Mua ainakin häiritsee tämän päivän metsäkeskustelussa ja siihen liittyvissä uutisissa se, että hyvin harvoin mikään media pystyy objektiivisuuteen. Sama pätee tietysti myös ihmisiin yksilötasolla (joko ollaan täysin kypsiä "vihervassareiden ja eloapinoiden" toilailuihin tai sitten ollaan toista koulukuntaa ja ei voida ymmärtää metsien ja luonnon raiskaajien ja paskojien tekemisiä). No ei nyt välttämättä ihan noin radikaalisti, mutta polarisaatio on ehdottomasti tällä saralla lisääntynyt, ja sen ovat aiheuttanut media ja poliitikot.
Jutussa oli paljon asiaakin, joista olen itsekin ehdottomasti samaa mieltä, mutta haluaisin nähdä enemmän sellaisia juttuja, jossa keskitytään pelkkiin faktoihin, eikä lähdetä tekemään tekstejä, jossa lukija saattaa saada asioista ihan vääriä kokonaiskäsityksiä, jossei ymmärrä asioista etukäteen laaja-alaisesti. Tällä hetkellä vanhojen luonnonmetsien suojeleminen ei pitäisi olla Suomelle mikään ongelma, johtuen siitä, että niitä on jo valmiiksi niin vähän, ja koska ne painottuvat Pohjois-Suomeen (+ ovat jo valmiiksi suojeltuja). Ihmisten olisi syytä ymmärtää, että ilmastonmuutos & hiilensidonta on täysin eri asia kuin luonnon monimuotoisuus & luontokato. Hiilensidonnasta en olisi suomalaisessa metsäteollisuudessa kovin huolissani, sillä maassa on maailman paras tietotaito metsäsektorilla, kun puhutaan metsien kestävästä hoidosta. Ja niin on myös aikaisemminkin ollut, jonka ansiosta useammalta suunnalta nyt huudellaan nimenomaan suomalaisten metsien ja niiden tärkeyden perään puhuttaessa ilmastonmuutoksesta (vrt. valtiot, jotka ovat historian saatossa metsänsä jo hakanneet, eivätkä ole saaneet uusia tilalle). Hiilensidontaa saadaan edistettyä myös istuttamalla vanhoja joutopeltoja ym. alueita, joissa ei ole pitkään aikaan kasvanut mitään (tähän on lisäksi saatavilla aika ruhtinaallista tukea). Talousmetsien hoidossa korostuu lisäksi se, että nuoret metsät ja taimikot säilyvät hyvin hoidettuina (mikäli hoitorästien määrä kasvaa, niin sillä on luonnollisesti metsien kasvua hidastava vaikutus ja tätä kautta negatiivinen juttu myös hiilensidonnalle).
Hiilensidontaa suurempi ongelma on mielestäni luonnon monimuotoisuuden turvaaminen sekä luontokadon pysäyttäminen, ja tässä Suomen valtiolla ja valtion metsäomaisuudella on varsin merkittävä vastuu kannettavanaan. Toki myös yksityismetsänomistajien maalla näihin keskitytään, ja se onkin hieno juttu, kuinka laajamittainen metsävaratieto suomalaisista metsistä on Metsäkeskuksella olemassa (metsä- ja luonnonsuojelulakikohteet ovat kattavasti näissä aineistoissa, jonka kautta tällaisten paikkojen suojeleminen, säilyttäminen sekä valvominen on helpompaa). Ja pitää tietysti myös muistaa, että suomalaisilla metsäammattilaisilla on vastuu ilmoittaa mahdollisesta metsä- tai luonnonsuojelulakikohteesta valvovalle viranomaiselle, jos sellaisen metsästä löytää, ja jota ei aikaisemmista metsävaratiedoista löydy. Näiden kohteiden tunnistamiseen koulutetaan metsäammattilaisia paitsi kouluissa, myös työelämässä, joten nähdäkseni myös metsäyrityksillä on selvä agenda olla näiltä osin vastuullinen toimija.
Jos nyt vielä loppuun positiivisesti ajattelee, niin mielestäni on hieno homma, kuinka paljon Suomessa kuitenkin on kansallis- ja luonnonpuistoja sekä suojeltuja metsiä pinta-alaan suhteutettuna + millainen Suomen tilanne on muuhun maailmaan verrattuna. Painetta tulee koko ajan lisää tällä saralla, ja media on ottanut metsäalan aika jäätävällä tavalla tikunnokkaan verrattuna melkeinpä mihin muuhun alaan nähden tahansa. Tuntuu ainakin itsestäni aika järkyttävältä, miten paljon mestäsektori saa muihin nähden lokaa, vaikkei ala ole ilmaston kannalta ollut missään nimessä se kovin ilmastonmuutoksen vauhdittaja ja ongelma. Olen joka tapauksessa sitä mieltä, että suomalaiset metsät, luonnon monimuotoisuuden vaaliminen, metsätalous ja metsäalan innovaatiot kaikki sopivassa suhteessa ovat tulevaisuudessa ennemminkin ratkaisu kuin ongelma.
Tämä juttu oli pääosin kyllä ihan ok, mutta tuollaiset "metsä hakataan ja rungot keitetään selluksi, jonka seurauksena hiilivarasto purkautuu ja vapautuu ilmakehään" -heitot ovat typeriä suoraviivaistuksia, jotka kärjistävät, vääristävät ja lisäävät negatiivista leimaa metsätalouden ympärille. Jos nyt vaikkapa keskimääräisestä päätehakkuusta puhutaan, niin sellainen 70-80 % korjattavasta puusta on tukkia kohteesta ja sijainnista riippuen, ja nimenomaan tukista saatava sahatavara on osa ratkaisua tässä valtavassa ilmastonmuutoskysymyksessä. Tarkoitan tällä siis puurakentamista, jossa tukkipuusta saatava sahatavara on pitkäkestoisesti hiiltä sitova rakennusmateriaali, joka korvaa huonompia vaihtoehtoja rakentamisessa ilmastonmuutoksenkin kannalta ajateltuna. Eli jos metsän hakkaa, niin vaikka sieltä hiilivarastoa purkautuu, niin ei se nyt sentään mitään sellunkeittoa ole, ja metsäteollisuudessakin on kova pyrkimys kehittää koko ajan parempia ja parempia pitkäkestoisesti hiiltä sitovia tuotteita.Edit/ Tuli vastaan hesarin erinomainen reppari luonnontilaisesta metsästä. Siitä selviää myös, miksi se luonnontilainen metsä on talousmetsää parempi hiilinielu.
Mikä sitten on vanhojen metsien arvo? Miksi niistä koohotetaan? Jotkut metsätalousihmiset varoittavat näinä kasvavan ilmastotietoisuuden aikoina, että ”pystyyn mätänevät” iäkkäät metsät muuttuvat suorastaan päästölähteiksi. Parempi olisi siis hakata vanhenevaa metsää pois ja kasvattaa tilalle nuorta metsää, joka sitoo ilmasta hiilidioksidia hiilinielu kohisten.Luulitko käyneesi metsässä?
Moni suomalainen ei välttämättä tiedä, miltä oikea metsä näyttää. HS hankki viranomaisluvan, jotta voi viedä lukijansa katsomaan luonnonmetsää – tervetuloa mukaan Vesijaon ikimetsään, johon muuten olisi pääsy kielletty.dynamic.hs.fi
Väite on väärinymmärrys.
Ilmastonmuutoksen ja hiilinielujen kannalta oleellista on myös puustoon ja maaperään jo kertynyt hiili eli hiilivarasto. Vanhojen metsien hiilivarasto on valtava. Esimerkiksi Vesijaolla on puustoa 850 kuutiota hehtaarilla, paikoin enemmänkin. Talousmetsässä puuta voi hakkuuvaiheessa olla 200–400 kuutiota hehtaarilla. Kun metsän hakkaa ja rungot keittää selluksi, hiilivarasto purkautuu ja hiili vapautuu taas ilmakehään.
Jos siis tavoittelee hiilinielua, pitää katsoa nettovaikutusta eli on otettava huomioon myös varasto. Uuden istutusmetsän pitäisi sitoa hiiltä ensin niin kauan, että menetetty varasto on kurottu takaisin. Vasta sen jälkeen voidaan alkaa puhua lisähiilidioksidia imevästä nielusta.
Toisin sanoen: jos hakkaa satavuotiaan metsän, kestää noin sata vuotta ennen kuin uusi metsä on kerännyt saman varaston. Ja vasta sitten hiilinielu pääsee sitomaan uutta hiilidioksidia.
Jutussa oli paljon asiaakin, joista olen itsekin ehdottomasti samaa mieltä, mutta haluaisin nähdä enemmän sellaisia juttuja, jossa keskitytään pelkkiin faktoihin, eikä lähdetä tekemään tekstejä, jossa lukija saattaa saada asioista ihan vääriä kokonaiskäsityksiä, jossei ymmärrä asioista etukäteen laaja-alaisesti. Tällä hetkellä vanhojen luonnonmetsien suojeleminen ei pitäisi olla Suomelle mikään ongelma, johtuen siitä, että niitä on jo valmiiksi niin vähän, ja koska ne painottuvat Pohjois-Suomeen (+ ovat jo valmiiksi suojeltuja). Ihmisten olisi syytä ymmärtää, että ilmastonmuutos & hiilensidonta on täysin eri asia kuin luonnon monimuotoisuus & luontokato. Hiilensidonnasta en olisi suomalaisessa metsäteollisuudessa kovin huolissani, sillä maassa on maailman paras tietotaito metsäsektorilla, kun puhutaan metsien kestävästä hoidosta. Ja niin on myös aikaisemminkin ollut, jonka ansiosta useammalta suunnalta nyt huudellaan nimenomaan suomalaisten metsien ja niiden tärkeyden perään puhuttaessa ilmastonmuutoksesta (vrt. valtiot, jotka ovat historian saatossa metsänsä jo hakanneet, eivätkä ole saaneet uusia tilalle). Hiilensidontaa saadaan edistettyä myös istuttamalla vanhoja joutopeltoja ym. alueita, joissa ei ole pitkään aikaan kasvanut mitään (tähän on lisäksi saatavilla aika ruhtinaallista tukea). Talousmetsien hoidossa korostuu lisäksi se, että nuoret metsät ja taimikot säilyvät hyvin hoidettuina (mikäli hoitorästien määrä kasvaa, niin sillä on luonnollisesti metsien kasvua hidastava vaikutus ja tätä kautta negatiivinen juttu myös hiilensidonnalle).
Hiilensidontaa suurempi ongelma on mielestäni luonnon monimuotoisuuden turvaaminen sekä luontokadon pysäyttäminen, ja tässä Suomen valtiolla ja valtion metsäomaisuudella on varsin merkittävä vastuu kannettavanaan. Toki myös yksityismetsänomistajien maalla näihin keskitytään, ja se onkin hieno juttu, kuinka laajamittainen metsävaratieto suomalaisista metsistä on Metsäkeskuksella olemassa (metsä- ja luonnonsuojelulakikohteet ovat kattavasti näissä aineistoissa, jonka kautta tällaisten paikkojen suojeleminen, säilyttäminen sekä valvominen on helpompaa). Ja pitää tietysti myös muistaa, että suomalaisilla metsäammattilaisilla on vastuu ilmoittaa mahdollisesta metsä- tai luonnonsuojelulakikohteesta valvovalle viranomaiselle, jos sellaisen metsästä löytää, ja jota ei aikaisemmista metsävaratiedoista löydy. Näiden kohteiden tunnistamiseen koulutetaan metsäammattilaisia paitsi kouluissa, myös työelämässä, joten nähdäkseni myös metsäyrityksillä on selvä agenda olla näiltä osin vastuullinen toimija.
Jos nyt vielä loppuun positiivisesti ajattelee, niin mielestäni on hieno homma, kuinka paljon Suomessa kuitenkin on kansallis- ja luonnonpuistoja sekä suojeltuja metsiä pinta-alaan suhteutettuna + millainen Suomen tilanne on muuhun maailmaan verrattuna. Painetta tulee koko ajan lisää tällä saralla, ja media on ottanut metsäalan aika jäätävällä tavalla tikunnokkaan verrattuna melkeinpä mihin muuhun alaan nähden tahansa. Tuntuu ainakin itsestäni aika järkyttävältä, miten paljon mestäsektori saa muihin nähden lokaa, vaikkei ala ole ilmaston kannalta ollut missään nimessä se kovin ilmastonmuutoksen vauhdittaja ja ongelma. Olen joka tapauksessa sitä mieltä, että suomalaiset metsät, luonnon monimuotoisuuden vaaliminen, metsätalous ja metsäalan innovaatiot kaikki sopivassa suhteessa ovat tulevaisuudessa ennemminkin ratkaisu kuin ongelma.
