Toisaalta voidaan kysyä, olisiko sinulta jäänyt Sitran lainaaminen tekemättä, jos Elokapina ei olisi hakenut kiukuttelemalla huomiota.
Ei huomionhaku suuri synti ole. Se voi olla suoranainen välttämättömyys. Jos kuitenkin ihan oikeasti tavoittelee muutosta, täytyisi mukaan saada tiedollista ainesta. Tällä hetkellä ympäristöhuolestuneet voi jakaa esimerkiksi näin (monia muitakin tapoja on).
-
Keskiluokkaiset pintahuolestuneet. Paha juttu, mutta Suomi on pimeä maa ja oman mielenterveyden vuoksi on lennettävä lomalle kerran pari vuodessa.
-
Keskiluokkaiset tiedostavat huolestuneet. Tehdään valintoja, joilla näennäisesti luovutaan haitallisista elämänmuodoista, vaikka tosiasiassa palvellaan vain omaa mielihyvää eikä tehdä tuhoaviin perusrakenteisiin vaikuttavia tekoja.
-
Keskiluokkaiset tiedostavat julkihuolestuneet. Tähän kuuluu esimerkiksi vihreitä poliitikkoja. Näihin pätee sama kuin edellisiin, mutta tämä porukka on näkyvämpi. Sille on tärkeää, että muut huomaavat huolen.
-
Asiantuntijahuolestuneet, joille usein tekoja tärkeämpiä ovat visiot, tilastot ja suuret linjat. Asiantuntijat saattavat puhua mediassa tekojen tärkeydestä, mutta heidän omassa elämässään todellisesti vaikuttavat teot ovat hyvin vaatimattomia.
-
Paikkaansa ja itseään etsivät yleiskapinoitsijat, jotka ovat alttiita luisumaan mihin tahansa aatteeseen saadakseen elämälleen tarkoitusta. Tähän porukkaan kuuluu jokin osuus elokapinoitsijoista.
Jos haluaisi erottautua edellä mainituista ryhmistä ja ryhtyä näkyvästi vaikuttavaksi ympäristötoimijaksi, kannattaisi napata kiinni tieteelliseen tietoon ja vedota siihen. Talouskasvuun uskovat pitäisi asettaa selkä seinää vasten ja vaatia heitä esittämään käytännön malli, jossa yhdistyy globaali tasa-arvo, globaali köyhyyden väheneminen ja kestävä luonnonvarojen käyttö. Tällaista toimijaa ei Suomessakaan ole.
Tuota porukkaa pystyisivät pyörittämään tieteellisen koulutuksen saaneet, mutta koska järjestelmää vastaan asettuminen länsimaissa tuhoaa tieteellisen uran ja helposti muunkin keskiluokkaisen elämän, ei halukkaita ole. Tähän väliin mahtuisi Elokapina. Se voisi ryhtyä tieteellisen tiedon levittäjäksi ja tiedolla haastajaksi. Tieteen tekijät itse eivät uskalla, mutta elokapinoitsijat voisivat uskaltaa.
Yhtä aikaa talouskasvuun, markkinatalouteen ja ympäristösuojeluun uskovat ovat tieteellisen tiedon perusteella samanlaisia hörhöjä kuin rokotekriittiset tai litteään maahan uskovat. Heidän uskolleen ei ole perustaa. Elokapina voisi haastaa oikeistolaisen harhan. Se voisi aloittaa hyökkäämällä kulutusta tukevaa kaupallista mediaa vastaan ja sen jälkeen somen kautta raportoida median vaikenemisesta. Se olisi yksi tapa kyseenalaistaa järjestelmän perusta.
Sekä media että poliitikot pitäisi pakottaa selittämään asioita tiedolla, jotta kansalaisille selviäisi, ettei sen enempää medialla kuin poliitikoillakaan ole nykyjärjestelmän puitteissa tietoon perustuvia ratkaisuvaihtoehtoja. Ratkaisut voivat perustua vain nykyjärjestelmän kaatamiseen.