Peli on kehittynyt, mutta riittävyydestä en osaa sikäli sanoa, että se on jatkuva prosessi. Nämä sikailut mallia Reeves ja Scheifele jäisivät pois, jos niistä olisi minimirangaistuksena 15 pelin kakku, toisesta kerrasta 30 peliä ja kolmannesta seuraava kausi. Tai jotain tuon suuntaista.
Tavoitteena pitää olla päävammojen kitkeminen lajista kokonaan, ei vain siten, että niiden aiheuttajalle on luvassa kosto, joka saattaa vieläpä aiheuttaa päävamman. Lisäksi kun miettii noita gooneja, niin heistä on aika jättänyt valitettavan usein aivan liian aikaisin. Boogaard, Probert ja kuppanit puhdistivat lajia (tavallaan), mutta vastapuolena maksoivat siitä omalla terveydellään ja lopulta kuolemillaan. Minusta tuossa ei jääty lopulta plussan puolelle.
Suomessa mm. Tony Salmelainen on puhunut ison kasan fiksuja siitä, miten päävammat aiheuttavat jääkiekkoilijoille ja urheilijoille ylipäätään todella pahoja fyysisiä ja psyykkisiä ongelmia. Pahimmillaan ne johtavat elämän tai elämänlaadun täydelliseen menettämiseen. Siksi kaikki päävammat pitäisi saada pois lajista ASAP. Tässä koko liigan keskeisin ja tärkein pesti on DoPS:n johtaja. Ja sitten sillä pallilla istuu joku vitun George Parros.
Tämä on niin kaksiteräinen miekka. Pelin pitää olla vauhdikasta, kovaa ja siellä pitää olla draamaa että se myy ja kerää katsojia. Tuo rahaa kassaan. Salibandy ei ole kovinkaan suosittu laji P-Amerikassa. Lacrosse, jossa siviiliammatiltaan usein palomiehet, vartijat ja poliisit juoksevat täysiä toisiaan päin ja tappelevat tossut jalassa ilman hanskoja taasen kerää sen 15 000 katsojaa hurraamaan nykypäivän gladiaattorinäytöstä. NHL-jääkiekko on nykyään aivan järjettömän nopea peli ja pelaajat haarniskoihin vuorattua robocopeja, niin vammoilta ei voi välttyä. Ei edes vakavilta vaikka kuinka toisin toivoisi. Tavoite voi olla että päävammat poistetaan lajista kokonaan, mutta silloin pelin luonne muuttuu todella radikaalisti ja varmasti pelin rahoittajat pelkäävät, että samalla katoaa osa maksavista katsojista. Edelleen kun jäällä alkaa tappelu, niin katsokaa miten yleisö reagoi.
Mutta itse tapaukseen. Miksi siisti, urallaan ka. vain 34 minuuttia kaudessa jäähyjä kerännyt, joukkueen ykköstähti tekee tällaisen tempun, jonka seuraus vahingoittaa vakavasti joukkueen menestysmahdollisuuksia jumalauta Stanley Cupin playoffseissa?
Tämä ei sitten mielestäni poista millään tasolla Scheifelen vastuuta teosta, mutta Habs ärsytti, hakkasi, tuuppi ja runnoi Scheifelea koko pelin. Pääsivät todella syvälle ihon alle. Vieteri oli loppuun asti venytetty ja sitten se katkesi. Sen näki Scheifelen "hullun ilmeestä" taklauksen jälkeen että siellä käytiin todella kovilla kierroksilla. Mark Scheifele kun ei normaalisti ole lainkaan tuollainen pelaaja. Likainen sika. Pelle. Vai mitä kaikkia termejä täällä onkaan jaettu. Ei lähelläkään.
Minun mielestäni tässä tapauksessa on ennakkoaines isommalle keskustelulle, että missä mennään kun Mr. Scheifele päätyy tällaiseen tekoon. Paljon puhutaan pelaajien välisestä kunnioituksesta ja sen puutteesta. Onko itse tai ylhäältäpäin asetetut menestyspaineet niin kovat että tällaista vaan tapahtuu? Takavuosina mm. Derian Hatcher ja Chris Pronger kertoivat suoraan medialle, että ovat valmiit tekemään jäällä "mitä tahansa" mestaruuden eteen. Hopeakannun voittaminen oli (ja on ilmeisestikin edelleen) tärkeämpi kuin vastustajan terveys. Hatcher murskasi Roenickin leuan ilmeenkään värähtämättä ja Prongerin äärimmäisen säälimättömän pelityylin muistaa kaikki jotka hänen pelejään on nähnyt. Molemmat ovat Stanley Cup-mestareita.
Vaikka maailma ja jääkiekko on muuttunut paljon Derian Hatcherin pelivuosista ja pelaajat ovat sekä fiksumpia että valveutuneempia, niin siellä taustalla elää silti tämä primitiivinen osa peliä. Eikä se poistu niin kauan kun lajissa saa taklata, mailaa on mahdollisuus käyttää aseen tavoin ja voi vittuilla vastustajalle niin paljon kun sielu sietää. Varsinkin playoff-peli on sotaa ja se vaikuttaa pelaajiin eri tavoin. Ihmiset muuttuvat tilanteiden mukaan. Scheifelen katse jäältä poistuessa ja käytävältä jäälle takaisin katsoessa oli paljon puhuva: "nyt tuli tyrittyä ja pahasti".