90-luvulla jääkiekko muuttui myös ammattilaisurheiluksi Suomessa. Mitä luulet, olisiko nuo olosuhteet kehittynyt vastaavasti, jos niitä olisi ollut kehittämässä 12, ja myöhemmin 15, ammattilaisorganisaation sijaan 12 amatööriorganisaatiota?Onko Suomen junnutuotanto maailman parasta, eikai nyt sentään vaikka hyvällä tasolla ollaankin. 90-luvulla alkanut jääkiekkobuumi ja sen myötä tapahtunut olosuhteiden kehitys on ainakin yksi asia Suomi kiekon nousun taustalla. Toinen merkittävä asia on suomalainen valmennusosaaminen. 80-luvun lopun ikäluokat ja 90-luvun alun ikäluokat olivat huonoja, mutta sitten tehtiin jotain liittotasolla joka on saatu seuroihin jalkautettua varsin tehokkaasti. Yksi merkittävä asia on myös se, että jääkiekko on Suomessa edelleen maan ykköslaji, mitä se ei kovin monessa maassa ole. Tämä tarkoittaa sitä, että ne kaikkein urheilullisesti lahjakkaimmat tyypit valitsevat lajikseen jääkiekon sen jalkapallon tai salibandyn sijasta. Siinä muutama asia.
90-luvulla jääkiekko muuttui myös ammattilaisurheiluksi Suomessa. Mitä luulet, olisiko nuo olosuhteet kehittynyt vastaavasti, jos niitä olisi ollut kehittämässä 12, ja myöhemmin 15 ammattilaisorganisaation sijaa 12 amatöörijoukkuetta?
Jääkiekon suosio on käsittääkseni maailmalla kasvussa, uskoisin harrastajamäärien olevan myöskin. Tämä tosin mutua.
Ei taida vastata ihan todellisuutta tuo kuvaus. Liigaseurat olivat 1990-luvulla vielä yleishyödyllisiä yhdistyksiä. Osakeyhtiöiksi (="ammattilaisorganisaatioiksi") valtaosa kääntyi vasta Liigan sulkeutuessa.Jääkiekko muuttui ammattilaisurheiluksi Suomessa jo ennen kuin sarja suljettiin. Eli olosuhteita ja toimintaa olisi joka tapauksessa ollut kehittämässä joukko ammattilaisorganisaatioita.
Sarjajärjestelmällä ei ole tuon asian kanssa mitään tekemistä. Niin sitä vaan löytyy meidän muistakin urheilulajeista pääasiassa osakeyhtiöitä, oli kyseessä sitten ammattilaissarja tai suljettu/avoin sarja.Ei taida vastata ihan todellisuutta tuo kuvaus. Liigaseurat olivat 1990-luvulla vielä yleishyödyllisiä yhdistyksiä. Osakeyhtiöiksi (="ammattilaisorganisaatioiksi") valtaosa kääntyi vasta Liigan sulkeutuessa.
Myös @HC Hetu...
Vielä noihin junioreihin palatakseni. Kuvitellaanpa tilanne, jos liigaa ei olisi ikinä suljettu vaan oltaisiin tähän saakka menty avoimella sarjalla. Mikä silloin olisi junioritoiminnan taso? Voidaanko aukottomasti todeta, että suljetun sarjan ansiosta on saavutettu parhaat mahdolliset olosuhteet? Meillä olisi todennäköisesti liigassa vähemmän joukkueita kuin tänä päivänä, mutta niissä ainakin lähes yhtä hyvät edellytykset junioritoiminnalle kuin tämän päivän liigaseuroissa. Mutta meillä olisi vastaavasti huomattavasti nykyistä taloudellisesti vahvempi mestis, jonka seuroilla myös huomattavasti nykyistä paremmat edellytykset junioritoiminalle. Mestiksen ja Liigan välillä olisi varmasti kuilua, mutta ei varmasti niin paljon kuin mitä nyt on.
Tuossa aiemmin @BlackWolf samasta aiheesta kirjoitti @LOFIN ille, mutta kyllähän se junnupolku kapenisi aivan ilmeisen selkeästi kun kiekkokartalta poistettaisiin kolme ammattilaisorganisaatiota niin kulujen karsimisessa lähtisi ammattilaispelaajien ohella myös palkalliset toimihenkilöt. Todennäköisesti täysaikaisia palkallisia (eli ei tarvitse olla opiskelijana tai osa-aikaisena yhteistyökumppanin palkkalistoilla) jäisi edustusjoukkueen valmentajisto ja ehkä muutama pelaaja, toimiston puolella myyntipäällikkö ja toimari. Junnupuolelta palkkaa voi saada A-nuorten päävalmentaja ja siinäpä se olikin.
Vaikka oletkin varmasti ihan oikeassa, niin ei Jukureiden vuosien takainen heikompi junnutoiminta vähennä Jukureiden kannattajien kompetenssia puhua junioripolun tärkeydestä Suomessa yleisesti.Parasta viihdettä pitkään aikaan tällä palstalla, kun saa lukee noita Jukurit- kannattajien kirjoituksia junioripolusta ja sen merkityksestä, sekä pitkäkänteisestä panostuksesta siihen.
Ei voi kuin todeta, että lyhyt on muisti Mikkelissä tässäkin asiassa. Seura, jolla ei ollut ennen kultapossu- kerhon kabinettipaikkaa yhtään minkäänlaista junioripolkua/-tuotantoa, saati junnupuolen pitkäjänteistä perinnettä. Ei niin yhtään mitään.
Esim. Joensuussa ja Savonlinnassa on tuotettu vuosikymmenet pelaajia laadukkaiten junnupolkujen kautta edustustasolle. Niin tänäkin päivänä. Joensuussa pelataan esim. C Nuorissa vuodesta toiseen SM- sarjaa ja toissa kaudella siellä nappasivat koko sarjassa 6. sijan lukuisten perinteisten Liiga- seurojen edellä.
Kultapossu- kerhon jäsenyyteen kuuluvan Nuorten Liigan vakiopaikan ja muilta paikkakunnilta sen avulla haalittujen junnujen tuoman nosteen myötä en kehtaisi ihan kamalasta elämöidä, esittää viisasta ja jakaa neuvoa muille seuroille junioritoiminnan osalta.
Ymmärrän mitä haet takaa ja miksi näin asiasta ajattelet, mutta en allekirjoita loppupäätelmää. Ei Liigan auki ollessakaan nähty tietääkseni mitään erityistä ryntäystä isommilta talousalueilta. Minun on vaikea löytää konkreettisia esimerkkejä mahdollisista isompien talousalueiden joukkueista, jotka voisivat nyt pelata Mestistä ilman Liigan sulkemista.Tästä voi olla joku myös erimieltä, mutta yritän perustella näkemykseni tähän. Isoissa kaupungeissa on yleensä paljon muitakin urheiluseuroja pääsarja tai divaritasolla kuin vain se lätkäjoukkue. Toisin sanoen samoista katsojista ja sponsoreista kilpailee moni muukin seura kuin vain se lätkäjoukkue. Sen sijaan pienemmillä paikkakunnilla esim. Keuruulla ei ole mitään muita valtakunnallisesti noteerattuja seuroja missään lajissa. Joten näin ollen katsojat ja sponsorit on helpompi saada sen lätkäjoukkueen taakse. Seinäjoella, joka on suurin kaupunki Suomessa, jossa ei ole liiga- tai mestisjoukkuetta on kuitenkin hyvä jalkapallojoukkue. Toinen esimerkki vaikkapa Salo, joka on myös asukasluvultaan aika iso paikkakunta niin siellä taas on hyvä koripallojoukkue. Mikä intressi näissä kaupungeissa on lähteä panostamaan lätkään, kun ainoa porkkana on päästä vain pykälä ylemmäksi mestikseen, mutta toisesta lajista löytyy jo pääsarjatason seura. Ja kun tiedetään, että nyky mestis on taloudellisesti haastava ja ainoa mahdollisuus päästä eteenpäin on kabinettipäätös liigaan pääsemiseksi niin veikkaan, että kannattaa panostaa joko niin olemassa oleviin lajeihin tai niihin, jossa on mahdollista nousta suoraan Suomen huipulle avoimia sarjoja pitkin.
Tuohan olisi ihan hyvä malli, mutta vaatisi rahoitushalukkuutta. Todennäköisempänä pidän että rahoittajat haluavat sijoittaa 24 joukkueen pääsarjaan kun 12+12 sarjaan missä olisi pakko rahoittaa "divaria" jotta pääsisi nauttimaan pääsarjan näkyvyydestä. Toki jokainen nosto pääsarjaan oletusarvoisesti heikentää automaattisesti sauraavaa sarjatasoa, mutta esimerkiksi 20 pääsarjajoukkuetta (joissa oletettavasti olisi JoKP, RoKi, K-Espoo, TUTO ja "joku", monen toivomana vaikka KHL:n konkurssiin kaaduttua Töölön Vesa) olisi uskoakseni mahdollisuuksien rajoissa nykyisilläkin seuroilla tai ilman suunnattomia pakotuksia, jolloin maassa olisi 20 joukkuetta nauttimassa pääsarjastatusta ja myös -tuloja.Toisaalta aika monta ehdotus palstalla on myös menty 12+12 kaltaiseen sarjaan jossa tv-tulo jaettaisiin paljon tasaisemmin kun nykyisin. Käytännössä tuo mahdollistaisi että 12 joukkueella tv-raha pysyisi samana ja taas 3 tippuvan ammattilaisseuran sijaan jatkossa olisi 12 puoli-ammattilaiseuraa josta mahdollisesti muutama sitten yrittäisi tuota nousua isommalla budjetilla. Tällöin resurssit jakantuisi laajemmin ja työpaikkoja ei menisi niin paljon.
Isoin kysymys tietenkin on paljonko haluja tuommoiseen sarjajärjestelmien rakennemuutokseen ja yhteiseen tv-sopimukseen jatkossa olisi kun nyt seurat tekee hyvää taloudellista tulosta liigassa ja niille sopii hyvin että mestis on farmina niille. sitten se ainoa mitä liigaa mestiksessä ehkä kiinostaa on Kiekko-Espoo ja senkin ne voi nostaa kabinetissä milloin vain haluaa (+TuTo ja Jokipojat). Se juuri että ne voi saada juuri sen mitä haluaa mestikseltä jo nytkin, tietenkin kyse ei aina ole pelkästään liigasta vaan myös suomalaisen kiekkoilun etu olisi jos mestis ja sen joukkueet säilyy elinvoimaisena, mutta halutaanko resursseja jakaa muille.
Jukurien junnupolusta sen verran, että kun kolme omaa kasvattia kolkuttelee U20 MM-joukkueeseen ja ainakin yksi U18 joukkueeseen, niin tuskin @Since 1953 :kaan voi väittää, ettei eteenpäin olisi menty ja vauhdilla. ja lisäkuittina tähän vielä, että A, B ja C aloittavat kaikki syksyllä SM-sarjassa. Missään tapauksessahan kyse ei voi olla ammattivalmentamisen toiminnasta, joka nykyään on mahdollista koko junioripolulla... Meni vähän ketjun otsikon ohi, mut oli pakko.
Onko pointtisi siis että kattavan ja ammattimaisen junnuorganisaation pyörittämiseen ei vaikuta käytettävissä oleva rahamäärä ja että esim. Joensuussa tai Savonlinnassa olisi toiminta samalla tasolla vaikka organisaation liikevaihdot kymmenkertaistuisivat ja tuosta johtaen ettei suomikiekon etu ole ammattiorganisaatiot? Ilmeistikään se ei kuitenkaan ollut pelkästään mikkeliläisen juniorikiekon tila, saati sen mollaaminen ilman ilmeisesti minkäänlaista käsitystä seuran juniorityöstä viimeisten 20 vuoden ajalta, kun tällä lailla junnukiekon tilan nykyhetkeä avaavaan viestiin vastasit.Luetun ymmärtäminen on joskus vaikeaa, mutta tsemppiä yrittämiseen.
Jukurien junnupolusta sen verran, että kun kolme omaa kasvattia kolkuttelee U20 MM-joukkueeseen ja ainakin yksi U18 joukkueeseen, niin tuskin @Since 1953 :kaan voi väittää, ettei eteenpäin olisi menty ja vauhdilla. ja lisäkuittina tähän vielä, että A, B ja C aloittavat kaikki syksyllä SM-sarjassa. Missään tapauksessahan kyse ei voi olla ammattivalmentamisen toiminnasta, joka nykyään on mahdollista koko junioripolulla... Meni vähän ketjun otsikon ohi, mut oli pakko.
Kuten sanottua Jukurien junioritoiminta oli täysin 0 ennen kabinettipaikkaa kultapossu-kerhossa. On tuota junnukiekkoakin tullut seurattua läheltä vuosikymmeniä, joten aika hyvä perspektiivi on muodostunut asiaan. Totta kai tuo sama edistys, jota Jukurit- kannattajat niin kovin esittelevät tapahtuisi ihan missä tahansa muuallakin, jos edustusjoukkue saisi paikan kultapossu- kerhosta (junnupuolelle lisärahaa ja kultapossu- kerhon vakiopaikka Nuorten Liigaan), tosin sillä erolla, että noissa seuroissa, joilla on pitkät pelaajakehityksen perinteet, olisi myös enemmän niitä omia kasvatteja kantamaan kutakin ikäluokkaa.Onko pointtisi siis että kattavan ja ammattimaisen junnuorganisaation pyörittämiseen ei vaikuta käytettävissä oleva rahamäärä ja että esim. Joensuussa tai Savonlinnassa olisi toiminta samalla tasolla vaikka organisaation liikevaihdot kymmenkertaistuisivat ja tuosta johtaen ettei suomikiekon etu ole ammattiorganisaatiot? Ilmeistikään se ei kuitenkaan ollut pelkästään mikkeliläisen juniorikiekon tila, saati sen mollaaminen ilman ilmeisesti minkäänlaista käsitystä seuran juniorityöstä viimeisten 20 vuoden ajalta, kun tällä lailla junnukiekon tilan nykyhetkeä avaavaan viestiin vastasit.
Vähän kuulostaa happamanlaisilta pihlajanmarjoilta ja/tai puusilmäiseltä tarkastelulta antipatiasyystä x, mutta toki olet oikeutettu mielipiteeseesi. Jukurien junioritoiminta ei itse asiassa ole ollut täysin 0 ennen kabinettipaikkaa kultapossukerhossa (voi kiesus miten katkera voi ihmisenlapsi olla jos tuommoisia termejä viljelee), mutta toki toimintaympäristö on ollut ihan helvetin haastava. Lisähaastetta on luonnollisesti tullut siitä että lahjakkaimmat kaverit ovat olleet niin uratietoisia että ovat tarttuneet n. 100 km harpilla piirrettävän ympyrän piiristä tulleisiin tarjouksiin päästä treenaamaan ihan palkkaa saavien ja täysipäiväisesti junnutoimintaa suorittavien valmentajien alaisuudessa jossain lähialueen liigaseurassa. Lisäksi melko idioottimainen kuva tulee kultapossukerhon kabinettipaikkojen synnyttämästä junioritoiminnan alkamisesta puhujasta jos miettii milloin esimerkiksi tähän mennessä eniten yksittäisenä vuonna mikkeliläisiä huippulupauksia sisältävä -01 -ikäluokka on ottanut ensimmäiset haparoivat askeleensa kiekkoilijan urapolulla.Kuten sanottua Jukurien junioritoiminta oli täysin 0 ennen kabinettipaikkaa kultapossu-kerhossa. On tuota junnukiekkoakin tullut seurattua läheltä vuosikymmeniä, joten aika hyvä perspektiivi on muodostunut asiaan. Totta kai tuo sama edistys, jota Jukurit- kannattajat niin kovin esittelevät tapahtuisi ihan missä tahansa muuallakin, jos edustusjoukkue saisi paikan kultapossu- kerhosta (junnupuolelle lisärahaa ja kultapossu- kerhon vakiopaikka Nuorten Liigaan), tosin sillä erolla, että noissa seuroissa, joilla on pitkät pelaajakehityksen perinteet, olisi myös enemmän niitä omia kasvatteja kantamaan kutakin ikäluokkaa.
Jos liigaseuran pääasiallinen tehtävä on mahdollistaa laadukas junioritoiminta? Niin minkä vuoksi liigassa pelaa vain 15 joukkuetta, eikö kultapossukerhoon kannattaisi nostaa enemmänkin joukkueita, jotta liigan tuomia resursseja saataisiin käyttöön myös siellä Rovaniemellä ja Joensuussa. Vai pitääkö heidän saada ensin toimintansa siihen 1,3 miljoonan liikevaihtoon ennen kuin nousua voidaan ajatella?
Tämä on ihan totta. Valitettava totuus on, että monet Mestiksen seurat sijaitsevat varsin pienillä talousalueilla, jolloin on hyvin epätodennäköistä, että niillä olisi koskaan aidosti mahdollisuuksia nousta liigaan.
Yksi tähän liittyvä tekijä on myös Mestisseurojen hallit. Monilta löytyy niin vaatimattomia halleja, että ne ovat hädin tuskin riittäviä edes Mestikseen, saati sitten liigaan. Uudet riittävän kokoiset hallit eivät ole halpoja investointeja, joten pienemmille talousalueille niitä ei kovin helposti saada rakennettua, kun suuremmillakin talousalueilla on vaikeaa saada rahoitusta kasaan.
Parasta viihdettä pitkään aikaan tällä palstalla, kun saa lukee noita Jukurit- kannattajien kirjoituksia junioripolusta ja sen merkityksestä, sekä pitkäkänteisestä panostuksesta siihen.
Ei voi kuin todeta, että lyhyt on muisti Mikkelissä tässäkin asiassa. Seura, jolla ei ollut ennen kultapossu- kerhon kabinettipaikkaa yhtään minkäänlaista junioripolkua/-tuotantoa, saati junnupuolen pitkäjänteistä perinnettä. Ei niin yhtään mitään.
Esim. Joensuussa ja Savonlinnassa on tuotettu vuosikymmenet pelaajia laadukkaiten junnupolkujen kautta edustustasolle. Niin tänäkin päivänä. Joensuussa pelataan esim. C Nuorissa vuodesta toiseen SM- sarjaa ja toissa kaudella siellä nappasivat koko sarjassa 6. sijan lukuisten perinteisten Liiga- seurojen edellä.
Kultapossu- kerhon jäsenyyteen kuuluvan Nuorten Liigan vakiopaikan ja muilta paikkakunnilta sen avulla haalittujen junnujen tuoman nosteen myötä en kehtaisi ihan kamalasta elämöidä, esittää viisasta ja jakaa neuvoa muille seuroille junioritoiminnan osalta.
Tämän kaltaisia kauniita ajatuksia ehdotellaan tässä ketjussa jatkuvasti, mutta hyvin harva pysähtyy miettimään, että mitä tällainen ratkaisu oikeasti tarkoittaisi.Ehdottaisin ihan kylmästi parille viimeiselle liigajoukkueelle karsintasarjaa Mestiksen kahden parhaimman kanssa. Se toisi eloa Liigaan ja Mestikseen ihan toisella tavalla. Ja vaikka liiganousun ehdot eivät täyttyisi mahdollisesti Mestisjoukkueen voittaessa karsintasarjan, niin se olisi jo jääkiekon kilpailulliselle perustalle iso voitto.
Tätä asiaa voisi mielestäni aivan hyvin lähteä ajamaan päättämällä etukäteen, että kolmen vuoden kuluttua otetaan käyttöön karsintasarja, mikäli siinä vaiheessa Mestiksessä on vähintään kaksi nousuhaluista ja olosuhteiltaan liigakelpoista seuraa. Tällöin olisi näköpiirissä selkeä tulevaisuuden tavoite, jonka eteen lähteä kehittämään toimintaa. Samalla Liigan peräpäässä olisi sama aika valmistautumiselle siihen hetkeen, kun liigapaikan säilyttämisestä pitää alkaa taas urheilullisestikin pelaamaan. Toki tuo aikajänne voisi olla vaikka viisikin vuotta. Eiköhän jo silläkin paljon nykyistä parempi kehityspöhinä lähtisi päälle.Mestiksen nykyisen joukkueiden tulisi mielestäni edes etäisesti tuoda esille halukkuutta ja kykyjä liiganousua kohtaan, jotta on mitään järkeä lähteä liigaa avamaan tai karsintoja järjestämään.
Tässä pitää muistaa se, että mikäpä on panostaessa, kun on sisäpiirissä jaettu tieto, että teidät nostetaan silloin, teidät silloin ja vielä teidätkin silloin. Nuo tiedot ovat olleet näillä kultapossu-kerhoon kabinetissa nostetuilla useita vuosia ennen nostosta julkisesti tiedottamista. Jos esim. Joensuuhun annettaisi vastaava lupaus, että kolmen vuoden kuluttua teidät nostetaan Liigaan, niin ei olisi epäselvää kuka panostaisi ja rakentaisi Mestiksessä ko. ajan muita enemmän, sekä viestisi Liiga- tavoitteesta aktiivisesti. Näin se homma puljattiin aiemminkin ja näin se hoidettaisiin jatkossakin.Tämän kaltaisia kauniita ajatuksia ehdotellaan tässä ketjussa jatkuvasti, mutta hyvin harva pysähtyy miettimään, että mitä tällainen ratkaisu oikeasti tarkoittaisi.
Karkeasti arvioisin, että Mestiksestä löytyy tällä hetkellä 2-4 joukkuetta, joilla on edes etäisesti halua ja/tai resursseja nousta liigaan, mikäli tilaisuus tulee kohdalle. Tämäkin voi olla yläkanttiin arvioitu, koska jos todellista halukkuutta olisi, niin siellä tehtäisiin samalla tapaa töitä kuin Sportin, Jukureiden ja KooKoon takana tehtiin ennen liiganousuja.
Monilta Mestisjoukkueilta puuttuu myös liigakelpoinen halli, joka ihan yksistään riittää siihen, että nousu ei ole edes teoriassa mahdollista.
Mitä siis saavutettaisiin karsinnoilla, joissa Mestis-joukkueilla olisi ensinnäkin hyvin vähän kilpailullisia edellytyksiä voittaa sarja, mutta tämän lisäksi useimmissa tapauksissa tiedettäisiin jo etukäteen, että Mestis-joukkue ei halua tai kykene nousemaan liigaan, vaikka karsintasarjansa voittaisikin? Mielestäni tämä tekisi karsinnoista ja Mestiksestä kokonaisuutena tietyllä tapaa naurunalaisia, kun pelataan turhia karsintoja, joilla ei ole mitään merkitystä minkään kannalta. Ei siinä saada edes kunnollisia pelejä aikaiseksi, kun molemmilla puolilla tiedetään, että otteluiden merkitys on olematon.
Mestiksen nykyisten joukkueiden tulisi mielestäni edes etäisesti tuoda esille halukkuutta ja kykyjä liiganousua kohtaan, jotta on mitään järkeä lähteä liigaa avamaan tai karsintoja järjestämään.
Et minulta ksynyt, mutta heitän omat kaksi centiä tähän. Minun mielestä tuollainen kasvattajarahaidea on aivan loistava. Summista en osaa sanoa, mutta ehdottomasti kehottämisen arvoinen juttu. Auttaa liigaseuraa ja kasvattajaseuraa myöskin.Kysyisin lopuksi, että mitä Nelfor olisi valmis maksamaan seuran urheilujohtajana Jokipojille huippulupaavasta, maajoukkueportteja kolkuttavasta C- tai B-juniorista siirtomaksuna, jonka eteen Jokipojat on seurana tehnyt paljon työtä aina luistelukoulusta saakka. Mikä summa olisi sopiva väliltä 0-10000 euroa?
Tämän kaltaisia kauniita ajatuksia ehdotellaan tässä ketjussa jatkuvasti, mutta hyvin harva pysähtyy miettimään, että mitä tällainen ratkaisu oikeasti tarkoittaisi.
Karkeasti arvioisin, että Mestiksestä löytyy tällä hetkellä 2-4 joukkuetta, joilla on edes etäisesti halua ja/tai resursseja nousta liigaan, mikäli tilaisuus tulee kohdalle. Tämäkin voi olla yläkanttiin arvioitu, koska jos todellista halukkuutta olisi, niin siellä tehtäisiin samalla tapaa töitä kuin Sportin, Jukureiden ja KooKoon takana tehtiin ennen liiganousuja.
Monilta Mestisjoukkueilta puuttuu myös liigakelpoinen halli, joka ihan yksistään riittää siihen, että nousu ei ole edes teoriassa mahdollista.
Mitä siis saavutettaisiin karsinnoilla, joissa Mestis-joukkueilla olisi ensinnäkin hyvin vähän kilpailullisia edellytyksiä voittaa sarja, mutta tämän lisäksi useimmissa tapauksissa tiedettäisiin jo etukäteen, että Mestis-joukkue ei halua tai kykene nousemaan liigaan, vaikka karsintasarjansa voittaisikin? Mielestäni tämä tekisi karsinnoista ja Mestiksestä kokonaisuutena tietyllä tapaa naurunalaisia, kun pelataan turhia karsintoja, joilla ei ole mitään merkitystä minkään kannalta. Ei siinä saada edes kunnollisia pelejä aikaiseksi, kun molemmilla puolilla tiedetään, että otteluiden merkitys on olematon.
Mestiksen nykyisten joukkueiden tulisi mielestäni edes etäisesti tuoda esille halukkuutta ja kykyjä liiganousua kohtaan, jotta on mitään järkeä lähteä liigaa avamaan tai karsintoja järjestämään.