Tekniikka ei ole ongelmaa ratkaissut, vaikka ilmastonmuutos on tunnettu ilmiönä ainakin 1970-luvulta. Kysymys onkin poliittinen.
Äänestäjät haluavat, että asialle tehdään jotain, mutta heti kun päätökset osuvat omaan nilkkaan, siirrytään puolustuskannalle. Tämän vuoksi poliitikot toimivat käytännössä sillä reunaehdolla, että elintaso ja talouskasvu eivät saa vaarantua. Kun tämä on lähtökohta, on selvää, että tarvittavia poliittisia päätöksiä ei tietenkään ehditä tehdä ajoissa.
Elokapina on reaktio globaaliin yhteismaan ongelmaan, jonka seurauksena saattaa olla pysäyttämätön ekokatastrofi ja satojen miljoonien ihmisten elinehtojen vaarantuminen.
Myös elokapinaan reagoidaan samalla lailla kuin ilmastonmuutokseen: lähtöoletuksena on, että kunnon kansalaisen toimiva arki ei saa vaarantua. Enemmistön tukena tässä taistelussa ovat niin poliittinen järjestelmä (kansanedustajien tuki), lainsäädäntö (omistusoikeus, väkivaltamonopoli, poliittiset instituutiot) ja yleinen mielipide (äänestäjät ja media).
Sinällään on totta, että eihän Suomi tätä ongelmaa ratkaise millään mahtipäätöksellä. Poliittinen paine kuitenkin ohjataan suomalaisiin päättäjiin, sillä vaihtoehdot ovat vähissä. Vai pitääkö joku realistisena, että mielenosoittajien pitäisi ostaa lentoliput Kiinaan ja liimautua kiinni vaikkapa Kiinan muuriin? Sen sijaan protesti kohdistetaan sinne, missä saa paikallisesti suurimman yleisön - tässä tapauksessa valtakunnanpoliitikkoihin.