...pelännyt yhtä paljon henkeni puolesta, kuin tänään. Ajoin hevosta pitkästä aikaa. Oli toinen, nuorempi hevonen "takahevosena", eli käytännössä sitä lenkitettiin, koska ei sille voinut omia kärrejä vielä laittaa.
Jossain kohtaa tämä nuorempi alkoi pelleilemään, eikä suostunut takana pysymään. Sitä hetken aikaa katseltuaan tämä, jota minä ajoin, päätti, että nyt riitti. Lähti aikamoisella vauhdilla liikkeelle ihan puskista. Joku, joka on lämminveristä ajanut, voi tietää, että pääsevät kovaa. Eipä siinä mitään, jos oltaisiin oltu vaikkapa radalla, mutta olimme metsätiellä. Eikä edes kovin leveällä semmoisella.
Olin hetken aikaa ihan täysin sataprosenttisen varma, että tämä jää viimeiseksi päiväksi maan päällä. Toisin kävi. Ihana hevoseni toi minut takaisin ehjänä.