Pelko ohjaa Liigan päätöksentekoa, ei järki. Jos järki ohjaisi, nykyistä mallia karsintojen palauttamisesta ei olisi hyväksytty. Koska pelko ohjaa, päädyttiin sorvaamaan hätäratkaisu, jossa nousu on näennäisesti mahdollista. Käytännössä näin ei kuitenkaan ole ilman valtavaa taloudellista riskiä.
Ketä tämä palvelee? Väitän, että pitkällä tähtäimellä ei ketään, kaikkein vähiten suomalaista jääkiekkoa. Lyhyellä tähtäimellä tämä palvelee niitä noin viittä taloudellisessa ahdingossa olevaa Liiga-seuraa, joista osa todennäköisesti menee joka tapauksessa parin vuoden sisällä nykymenolla konkurssiin. Tämä tehty päätös toimii kuin housuun kuseminen pakkasessa - helpottaa hetkeksi, kunnes on entistä kylmempi.
No, mitä pitäisi tehdä? Vastaus on yllättävän yksinkertainen, mutta toki joillekin seuroille siirtymäkaudella kivulias. Tässäpä lista muutamasta toimenpiteestä:
1) Liigan osakasmalli nykymuodossaan romutetaan. Alkajaisiksi Jukureille, KooKoolle ja Sportille palautetaan taannehtivasti kullekin 1,8 miljoonaa euroa maksetun osakkeen arvosta. Liigan osakkuuden saamiseen riittää jatkossa, että joukkue lunastaa urheilullisin perustein sarjapaikkansa. Tällöin kyseinen seura saa automaattisen nautintaoikeuden osakkuuden mukanaan tuomista eduista, kuten paremmista televisiointituloista.
2) Pääsarjasta muodostetaan noin viiden vuoden siirtymäkauden puitteissa 12 joukkueen sarja (Liiga). Mukaan tulevat 12 joukkuetta valikoituvat urheilullisin perustein eli paikat ratkaistaan pelaamalla.
3) Liigan alle muodostetaan saman siirtymäkauden puitteissa 12 joukkueen alempi sarjataso (1. divisoona) myöskin urheilullisin perustein.
4) Liiga ja 1. divisioona sidotaan saman televisiointisopimuksen alle. Tulonjako määräytyy sarjatason mukaisesti. Rahanjaon yksityiskohtiin en ota kantaa, koska uskon markkinatalouden lakien hoitavan nämä pitkässä juoksussa kohdalleen.
5) Kauden päätteeksi Liigan ja 1. divisioonan viimeiseksi sijoittunut joukkue tippuu suoraan alemmalle sarjatasolle, ja 1. ja 2. divisioonan voittaja nousee suoraan ylemmälle sarjatasolle ilman erillistä karsintaa.
6) Liigan ja 1. divisioonan sekä 1. divisioonan ja 2. divisioonan välillä pelataan kauden päätteeksi nousukarsinta, johon osallistuu ylemmällä sarjatasolla toiseksi viimeiseksi sijoittunut joukkue ja alemmalla sarjatasolla toiseksi sijoittunut joukkue. Karsinta pelataan paras seitsemästä systeemillä. 1. ja 2. divisioonan välillä pelattava nousukarsinta kuuluu myös televisiointisopimuksen piiriin.
7) Liigassa ja 1. divisioonassa pelataan viisinkertainen runkosarja, joista neljä kierrosta pelataan sarjan omia joukkueita vastaan. Viides kierros pelataan Liigan ja 1. divisioonan joukkueiden välillä siten, että jokainen joukkue pelaa kerran toisen sarjatason joukkuetta vastaan. Koti- ja vierasottelujen järjestäjät arvotaan sarjaohjelman laadinnan yhteydessä. Näiden ottelujen tarkoituksena on nostaa 1. divisioonan televisiointisopimuksen arvoa ja toimia samalla eräänlaisena tasonmittauksena sarjatasojen välillä. Yhteensä runkosarjaotteluita tulee yhdelle joukkueelle 56.
8) Liigassa ja 1. divisioonassa pelataan kummassakin kahdeksan joukkueen pudotuspelit paras seitsemästä systeemillä. Pudotuspelejä edeltää sijoille 7 - 10 sijoittuneiden joukkueiden pudotuspelikarsinta paras kolmesta systeemillä, jossa sijalle 7 sijoittunut pelaa sijalle 10 sijoittunutta vastaan ja sijalle 8 sijoittunut sijalle 9 sijoittunutta vastaan. Voittajat pääsevät pudotuspeleihin. Huonommin sijoittunut pelaa runkosarjan parasta vastaan. Liigan pudotuspelien voittaja on Suomen mestari. 1. divisioonan pudotuspelien voittaja nousee seuraavaksi kaudeksi Liigaan.
Yllä olevassa mallissa hyvää on, että urheilullisuus nousee pääosaan, unohtamatta kuitenkaan taloudellisia näkökohtia. Merkityksettömiä otteluita on hyvin vähän. Nouseminen Liigaan ei vaadi epäinhimillisiä taloudellisia panostuksia, eikä toisaalta tippuminen Liigasta tarkoita automaattista kuoliniskua. Väitän, että sekä Liigan että 1. divioonan kiinnostavuus ja taso nousevat heti ensiaskelista lähtien.
Tiedän, että siirtyminen tähän malliin tulee olemaan kivulias joukkueille, joita uhkaa tippuminen 1. divisioonaan. Toisaalta seurapomojen pitäisi nostaa katsettaan kengänkärjistään isoon kuvaan. Oleellinen kysymys on, mikä palvelee parhaiten seuraani pitkällä aikavälillä. Rehellinen vastaus tuskin on: "Nykymalli."
edit. Korjattu runkosarjan ottelumäärä + kirjoitusvirhe
www.tutohockey.fi
www.mtvuutiset.fi
