No erikoisista näkemyksistä nyt voi olla niin montaa mieltä. Tämähän on vähän silleen "katsojan silmässä" kamaa. Kun kuitenkaan ei tarvitse soudella tekopyhäjärvellä tämän asian kanssa, niin voi ehkä tarkastella asioita enemmän järjen kuin tunteen varassa.
No näinhän se nimenomaan on ja voin toki myöntää itsekin, että en ole 100% varma, toimivatko ehdottamani systeemit todellisuudessa. Mutta itsellä lähtökohta näissä ehdotuksissa on aina se, että jos jotain muutosta tehdään, niin sitä ei pidä lähteä tekemään pelkästään muuttamisen ilosta vaan muutoksella pitää olla jokin realistisesti saavutettavissa oleva tavoite.
Ja jos asiaa koittaa tarkastella nimenomaan Suomikiekon kokonaisedun kannalta (millä useat nimimerkit koittavat täällä ratsastaa), niin ainakin itselle yksi konkreettinen tavoite voisi olla täysin ammattimaisten kiekkotyöpaikkojen lisääntyminen Suomessa. Suomesta maailmalle lähtevä pelaaja ei vuodessa muutu viisi kertaa paremmaksi pelaajaksi vaikka saisi uudessa kiekkotyöpaikassaan viisinkertaista palkkaa. Mutta sen sijaan hyvin huomattava ero voi olla sillä, pelaako pelaaja vuoden puoliammattilaisena (eli että kaiken harjoittelun/pelaamisen lisäksi pitää osa keskittymisestä/voimavaroista käyttää toimeentuloon) vai täysi ammattilaisena, eli että voi keskittyä pelkästään harjoitteluun/pelaamiseen.
Tältä osin realistisimmalta kuulostaisivat ehdotukset, jossa Liiga kasvaisi vielä yhdellä tai kahdella joukkueella. Toki jos siitä sitten mennään vielä eteenpäin, niin alkaa joukkuemäärä olemaan jo sen kokoinen, että tulisi mahdollisesti harkita kaksiportaista systeemiä Liigayhteisön sisään ja tämän takia usein kirjoittelen jo suoraan 9+9 tai 10+10 malleista.
Ja toki voidaan mennä myös sillä ehkä traditionaalisemmalla tavalla, että heitetäisiin Liigasta vaan muutama joukkue (esim. kolme) ulos ja toivottaisiin vaan parasta. Siis sitä, että Mestis sitten ajan myötä saisi kurottua eron Liigaan kiinni siinä määrin, että sieltä pystyttäisiin uskottavasti haastamaan Liigan heikoimpia seuroja. Tosin meillä on ihan konkreettista evidenssiä siitä, ettei tuo aikaisemmin toiminut kauhean hyvin tai ainakaan kauhean nopeasti. Liiga oli viisi vuotta auki traditionaalisella tavalla ja lopputuloksena oli yhdet jännittävät karsinnat, jotka meinasivat ajaa karsijan konkurssiin (kun nousu ei onnistunutkaan) ja sen jälkeen neljät tylsääkin tylsemmät tasonmittausläpsyttelyt. Viisi vuotta tuota kokeiltiin, eikä merkittävää kehitystä kohti toivottua lopputulemaa nähty. Sen jälkeen palattiin karsintoja edeltävään aikaan ("epätraditionaaliseen" systeemiin) ja vain kolmessa vuodessa pystyttiin nostamaan kolme joukkuetta täysin ammattimaisesti toimiviksi Liiga seuroiksi. Sehän on noin 90 täysin ammattimaista kiekkotyöpaikkaa lisää Suomessa.
No jokuhan tähän sitten sanoo, että viisi vuotta on liian lyhyt aika, mutta jos näin sanotaan, niin mikä on sitten se hyväksyttävissä oleva aika, mikä pitää voida odottaa? Ja onko tuo odotus sitten ihan aikuisten oikeasti nimenomaan Suomikiekon etu? Meinaa jos se odotusaika on vaikka 10, 15 tai vielä isompi määrä vuosia, niin voidaanko aidosti väittää, että se odotus aika olisi eduksi, jos se tarkoittaa, että muutamat nyt täysin ammattimaisesti Liigassa toimivat seurat joutuisivat isosti skaalaamaan toimintojaan alas ja toimimaan tuon 10, 15 tai enemmän vuosia isosti säästöliekeillä (elleivät jopa ajaudu konkurssiin)?
Ja jos meillä on se kylmä evidenssi siitä, että viisi vuotta traditionaalista meininkiä ei tuonut mitään merkittävää muutosta Suomikiekkoon, mutta tämä epätraditionaalinen systeemi (jossa siis noustaan kabineteissa) loi jo kolmessa vuodessa kolme joukkueellista täysin ammattimaisia kiekkotyöpaikkoja Suomeen, niin kyllä se loisi uskoa siihen suuntaan, että systeemin mahdollinen laajentaminen kannattaisi tehdä nimenomaan Liigayhteisön sisällä.
Kun tämä laajentaminen tehtäisiin Liigayhteisön sisällä, niin silloin joukkueet voisivat hakeutua siihen sitä mukaan, kun saavat fasiliteettinsa/infransa ja taustaryhmänsä toivottuun kuntoon. Eli hommaa voitaisiin kehittää Mestiksessä eteenpäin pyrkivien seurojen ehdoilla ja heidän aikataulujensa mukaan.
Vaihtoehtona tällä hetkellä olisi käytännössä se, että nuo seurat lähtisivät pelaamaan Mestiskautta rostereilla, jotka kykenisivät uskottavasti haastamaan Liigan heikoimman, kauden päätteeksi. Siinä olisi paljon isommat riskit epäonnistua, kuin tuossa epätraditionaalisessa mallissa.
Ja vaikka kummassakin mallissa (traditionaalisessa ja epätraditionaalisessa) olisi lopullisena tavoitteena sama 12+12 malliset sarjat, täysin ammattimaisesti toimivilla seuroilla (tai niin usealla, kuin se vain Suomessa olisi mahdollista), niin ainakin itse uskoisin, että siihen päästäisiin nopeammin, kun homma ajettaisiin maaliin Liigayhteisön sisällä.
