Veikkaan, että liiga on yllättävän tasainen tänä vuonna jos oikeasti vedetään kaavaillulla tuomarilinjalla
Itse veikkaan juuri päinvastoin, jos roikkuminen ym. karsitaan pois niin tasoerot vain kasvaa.
Veikkaan, että liiga on yllättävän tasainen tänä vuonna jos oikeasti vedetään kaavaillulla tuomarilinjalla
Ihan mielenkiintoista hahmotelmaa sinulla edellä, mutta ongelma on siinä, että periaatteessa siirsit vain kanadamaljan mestikseen, koska sellaiseksi Liiga muodostuisi (alasarjaksi), jos sen edellä pelataan Suomen mestaruudesta ylemmällä tasolla. Suomen mestaruus on Suomen mestaruus, ja ellei Kanada-malja sitä edusta, niin Kanada-maljan arvo alentuu alasarjapokaaliksi, ja ketä se enää kiinnostaa.
Jos haluat että Liiga säilyttää arvonsa, sen tulee pysyä Suomen ylimpänä mestaruussarjana. Jos haluat luoda jonkun oman superliigan, jossa pelaisi suomalaiset eliittijoukkueet, niin sen täytyisi olla ihan oma irtonainen sarja täysin irrallaan Suomen mestaruussarjoista.
Jos tällaiseen mennään, niin edelleenkin luulen näiden "superliiga" joukkueiden haluavan kuitenkin vielä muutaman seuran mukaansa, ja sitten unohtaisivta loput seurat touhuamaan omiansa. Pörittäisivät sitä ihan itse, tekisivät itse tv-sopimuksetkin ym.Ehdotellut tätäkin varmaan joskus aikaisemmin, mutta ehdotellaan uusiksi. Eli jos isot joukkueet haluavat enemmän otteluita keskenään, niin mennään sitten vaikka 7+12 malliseen systeemiin. Tässä ehdotuksessa tuo alempi (isompi) porras saisi pitää kiinni Liiga brändistä ja kanadamaljasta ja tuo uusi ylin porras nimettäisiin sitten vaikka Superliigaksi ja sille kehiteltäisiin ihan uusi kanisteri. Eli suuret saisivat enemmän keskinäisiä pelejä, mutta joutuisivat rakentamaan omalle "sarjaportaalleen" kokonaan uuden brändin ja saada myytyä se kiekkokuluttajille.
Koska ylin porras on kuitenkin suhteellisen pieni, niin mukaan otetaan myös ristiinpelaamiset. Eli Superliigassa seitsemän joukkuetta kohtaisi kaikki muut samalla tasolla olevat joukkueet kuudesti ja Liiga joukkueet kohdattaisiin kaikki kahdesti. 6x6 + 2x12 tekisi -> 60 peliä runkosarjaan. Neljä parasta pelaamaan uudesta Superliigan kanisterista ja Suomen mestaruudesta. Kolme huonointa menisi sitten pelaamaan Liigan pudotuspeleihin Kanadamaljasta viiden Liiga joukkueen kanssa ja koska kolme paikkaa ylhäällä jaossa, niin jatkossa myös prossipeleillä olisi merkitystä. Voisi tässä yhteydessä muuttaa myös paras seitsemästä sarjaksi.
Liigan 12 joukkuetta kohtaisi kaikki muut Liiga joukkueet neljästi ja Superliigan joukkueet kohdattaisiin kaikki kahdesti. Eli 4x11 + 2x7 tekisi -> 58 peliä runkosarjaan. Viisi parasta pudotuspeleihin Superliigan kolmen huonoimman kanssa ja jos Liigasta haluttaisiin enemmän joukkueita pudotuspeleihin, niin jonkinlaiset säälit voisi toki pelata, koska Liigan puolella olisi runkosarjassa kaksi peliä vähemmän, kuin Superliigassa.
Liigan huonoin karsisi sitten alapuolella olevan sarjatason voittajan kanssa.
Ristiinpelaamisella saataisiin koko kokonaisuudelle varmasti helpommin yhteinen mediasopimus ja kun se ylin porras olisi kuitenkin suhteellisen pieni, niin "toinen" sarjataso muistuttaisi paljon enemmän nyky Liigaa kuin nykyistä Mestistä.
edit.
Jos vielä tarkennetaan, niin tosiaan Superliigan neljä parasta voisi pelata Suomen mestaruudesta.
Kanadamaljan voitosta (ja kolmesta paikasta ylhäällä) kamppailisi sitten kolme heikointa Superliiga joukkuetta ja kahdeksan Liiga joukkuetta. Liigasta siis kaksi parasta suoraan pudotuspeleihin Superliigan kolmen heikoimman kanssa ja Liigan sijoille 3.-8. sijoittuneet pelaavat niin sanotut sääliplayoffit.
Liigan kaksi heikointa ja Mestiksen kuusi parasta pelaisi sitten Mestiksen voitosta ja kahdesta paikasta ylhäällä seuraavaksi kaudeksi. Jos näiden pelien finaalissa on kaksi ko. kauden Liiga joukkuetta, Mestiksen mestaruus ratkaistaisiin ko. pudotuspelien pronssi kamppailussa. Voisi siinä tapauksessa venyttää myös paras seitsemästä sarjaksi.
liitteenä vielä kuva hahmottelemaan ehdotusta.
Jos tällaiseen mennään, niin edelleenkin luulen näiden "superliiga" joukkueiden haluavan kuitenkin vielä muutaman seuran mukaansa, ja sitten unohtaisivta loput seurat touhuamaan omiansa. Pörittäisivät sitä ihan itse, tekisivät itse tv-sopimuksetkin ym.
Sen jälkeen sitä liigaa ja mestistä saavat loput pelailla ihan rauhassa. Hyvä puoli tietenkin sitten se, että ei voida enää pakottaa tuota superliigaa mihinkään, ja pelaajiakaan ei tarvitse päästellä mihinkään höntsänköntsäturnauksiin pelailemaan. Rahoituskin lienee jo kohta paremmassa kunnossa.
Pahoitteluni, ei ollut tarkoitus mitenkään väheksyä ajatustasi, ja voi olla että luin sen sittne kuitnekin huonosti. Tarkoiotus oli ainoastaan tuoda esiin, että liigajoukkueen omistajana/vetäjänä mielummin irtautuisin kokonaan mistään sellaisesta, missä on mahdollisuus pudota. Tämä siksi, että SUomessa ei vaan riitä fyffet tällä hetkellä mitenkään laajempaan ammattilaisuuteen, enkä usko että olisi missään kohtaa nähtävissä tilannetta, jossa täällä edes tuo noin 20 joukkuetta voisi toimia niin terveellä budjetilla, että se turvaisi tulevaisuuden sarjatasosta huolimatta, saati että yksikään seuroista olisi jatkossa kansainvälisesti vakavasti otettava seura.Niin, eli jos sitä alkuperäistä suunnitelmaa muuttaisi tällä ja tolla tavalla, niin sitten perusteletkin sen rakentamasi olkiukon huonoja puolia. Ihan hyvä tapa käydä keskustelua, ei siinä mitään.
Mutta jos siis jäi jotenkin epäselväksi, niin selvennetään nyt vielä enemmän. Eli jos tuollaiseen 7+12 malliseen systeemiin mentäisiin, jossa molemmat puoliskot olisivat kilpailun näkökulmasta tasa-arvoisia, niin sehän vaatisi laajaa yhteisymmärrystä ja jos sellainen saavutettaisiin, niin en näkisi mitään syytä, miksi liitto siinä vaiheessa asettuisi poikkiteloin. Eli kyllä tuossa uudessakin systeemissä olisi ne maajoukkuetauot sun muut.
Pelejä ei myöskään tulisi superliigassa pelkästään toisia superliigalaisia vastaan vaan siinä ehdotuksessa kerrottiin, että myös toisen kilpailun kaikki joukkueet kohdattaisiin runkosarjassa kertaalleen kotona ja kertaalleen vieraissa. Superliigan näkökulmasta tarkoittaisi käytännössä 24 peliä Liiga joukkueita vastaan, joista 12 olisi superliigalaisille kotipelejä. Kun tässä nyky Liigassa melkein kaikki kohtaa toisensa neljästi, niin niitä "liikaa pelejä" tulisi kuutta joukkuetta vastaan, jokaista kertaalleen kotona. Eli sanotaan vaikka 30 kotipelin rupeamasta runkosarjassa kuusi peliä olisi noita "liikaa pelejä samoja vastaan" pelejä. Jos kuuden pelin takia jää koko runkosarja seuraamatta, niin aika heikoilla on kyllä innostus omaa joukkuetta kohtaan.
Ja toki voin helposti myöntää, ettei tämä mikään täydellinen malli ole, mutta jos me halutaan Suomessa päästä malliin, jossa kiekkoa voitaisiin pelata täysin ammattimaisesti "useammalla tasolla", niin ei tähän mitään helppoja vaihtoehtoja ole. Tässä mallissahan kilpailun näkökulmasta nuo kaksi ryhmää olisi tasa-arvoisia, mutta taloudelliset realiteetit tekisivät varmasti jollain aikavälillä sen, että syntyisi vähän niinkuin kaksi eri tasoa.
Eli isommat pelaisivat keskenään omasta mestaruudesta ja keskisuuret ja pienemmät sitten omasta mestaruudesta ja molemmat mestarit kohtaisivat sitten kauden päättävässä finaalisarjassa, jossa pelattaisiin Suomen mestaruudesta. Toki tilanne voi kehittyä siihen suuntaan, että isompien joukosta usein tulisi se Suomen mestari, mutta eihän se käytännössä muuttaisi siinä mielessä mitään nykytilanteeseen nähden. Ainoa konkreettinen seuraus olisi se, että ne seurat jotka nyt pelaavat useimmin lähinnä pudotuspeleihin pääsystä, voisivat uudessa tilanteessa saada mahdollisuuksia pelata paljon pidempiä keväitä ja kun keskisuuret ja pienet pelaisivat runkosarjan enimmäkseen keskenään, niin sielläkin syntyisi sellaisia menestystarinoita, joita ei välttämättä nykymallisessa Liigassa pääsisi syntymään.
liigajoukkueen omistajana/vetäjänä mielummin irtautuisin kokonaan mistään sellaisesta, missä on mahdollisuus pudota. Tämä siksi, että SUomessa ei vaan riitä fyffet tällä hetkellä mitenkään laajempaan ammattilaisuuteen, enkä usko että olisi missään kohtaa nähtävissä tilannetta, jossa täällä edes tuo noin 20 joukkuetta voisi toimia niin terveellä budjetilla, että se turvaisi tulevaisuuden sarjatasosta huolimatta, saati että yksikään seuroista olisi jatkossa kansainvälisesti vakavasti otettava seura.
Muuten olenkin jo aiemmin ollut kanssasi hyvinkin pitkälle samaa mieltä asioista, mutta ainoastaan siihen nyt otin kantaa, että omistajana tekisin tuoss akohtaa kaikkeni, että ydin joukko irtautuisi kokonaan liiton toiminnasta, jos siinä oysyminen tarkoittaisi putoamisen hyväksymistä vaihtoehtona.
Kärpät sanonut kantansa. Ois kiva kuulla seuraavaksi etenkin HIFK:n, Tapparan, Ilveksen, TPS:n kantoja. Näiden isojen seurojen hiljaisuus on suorastaan kiusallista ja kummallista ja häiritsevää, heidän pitäisi johtaa keskustelua, mutta eivät sano mitään.Viikonlopun IS:ssä on Kärppien uuden pj:n Juha Junnon haastattelu.
Junno kertoo, että ei liigan toiminnasta sivussa ollessaan hän ei ole halunnut asioita kommentoida, mutta Kärppien puheenjohtajan ominaisuudessa hän kertoo kannattavansa 14+10 joukkueen AB -sarjamallia, joka olisi kokonaisuudessaan SM-liigan alla.
Tämä ehdotus on edelleen kaukana täydellisestä, mutta alkaa varmaan lähenemään sellaista mallia, jonka kaikki voisivat hyväksyä. Tärkeää on kuitenkin, että näitä avauksia tulee suurten seurojen edustajilta omalla naamalla. Kun näin avoimesti muutoksen puolesta puhutaan julkisesti, on keskustelu kulisseissa varmasti aktiivista ja tukea olemassa muualtakin.Junno kertoo, että ei liigan toiminnasta sivussa ollessaan hän ei ole halunnut asioita kommentoida, mutta Kärppien puheenjohtajan ominaisuudessa hän kertoo kannattavansa 14+10 joukkueen AB -sarjamallia, joka olisi kokonaisuudessaan SM-liigan alla.
Ja varmasti tuosta helpompi pyöräyttää jo aika tasapainoiseen malliin 12+12. Tämän tietää Junnokin, neuvottelupöydässä ei voi saada liikaa kerralla.Tämä ehdotus on edelleen kaukana täydellisestä, mutta alkaa varmaan lähenemään sellaista mallia, jonka kaikki voisivat hyväksyä.
Noinkin voi tietysti spekuloida, mutta virallisestihan nykyinen 16 on päätetty enimmäismääräksi. En usko 17 joukkueelle millään löytyvän kannatusta päättävissä elimissä edes Jokerien vuoksi. Eli jos Jokerit tulee ylös, niin joku toinen menee alas.Nythän liigassa on 16 joukkuetta ja kun Jokerit tulee mukaan, on joukkueita jo 17.
Ja edelleen sama vanha juttu, mikä on ollut aina ja tulee olemaan... toiseksi ylimmän sarjatason ottelut eivät kiinnosta ketään (ei sponsoreita eikä yleisöä). Ei ole koskaan kiinnostanut. Ja tiedän, että joskus joku yksittäinen jengi on vetänyt hyviä yleisömmäriä divarissa (Kärpät, Ässät). Jo nyt "isot seurat" kiukuttelevat rahanjaosta niin miten sitä yhteistä rahaa (TV-sopimus) jaettaisiin enemmän ja useammalle "alasarjan joukkueelle"? Suomessa ei löydy yli 20 ammattilaisorganisaatiota puhumattakaan Junnon mainitsemasta 24:stä.Jos todella saadaan kakkostasolle tehtyä kunnon televisiosopimus niin mielestäni hyvä ajatus.
Muuten kuulostaa vanhan miehen höpinöiltä ja mietteiltä ajalta ennen pelaajien vapaata liikkuvuutta.
Yksi vaihtoehto on huutokauppa. Selvitetään siis ne seurat, jotka suostuvat halvimmalla lähtemään alempaan sarjaan. Ylempään sarjaan jääneet maksavat korvaukset. Huutamisessa huudetaan hintaa alaspäin niin pitkään että haluttu määrä joukkeita (esim. 4 tai 5) on jäljellä. Jokaiselle putoajalle maksetaan sama korvaus. Vaihtoehtona on siis että seura maksaa siitä että saa pelata ylemmällä tasolla tai että seiraööe maksetaan siitä siitä että se siiirtyy seuraavaksi kaudeksi pelaamaan alemmalle tasolla. Toimenpide tehdään kerran ja seuraavana vuonna on ihan normaalit karsinnat, joissa putoaja voi nousta takaisin ylempään sarjaan.Siirtymävaihe olisi tietysti vaikein, kenet 7 pudotat. Tähän pitäisi keksiä systeemi, mutta koska tässä otetaan taloudellinen näkökulma, yleisökeskiarvo voisi olla yksi kriteeri.
Jokerit on jo divarissa. Sen sijaan KalPa ja HPK kaiketi kuuluisivat listalle. Tuosta tulisi seitsemän pudotettavaa, mikä olisi ongelma, koska jäljelle jäisi vain yhdeksän, kun aito ja alkuperäinen liigajoukkueiden määrä olisi tietysti kymmenen. Ehkä nuo seitsemän voisivat pelata jonkinlaisen esikarsinnan, jonka voittaja saisi liigapaikan.Siirtymävaiheseen voitaisiin ottaa myös historia. Ne jotka on nousseet pelaamalla, saavat myös paikkansa pitää. Pelicans, Jukurit, Sport, Kiekko- Espoo, Joketit, KooKoo 1- Divariin hakemaan oikeaa nousua :)
Junnon 14+10 kuulostaa vielä liian paljolta, mieluummin 12+10, vaikka toki 12+12 on ehkä se realistisin malli.Siirtymävaihe olisi tietysti vaikein, kenet 7 pudotat. Tähän pitäisi keksiä systeemi, mutta koska tässä otetaan taloudellinen näkökulma, yleisökeskiarvo voisi olla yksi kriteeri.
Kyllä minustakin tuo 12 joukkuetta A-liigaan olisi maksimi, että tuohon B-liigaan sitten riittäisi myös ammattimaisia ja A-liigapotentiaalisia organisaatioita, jotka toisivat siihen liigaan mielenkiintoa. Toki silloinkin tuohon B-liigaan pitäisi nykyisen Liigan ulkopuolelta löytyä 6 joukkuetta, jotka pystyisivät olettavasti jonkun B-liigan osakkeen ostamaan ja panostamaan organisaatioon ja olosuhteisiin kohti ammattimaisuutta. Ei ole ihan helppo taski sekään.Junnon 14+10 kuulostaa vielä liian paljolta, mieluummin 12+10, vaikka toki 12+12 on ehkä se realistisin malli.
Itse en näe siirtymävaiheeseen haastetta, mennään suoraan urheilullisin perustein. Riittävän ajoissa kun ilmotetaan niin jokaisella joukkueella pitäisi olla aikaa investoida joukkueeseensa. Esimerkiksi nyt ilmotettaisiin että kaudelle 2026-27 siirrytään 12+12 malliin, ja 2025-26 kauden runkosarjan mukaan määräytyy ketkä pelaa missäkin sarjassa. Siinä olisi vuosi aikaa rakentaa A-liigan tasoinen joukkue, jos sinne haluaa + kauden aikana tehtävät hankinnat.
Nythän on jo ilmoitettu että liigaan voi nousta karsintojen kautta, eli vaikkapa Jokerien noustessa, heidän karsinnoissa voittamansa joukkue putoaisi alemmalle tasolle. 17 joukkueen välimallia ei siis pitäisi olla tulossa.
Pitäisikö mestaruudetkin jakaa liukuvan keskiarvon perusteella, ettei olisi asiat liiaksi yhden kauden tai pudotuspelisarjan varassa? Olisi hirveää, jos huonosta pelistä rankaistaisiin, matseissa olisi panosta ja katsomossa ja vastaanottimien ääressä tunnetta.Jos tuollainen siirtymä pienempään tulee, niin sen pitäisi tapahtua niin, että otettaisiin esim. kahden tai kolmen kauden otannalla muutama heikoin, jotka sitten putoavat. Yksi kausi on mielestäni liian vähän, jättää liikaa sattuman varaan.
Tästä ollaan ihan täsmälleen samaa mieltä ja näin se asia on hoidettava. Pelkillä karsinnoilla erot repeävät helposti isoiksi. Jatkuvalla vaihtuvuudella ylemmän sarjan pohja ja alemman kärki ovat jatkuvasti lähellä toisiaan.Sitten nousun ja tippumisen pitäisi tapahtua suoraan, kuten esimerkiksi Ruotsissa. Aiemmin kun Liiga oli auki, olivat karsinnat umpisurkean Ilveksenkin kohdalla ihan läpihuutojuttuja.
Tai sitten vaan rajusti toiseen ääripäähän, eli mestaruus jakoon nyrkkeilytyyliin:Pitäisikö mestaruudetkin jakaa liukuvan keskiarvon perusteella, ettei olisi asiat liiaksi yhden kauden tai pudotuspelisarjan varassa? Olisi hirveää, jos huonosta pelistä rankaistaisiin, matseissa olisi panosta ja katsomossa ja vastaanottimien ääressä tunnetta.
Jos tuollainen siirtymä pienempään tulee, niin sen pitäisi tapahtua niin, että otettaisiin esim. kahden tai kolmen kauden otannalla muutama heikoin, jotka sitten putoavat. Yksi kausi on mielestäni liian vähän, jättää liikaa sattuman varaan. Sitten nousun ja tippumisen pitäisi tapahtua suoraan, kuten esimerkiksi Ruotsissa. Aiemmin kun Liiga oli auki, olivat karsinnat umpisurkean Ilveksenkin kohdalla ihan läpihuutojuttuja.
Pitäisikö mestaruudetkin jakaa liukuvan keskiarvon perusteella, ettei olisi asiat liiaksi yhden kauden tai pudotuspelisarjan varassa? Olisi hirveää, jos huonosta pelistä rankaistaisiin, matseissa olisi panosta ja katsomossa ja vastaanottimien ääressä tunnetta.
Yksi kausi riittää varautumiseen. Jos ei siinä ajassa saa asioitaan kuntoon, niin joutaakin alemmalle portaalle. Sieltä voi sitten tehdä paluuta jos omalla tekemisellään ansaitsee pelata pääsarjassa.
Tästä ollaan ihan täsmälleen samaa mieltä ja näin se asia on hoidettava. Pelkillä karsinnoilla erot repeävät helposti isoiksi. Jatkuvalla vaihtuvuudella ylemmän sarjan pohja ja alemman kärki ovat jatkuvasti lähellä toisiaan.
Niin, tässä on kuitenkin valtaisa ero menneeseen, jossa kaikki Liiga-seurat ovat olleet tietoisia, että on mahdollisuus viimeisen tippua aina joka kausi. Jos yhtäkkiä sanottaisiinkin, että "joo ensi kauden jälkeen neljä huonointa tippuu", olisi se auttamatta liian myöhään, koska monet sopimukset tehdään jo syksyllä jne. Lisäksi hallisopimukset voivat olla pidemmällä aikajänteen sopimuksia tietyillä ehdoilla, joten niitäkin pitäisi mahdollisesti neuvotella uusiksi. Eli jos haluttaisiin tehdä se kertarysäyksellä, pitäisi siihen antaa seuroille reagointivaraa, eli se kausi olisi aikaisintaan 26-27, jonka jälkeen viimeiset neljä tippuisivat.Niin, sellaista se urheilu kuitenkin on. Sattumien kauppaa.
Kärpät 80 luvulta on mainio esimerkki. Mestaruus 81, hopeaa 87, pronssia 80, 84, 85, 86.
Yksi musta kausi, sieltä sitten 1 Divariin, konkurssit, 2 divariin ja tuskaisia paluuyrityksiä.
Kuten kirjoitit, helvetin vaikea tilanne nousua yrittävälle. Divariin on lähtökohtaisesti mahdoton saada riittävän kovia pelaajia, vaikka saadaankin niin pelien taso ei yllä mitenkään liigatasolle. Sitten vastaan asettuu, koko kauden liigajoukkueita vastaan pelannut ryhmä. Mikään hurmos ei paljoa auta, kun toinen on niin helvetin paljon rutinoituneempi. Kärpillä oli tämä tilanne monta vuotta. Joukkue oli paperilla divariin aivan mieletön, mutta silti liigajoukkue oli liigajoukkue rutiininsa ansiosta. Lisäksi Kärpillä oli valtaisat paineet tuon nousunsa kanssa.
Toki taustalla oli muutakin ja pitää olla ennustaja, olisiko tilanne mennyt mihin mikäli sarjassa olisi pysytty. Kärpät jonka nostin tähän esimerkiksi, sai kaiken takaisin korkojen kera, mutta ilman tippumista, konkurssia, en tiedä olisiko koskaan noustu aivan terävimpään loistoon niin taloudellisesti kuin urheilullisesti.
No, sattumia suuntaan ja toiseen.