Toistan vielä kysymykseni, eli onko jääkiekkoilija mielestäsi onnistunut harjoittelussaan, jos ei saa yhtään leukaa vedettyä?
Muistaakseni jääkiekkomaalivahti Kari Lehtonen kesällä 2002 ei kyennyt tekemään yhtään etunojapunnerrusta, vaikka hän oli tuolloin jo torjunut SM-kultaa Jokereille ja yltänyt Leijonien MM-joukkueen kolmosvahdiksi. Sittemmin hän on varmaan petrannut fysiikkaharjoitteluaan, mutta kyllähän tuo jotain osviittaa antaa huippujääkiekon vähimmäisvaatimuksista fysiikan suhteen. Jos vastaavasti maastohiihtäjä 18-vuotiaana ei saisi aikaan yhtään etunojapunnerrusta, niin saman tien voisi nostaa kädet pystyyn, ei mitään asiaa koskaan edes kansalliselle huipulle, puhumattakaan sitten kansainvälisestä huipusta.