Crazy Diamond
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Boston Bruins & Winnipeg Jets
Kiva ettei tarvitse yksin täällä puhella, vaikka tiedänkin, että melkoista paskaa sitä tuleekin välillä itse kirjoitettua ja myös sinne kuuluisaan pussiin.
Hannu Lauerma sanoo Pahuuden anatomia, pahuus hulluus ja poikkeavuus kirjassaan että absoluuttista pahaa ei ole olemassa. Itse en ole kirjaa lukenut, mitä nyt selaillut. Ei riitä oma kapasiteetti sisäistämään vielä noin vaikeita asioita, johtuen iästäni.
Ihmisen luontaisen kysymysten etsinnän voisin tarjota vastaukseksi Kihauksen pohdintaan, mutta se on niin helppo. Omalla kohdallani ainakin, kiinnostus näihin kysymyksiin on noussut siitä, että ei ole vain ollut tyytyväinen omaan elämäänsä ja on ajautunut siihen rakoon, että on pakostakin joutunut määrittämään itseään uudelleen. Sellaiset ihmiset ovatkin minusta niitä kaikkein kunnioitettavampia, jotka ovat jossain vaiheessa kokeneet tarpeelliseksi muuttaa omaa käsitystään maailmasta ja omasta elämästään. Sillä eihän meillä kellään ole syntymän jälkeen mitään aavistusta elämästä. Me menemme virran mukana, jos se suinkin on mahdollista. Kyllä minä hinguin teininä ryyppäämään ja pitämään hauskaa viikonloppuisin, mutta siihen ei ollut mahdollisuutta. Mahdollisuus toki oli, mutta jätin sen jostain niin perkeleen kummasta syystä käyttämättä! Voi voi minua.
Olen helvetin iloinen, että en ole ollut normaali valtavirtanuori.
Mitä minä saan tehdä? Mitä en? Mitä haluan elämältä? Tämmösiä kysymyksiä on ollut päässä pitkin nuoruutta ja edelleen.
Hannu Lauerma sanoo Pahuuden anatomia, pahuus hulluus ja poikkeavuus kirjassaan että absoluuttista pahaa ei ole olemassa. Itse en ole kirjaa lukenut, mitä nyt selaillut. Ei riitä oma kapasiteetti sisäistämään vielä noin vaikeita asioita, johtuen iästäni.
Ihmisen luontaisen kysymysten etsinnän voisin tarjota vastaukseksi Kihauksen pohdintaan, mutta se on niin helppo. Omalla kohdallani ainakin, kiinnostus näihin kysymyksiin on noussut siitä, että ei ole vain ollut tyytyväinen omaan elämäänsä ja on ajautunut siihen rakoon, että on pakostakin joutunut määrittämään itseään uudelleen. Sellaiset ihmiset ovatkin minusta niitä kaikkein kunnioitettavampia, jotka ovat jossain vaiheessa kokeneet tarpeelliseksi muuttaa omaa käsitystään maailmasta ja omasta elämästään. Sillä eihän meillä kellään ole syntymän jälkeen mitään aavistusta elämästä. Me menemme virran mukana, jos se suinkin on mahdollista. Kyllä minä hinguin teininä ryyppäämään ja pitämään hauskaa viikonloppuisin, mutta siihen ei ollut mahdollisuutta. Mahdollisuus toki oli, mutta jätin sen jostain niin perkeleen kummasta syystä käyttämättä! Voi voi minua.
Olen helvetin iloinen, että en ole ollut normaali valtavirtanuori.
Mitä minä saan tehdä? Mitä en? Mitä haluan elämältä? Tämmösiä kysymyksiä on ollut päässä pitkin nuoruutta ja edelleen.