Näkisin avoimen Liigan pelaajille ikään kuin etu, he eivät kanna riskejä, mutta haluavat mielenkiintoisemman työn. Jos 98 % suomalaisista haluaisi työnantajien antavan jonkin työnteosta mieleisemmäksi tulevan edun, kuuluisiko työnantajien taipua siihen, jos työntekijät eivät ollenkaan osallistuisi riskien kantamiseen?
Ymmärrän pelaajien pointin, kyllähän se avoin Liiga on kivempi, mutta haluaisin minäkin työssäni tehdä mielekkäämpiä työtehtäviä ja jättää ne tylsät puurtamiset pois. Mutta ymmärrän myös sen, että työnantajani vastaa kaikista riskeistä ja kuluista joita bisneksen pyörittäminen sisältää, joten ymmärrän sen, ettei minun sanallani ole juurikaan valtaa. Ellen sitten olisi valmis joustamaan esimerkiksi palkasta.
e. Jos kaikki pelaajat olisivat valmiita antamaan vaikka 5% palkastaan "laskuvarjorahastoon", joka menisi putoavalle joukkueelle, niin tilannehan olisi ihan eri. Mutta tuskinpa pelaajat ovat tällaiseen valmiita, koska tällöin leikkuri osuisi heihin.
Itseäni nauratti Ramstedtin ulostulo siirtoikkunamuutoksen jälkeen. On vuosia itketty, kuinka kilpailullisuus kuolee Liigassa, ja sitten kun sitä yritetään parantaa, niin tuleekin kunnon itkuvirsi, kuinka "pelaajat kärsivät tästä, kun eivät saa siirtyä niin pitkään vapaasti". Eli ei kiinnosta mikään muu vittuakaan paitsi pelaajien etu. Ihan samaa paskaa on nähtävissä jääkiekon ulkopuolella AY-mafioiden toimissa.